Taakanjakoon on mahdollisuuksia

Ilmaston muutos oli taustalla, kun Euroopan unionin johtajat päättivät maaliskuussa 2007 nostaa uusiutuvan energian osuuden 20 prosenttiin. Nyt (2007) osuus on vajaat seitsemän prosenttia, ja aikaa nostoon on vuoteen 2020.

Maakohtaiset osuudet eli taakanjako määritetään myöhemmin. EU laskee uusiutuvaksi energiaksi aurinko-, tuuli- ja vesivoiman sekä bioenergian.

Suomelle yleistavoite sopii, sillä me olemme sen jo saavuttaneet. Vuonna 2006 uusiutuvan energian osuutemme oli 25 prosenttia. Siitä on bioenergiaa, eli meillä metsäenergiaa 22, ja vesivoimaa kolme prosenttia.

Fossiilinen öljy tuli sotien jälkeen voimalla suomalaisten talouteen. Samaa tahtia laski uusiutuva energia. Alimmillaan osuus kävi yhdessätoista prosentissa.

Vuonna 1977 tapahtui käänne. Ajankohta ei ole sattuma. Vuosikymmenen alussa oli Lähi-Idän sota, joka nosti öljyn hinnan kolminkertaiseksi. Puusta alettiin puhua uuden ajan energialähteenä. Hakelämpökeskusten rakentaminen maatiloille ja taajamiin alkoi.

Uusiutuvan energian nousuun vaikutti myös metsäteollisuus. Se kehitti öljykriisien jälkeen energiaa säästävän puuvoimateknologian.

Juuri puuenergian ansiosta pääsimme jo vuonna 1998 yli EU:n paalulukeman 20 prosenttia. Vesivoiman osuudessa ei ole tapahtunut 30 vuoteen muutosta.

Kolmenkymmenen vuoden kokemuksemme vaikuttaa EU:ssa kolmella tapaa. Ensiksi, esimerkkimme osoitti, että uusiutuvan energian nostaminen on mahdollista, ja että se on todellinen vaihtoehto.

Toiseksi, meillä on antaa tietotaitoa. Suomen oma, toteutunut malli on paras myyntivalttimme, kun viemme muihin jäsenmaihin bioenergiaa hyödyntävää teknologiaa.

Kolmas tekijä huolestuttaa. Euroopan unionin yhteispeliin kuuluu se, että yhteisesti sovittu taakka jaetaan jäsenmaille niiden mahdollisuuksien suhteessa. Vaikka olemmekin jo paremmalla puolen 20 prosentin paalurajaa, saanemme tulevissa neuvotteluissa yhteisestä taakasta osamme niin, että meidän on nostettava uusiutuvien osuutta edelleen.

Teimmekö kehitystyömme EU-taakanjakoa ajatellen kymmenen, kaksikymmentä vuotta liian aikaisin? Onko meille mahdollista nostaa uusiutuvan energian prosenttiamme vielä, 30 tai jopa 40 prosenttiin?

Nopein mahdollisuus on jo kehitetyssä metsähakkeessa ja pelletissä. Hallitus ennakoi EU:n tulevaa kehitystä jo marraskuussa 2005, kun se teki päätöksen metsähakkeen tuotannon lisäämisestä. Se kolminkertaistuu määrältään ja saavuttaa viiden prosentin tason koko energiankulutuksestamme vuoteen 2012 mennessä.

Puusta puristettu pelletti nousee vielä nopeammin. Ensimmäinen pellettitehdas aloitti 1998 Vöyrissä. Sen vuosituotanto oli 10'000 tonnia. Vuonna 2006 maassamme oli 17 pellettitehdasta. Niiden yhteenlaskettu vuosituotanto oli 300'000 tonnia.

Pelletti on ollut näkyvimmin tarjolla pientaloihin, mutta sillä on kertaluokkaa suurempi markkina. Pelletti jalostaa metsäenergian niin, että sitä voi kuljettaa ja varastoida.

Pääosa pellettiämme menee vientiin Ruotsiin. Suurin käyttäjä on Tukholmassa. Hässelbyn kaupunginosassa sijaitseva kaukolämpövoimala on luopunut kivihiilestä ja korvannut sen pelletillä. Nyt keskivertoasukasta kohti lasketut hiilidioksidin päästöt ovat Tukholmassa vain puolet siitä mitä Helsingissä.

Tässä voi olla avain uusiutuvan energian osuuden seuraavaan nostoon. Maamme etelä- ja länsirannikolla on koko joukko kivihiilivoimaloita, jotka joutuvat arvottamaan hiilidioksidinsa lähivuosina ja harkitsemaan päästöttömiä vaihtoehtoja. Mikseivät ne voisi siirtyä asteittain kivihiilestä puupellettiin?

EU:n uusiutuvan energian taakanjakoon on Suomella mahdollisuuksia. Puuenergia saa lisää käyttöä.

Veli Pohjonen

Artikkeli 11.3.2007. WEB-teksti 1.5.2017