Metsähakkeen tuotannon noustava roimasti

Suomessa tuotettiin vuonna 2007 metsähaketta kolme miljoonaa kiintokuutiometriä. Se on noin viisi prosenttia kaikesta metsänkorjuustamme.

Keksintönä metsähake on puolen vuosisadan ikäinen. Varhaisimmat haketukset liittyvät 1950-luvun koivuongelmaan. Koivupropsilla oli silloin menekkiä vain haloiksi ja klapeiksi. Kun niiden kysyntä hiipui koksin ja polttoöljyn vallatessa lämmitystä, koivu julistettiin rikkapuuksi. Sitä oli maassamme liikaa, ja sitä alettiin lyödä maahan kokonaisina runkoina männynviljelyn tieltä.

Koivuviha johti puun tuhlaukseen, ja tutkijat hakivat siihen vaihtoehtoa hakemenetelmästä. Koivu oli määrä hakettaa polttoaineeksi maaseudun lämpökeskuksiin. Itävallasta tuotiin kokeiltavaksi vuonna 1956 ensimmäinen hakkuri.

Koivun haketus lähti rivakkaan vauhtiin. Käytännön urakoitsijat oivalsivat menetelmän edut, ja jo 1960-luvun alussa metsähakkeen vuosituotanto nousi sataan tuhanteen kuutioon.

Sitten koivupeliin tuli mukaan toinen keksintö, kun puunjalostuksen kemistit onnistuivat kehittämään koivulle sulfaattisellun keiton. Keksinnöllä oli metsätaloudelle laajat seuraukset. Rikkapuu koivusta tuli yhtäkkiä rahapuu, kun sen sai myytyä paperiteollisuudelle. Metsähake katosi lämmityksestä, ja hakkurit romutettiin 1960-luvun lopulla.

Hake tuli takaisin 1970-luvulla, kun Metsäntutkimuslaitoksen professori Olavi Huikari esitti eduskunnalle 1978, että maassamme tulisi aloittaa öljyä korvaavan metsähakkeen kasvatus- ja korjuututkimus. Eduskunta hyväksyi esityksen ja myönsi varat kymmenvuotiseen bioenergiahankkeeseen.

Metsähakkeen tutkimus ja sen maakunnissa virinnyt käyttö lopahtivat kuitenkin 1980-luvun puolivälissä, kun öljyn hinta yllättäen vajosi. Hake katosi taas.

Tutkimus alkoi kolmannen kerran Valtion Teknillisen Tutkimuskeskuksen vetämänä 1990-luvun alussa, kun öljyn hinta oli kääntynyt uuteen nousuun. Metsähakkeen tuotanto pääsi silti vauhtiin vasta 1990-luvun lopussa.

Metsähaketta on nyt kehitetty maassamme kolmessa aallossa yhteensä yli 50 vuotta. Pitkästä tiestä huolimatta se on silti verraten vähäinen tekijä Suomen energiataloudessa. Vuoden 2007 hake vastasi vain 1,6 prosenttia energian kokonaiskäytöstä. Toinen kehitteillä oleva uusioenergia, tuulivoima tuotti puolestaan 0,055 prosenttia.

Metsähake ei pysty - tuulen avustamanakaan - täyttämään uusiutuvan energia vajetta, jonka sellutehtaiden lakkauttaminen luo maahamme. Pelkästään selluteollisuuden sivutuote, palava ligniiniliemi eli mustalipeä tuotti  viime vuonna 12 prosenttia energiastamme, seitsenkertaisesti sen mitä hake ja 220-kertaisesti sen mitä tuuli.

Olemme lupautuneet Euroopan unionissa nostamaan uusioenergian osuuttamme vuoteen 2020 mennessä 9,5 prosenttiyksiköllä. Energiatilastojen varmentama kokemus kertoo, että näin mittava nousu onnistuu vain metsäteollisuuden avulla, muun muassa sen tyyppisellä selluntuotannolla, mikä Kemijärveltä juuri lakkautettiin, ja mikä Uimaharjussa vielä pyörii.

Metsähakkeen tuotannon on noustava roimasti, jotta edes sellutuotannon supistamisen luoma aukko pystytään täyttämään. EU:n mittakaavan lisätuotantoon tarvitaan hakepuun viljelyä.

Veli Pohjonen

Karjalan Maa. Mielipiteet. 19.8.2008.