Löytyykö hiilidioksidin ongelmaan ratkaisu Norjasta?

Norjan pääministeri Jens Stoltenberg asetti huhtikuussa 2007 maalleen ilmastotavoitteen, joka hämmästytti muun maailman ilmastotutkijat ehdottomuudellaan. Norja ei aio pelkästään vähentää hiilidioksidin päästöjään, mihin EU-maat olivat lupautuneet aikaisemmin samana keväänä. Norja aikoo hankkiutua vuoteen 2050 mennessä päästöistä eroon kokonaan.

Tämä tapahtuu ottamalla talteen yhtä paljon kasvihuonekaasuja kuin maa niitä tuottaa. Menetelmä perustuu hiilidioksidin hautaamiseen. Juuri Norjalla on siitä pisin kokemus.

Upotus meren pohjaan alkoi 1996

Hiilidioksidin talteenottoa esitti ensimmäisenä italialainen systeemianalyysin tiedemies Cesare Marchetti. Hän julkaisi 1977 mielikuvituksellisen suunnitelman siepata hiilidioksidi Euroopan voimaloiden savuista. Se kerättäisiin maakaasuputkiston kaltaiseen verkkoon, johdettaisiin Välimeren suulle ja haudattaisiin Atlantin pohjaan. Paineessa hiilidioksidi nesteytyisi ja pysyisi vettä raskaampana syvänmeren pohjassa ikuisesti.

Marchettin ajatus jäi muhimaan tiedekirjallisuuteen, kunnes siitä kiinnostui norjalainen ympäristöjärjestö Bellona. Järjestön perustaja Fredric Hauge esitteli 1990-luvun alussa EU-komissiolle suunnitelman hieman muunneltuna. Hiilidioksidi siepattaisiin maakaasuvoimaloista, johdettaisiin ulkomerelle ja upotettaisiin saman tien Pohjanmeren kaasukenttiin.

Sovelluksen vuoro tuli 1996. Norjan Statoil alkoi pumpata hiilidioksidia osittain tyhjennetyn maakaasuesiintymän pohjalle, maan lounaispuolella sijaitsevaan Sleipnerin kenttään.

Nykyään Statoil hautaa hiilidioksidia meren pohjaan miljoona tonnia vuodessa. Se vastaa vajaata kahta prosenttia Suomen hiilidioksidin päästöistä.

Kannattavuus sidoksissa päästökauppaan

Sleipnerin perusteella kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC arvioi vuonna 2005, että sieppaus ja hautaus mereen maksavat 16 - 84 euroa hiilidioksiditonnilta. Hintahaarukka on jo markkinatasoa. Alkusyksystä 2007 hiilidioksidin päästöoikeudet tammikuussa alkavalle uudelle päästökauppakaudelle maksoivat 20 euroa hiilidioksiditonnilta.

Käsittelyn kannattavuusraja kulkee siinä, missä loppusijoitus ja voimalan maksettavaksi langetettu hiilidioksidin päästöoikeus kohtaavat. Voimalalla on kaksi vaihtoehtoa. Se voi ostaa pörssistä päästöoikeuksia ja laskea hiilidioksidin taivaalle tai se voi maksaa vaikkapa norjalaiselle hiilidioksidiin erikoistuneelle jäteyhtiölle siitä, että yhtiö hoitaa voimalan kaasujätteen.

Hiilidioksidin sieppaus suurista voimaloista aiheuttanee täyskäännöksen ympäristöväen ja poliitikkojen suhtautumisessa kivihiileen. Sitä löytyy Euroopastakin sadoiksi vuosiksi. Sitä voi varastoida. Kivihiili ei ole poliittinen ase kuten öljy, maakaasu ja uraani.

Kivihiili ja öljy aiheuttavat kumpikin 40 prosenttia kaikista hiilidioksidin päästöistä. Molempiin on kajottava, jos ilmaston muutokselle halutaan jarrua; maakaasu on pelissä vähäisempi tekijä. Hiilidioksidin sieppaus on verrattomasti helpompaa muutamasta suuresta voimalasta kuin miljoonien autojen pakoputkista.

Puuenergia puhdistaa ilmakehää

Kivihiili ja maakaasu puhdistuvat ympäristötaakastaan, kun niiden hiilidioksidi otetaan talteen. Miten puuenergialle käy tässä kilpailussa? Tarvitaanko esimerkiksi puupellettiä enää, jos kivihiileltä poistuu päästöhaitta?

Kun pellettiä poltetaan voimalassa, siitäkin tulee hiilidioksidia. Sen voi siepata aivan kuin kivihiilestä peräisin olevan hiilidioksidin. Kivihiilellä ja puupelletillä on kuitenkin vissi ero. Edellisen hiilidioksidi on peräisin maan alta, jälkimmäisen taivaalta.

Jos hiilidioksidin sieppaaminen kivihiilestä nollaa päästöt, sieppaus pelletistä tekee enemmän. Ilmakehän hiilidioksidin pitoisuus alkaa vähetä.

Tapahtuu kaksoissieppaus. Ensiksi taivaan hiilidioksidin sieppaavat puut. Välivaihe on puusta tehty pelletti, joka varastoi bioenergian. Pelletti poltetaan voimalassa, ja hiilidioksidi siepataan toiseen kertaan. Lopulta bioperäinen hiilidioksidikin haudataan meren pohjaan.

Puulla ja muilla bioenergioilla on hautauksessa uusi ympäristöetu. Nehän pystyvät ainoina polttoaineina poistamaan ilmakehästä sitä kasvihuoneilmiötä aiheuttavaa liikahiilidioksidia, mikä sinne on päässyt kivihiilen, maakaasun ja öljyn polton seurauksena.

Metsäisille maille hiilidioksidin sieppaus ja hautaus avaavat uuden mahdollisuuden. Kysyntää tulee etenkin pelletille. Se jalostaa ja tiivistää metsäseuduilla kasvaneen bioenergian niin, että sitä voi varastoida ja kuljettaa rintamaille ja viedä aina Euroopan taajamien kivihiilivoimaloihin asti.

Ilmaston muutosta on mahdollinen torjua

Norjassa jo tehty kehitystyö ja pääministeri Stoltenbergin asettama tavoite osoittavat, että hiilidioksidin ongelmaan on ratkaisuja, ja että ilmaston muutosta on mahdollinen torjua.

Hiilidioksidi on energiatalouden jäte, jota voi verrata jäteveteen. Jos yhteiskuntamme päätti ratkaista jäteveden käsittelyn, se kykenee ratkaisemaan myös jätehiilidioksidin käsittelyn. Lopulta lienee kysymys vain rahasta. Ehkä meidän on piakkoin hyväksyttävä sähkö- ja lämmityslaskuihin hiilidioksidin jätemaksu, jolla hiilidioksidin sieppaus ja hautaus hoidetaan. Olemmehan hyväksyneet vesilaskuihinkin jätevesimaksun.

Veli Pohjonen

KarPrint. Artikkelin tarjokas 5.9.2007. Web-teksti 19.5.2017