Puuvoiman merkitys kasvaa

Läntisen Euroopan energiatilastoissa Suomella on merkittävä asema. Saamme kotimaisista biopolttoaineista energiaa suhteellisesti enemmän kuin mikään muu teollistunut maa. Suomessa biopolttoaineiden osuus oli 1993 jo 21 prosenttia, kun uusimmassa FAO:n tilastossa se oli Ruotsille 14, Tanskalle 12, ja Irlannille 11 prosenttia.

Kansainvälisissä energiatilastoissa myös turve luetaan biopolttoaineeksi. Merkittäviä läntisiä turvemaita on vain kaksi. Irlannin 11 prosenttia on lähes kokonaan turvetta. Suomen 21 prosentista turvetta on 5 ja puuta 16 prosenttiyksikköä.

Turve luokitellaan biopolttoaineeksi muun muassa siksi, että sitä kertyy niin Irlannin kuin Suomenkin soihin jatkuvasti, ja Suomessa enemmän kuin turvetuotanto käyttää.

Euroopan kivihiili, ja varsinkin sen heikoin muoto Saksan ruskohiili, muistuttaa hieman turvetta olemukseltaan. Hiili on kuitenkin aidosti uusiutumaton polttoaine, koska sitä ei kerry maan alle nykyluonnossa.

Puuvoima nousuun 1993

Bioenergian etumatkamme vahvistui vuonna 1993, kun energiataloudessamme tapahtui käänne. Kauppa- ja teollisuusministeriön ennakkotilaston mukaan energian kotimaisuuden aste nousi kahdella prosenttiyksiköllä, 33 prosenttiin.

Sateisena vuonna kotimaisuuden nousun voisi selittää vesivoima. Selitys ei päde 1993. Vesivoiman osuus pysyi edellisvuoden tasolla, 12 prosentissa.

Aurinkoisena vuonna kotimaisuuden nousun voisi selittää tuloksekas turvetuotanto. Tämäkään selitys ei päde, sillä turvevoiman osuus pysyi 5 prosentissa.

Kotimaisuuden nousun selittää puuvoima. Sen osuus lisääntyi kahdella prosenttiyksiköllä, 16 prosenttiin vuonna 1993.

Energian kotimaisuusasteen kasvun siivitti metsäteollisuus. Sellun tuotanto lisääntyi yli 10 prosentilla, ja uuden tekniikan tarkka energiatalous vaikutti heti. Kuoren, purun, jätepuun ja sellun jäteliemien käyttö metsäteollisuuden omissa puuvoimaloissa lisääntyi viidenneksellä. Vastaavasti lisääntyi puuvoiman tuotanto.

Sähkön kokonaistuotanto nousi noin kuudella prosentilla. Kaksi merkittävintä sähkön tuottajaa, vesi- ja ydinvoima eivät lisänneet tuotantoaan.

Sen sijaan kolmanneksi tärkein sähkön lähteemme, teollisuuden vastapainetuotanto jauhoi sähköä 11 prosenttia enemmän kuin vuonna 1992. Uuden tekniikan puusähkö on pääosin metsäteollisuuden omaa vastapainesähköä.

Uusi polttotekniikka PKT-voimaloihin

1990-luvulla puun energiakäyttö on saamassa uuden imun, kun voimaloihin on tullut seuraavan sukupolven tekniikka. Uuden tyypin voimalan sydän on kotimaisille polttoaineille räätälöity leijupetikattila.

Leijupetipoltossa pölymäisen kivihiilen tai turpeen voi vaihtaa portaattomasti hakkeeseen tai sahapuun kuoreen ja puruun.

Uuden tekniikan leijupetipolttoa käyttäviä PKT-voimaloita (sähköteho alle 10 MW) valmistui 1990-luvun alussa merkittävä kolmen voimalan sarja: Kankaanpää, Pieksämäki ja Kuhmo. Jo koekäytössä tai rakenteilla on seuraava kolmikko, Kuusamo, Ylivieska ja Lieksa.

Pisimmällä puun energiakäyttö on nykyaikaisella monituotesahalla, johon on kytketty PKT-voimala. Sahalle sisään virtaa raaka-ainetta tukkipuuna. Sahalta ulos virtaa sahatavaraa kotimaan rakennukseen ja vientiin.

Sahauksesta jää yli kuorta, purua ja losoa. Alunperin ne olivat kaikki jätteitä, jotka joko poltettiin sijallaan tai ajettiin kaatopaikoille.

Nyt jätteet jalostetaan: losot haketetaan, hake myydään sellutehtaalle, kuori ja puru poltetaan sahan leijupetivoimalassa sähköksi ja lämmöksi. Sähkö myydään sähköverkkoon, lämmin vesi kaukolämpöverkkoon.

Sahauksen ja voimantuotannon jälkeen tukkipuusta on enää jäljellä voimalan tuhka. Tuhka myydään metsänlannoitteeksi ja levitetään sahaa ympäröiviin kasvatusmetsiin. Kasvatusmetsien uusi puu tulee aikanaan taas sahalle. Kierto on sulkeutunut.

Kuhmon monituotesaha tuottaa maassamme ensimmäisenä PKT-tasolla sahatavaraa, selluhaketta, sähköä, lämpöä ja tuhkaa. Jätteitä ei enää tule. Voimalan piipusta tupruava savukin on lähes yksinomaan vettä (vesihöyryä) ja hiilidioksidia. Kainuun metsät käyttävät ne kasvuunsa. Lieksa, jonka voimalan peruskivi muurattiin helmikuussa 1994, seuraa Kuhmon mallia.

Itä-Suomen Puuvoima-projekti näytti suunnan

Metsäteollisuuden voiman tuotanto lisääntyy joka tapauksessa, kun käyntiaste nousee. Mitä enemmän saha- ja paperipuuta virtaa suomalaisen teollisuuden läpi, sitä suurempi on puujätteestä jauhetun voiman tuotanto. Itä-Suomen Puuvoima-projekti teki tästä näkökulmasta puun lisäkäytölle ohjelman vuoteen 2000 asti.

Uudelleen ajateltu pieni ja keskisuuri sahaus, jossa sahatavaraan yhdistetään kaukolämmön ja sähkön tuotanto uudella huipputekniikalla, muokkasi vuonna 1993 onnistuneesti maaperää kotimaiselle bioenergialle. Vuoden lopussa siitä tuli muitakin signaaleja kuin Kuhmon malli.

Ensimmäinen oli Enso-Gutzeit Oy:n Varkauden tehtaiden marraskuun ostotarjous miljoonalle kuutiolle puupolttoainetta. Varkauden tehtaiden pyrkimyksenä on korvata kaikki fossiilinen tuontipolttoaine kotimaisella lyhyen kierron biopolttoaineella.

Varkauden tehtaat tuottavat jo nyt lämmöstään 75 prosenttia kotimaisella polttoaineella. Puunjalostuksensa ohessa tehtaat toimittavat 95 prosenttia Varkauden kaupungin kaukolämmöstä.

Varkauden puuvoimatekniikka, Pyroflow-tyypin leijupetipoltto, on Kuhmon mallin pikkuserkku - tai 20-kertaisen sähkötehonsa puolesta aito isoserkku.

Varkauden tehtaiden ostotarjouksen mittasuhteen tajuaa vasta, kun sitä vertaa 1980-luvun tekniikan kaukolämpökeskusten hakkeen hankintaan. Esimerkiksi Tohmajärven kaukolämpökeskus polttaa 10'000 kuutiota vuodessa. Varkauden tehtaat ostaa 100 kertaa enemmän.

Lisää käyttöä energiapuulle tulee puuvoimaloiden seuraavassa sukupolvessa, joka käyttää paineistettua kaasutusta. Nykyiset kattilat polttavat puun avoimen ilmakehän paineessa. Kun puubiomassan kaasuttaa, ja kaasun polttaa painekattilassa, syntyy enemmän sähköä, jopa 50 prosenttia tuotetusta energiasta. Ilman ylipainetta sähkön osuus tuskin ylittää 30 prosenttia.

Toinen merkittävä signaali ajoittuu joulukuulle 1993. Enso ja Tampella - KTM:n avustamana - päättivät rakentaa ensimmäinen paineistetun kaasutuksen biovoimalan. Puuvoima-projekti ehdotti ensimmäisen laitoksen rakentamista Itä-Suomeen.

Laitos tulee kuitenkin Summan paperitehtaan yhteyteen Kotkaan. Sähköä uusi biovoimala tuottaa 65 megawatin teholla. Myös tämän biovoimalan polttoaineen tarve on miljoonan hakekuution luokkaa.

Biopolttoaine viestii Eurooppaan

Metsä- ja voimatalouden aktiivia avausta puuvoimaan, Kuhmossa, Lieksassa, Varkaudessa ja Kotkassa, ei voi enää selittää puujätteen polttona kaatopaikalle ajon välttämiseksi.

Avauksella on laajempi ulottuvuus. Avaus on ekoteollisen metsätalouden viesti puunjalosteiden markkinoille.

Fossiilisen kivihiilen korvaaminen biopolttoaineella on valttimme Euroopassa, osa vastaiskua metsätalouttamme parjaavalle ulkomaiselle lehtikirjoittelulle. Biopolttoaineella viestimme kestävän kehityksen linjastamme.

Osaamme tehdä suomalaista paperia ja sahatavaraa kestävän kehityksen tavalla, suomalaisin uusiutuvin luonnonvaroin. Emme tarvitse ilmakehää ja luontoa saastuttavaa kivihiiltä. Emme lisää hiilidioksidin päästöjä. Emme osallistu kasvihuoneilmiöön.

Vuosi 1993 näytti, että ote kotimaisesta energiasta ei ole maassamme lipsunut. Olemme edelleen bioenergian tietotaidon ja käytön johtava teollisuusmaa. Sen johtoaseman haluamme säilyttää.

Metsäteollisuuden nopea kasvu osoitti puuvoiman joustavasti ja nopeasti lisättäväksi energiavaraksi jo nykyisin menetelmin. Huipputekniikka on tulossa uusiin puuvoimaloihin. Etevä puuvoiman tuotanto vauhdittaa uuden ympäristöteknologian vientiä.

Kasvatusmetsiimme jäävän puun lisäkasvun ja ennen haaskioon menneen jätepuun entistä tarkempi hyödyntäminen on myös mittava energian säästämisen haaste.

Veli Pohjonen

Karjalainen. Yliö-artikkeli. 5.3.1994