Ilmastorahaa kannattaa sijoittaa syteen ja saveen

Hiilidioksidia ei saatu juuri (2012) päättyvällä Kioton ensimmäisellä kaudella kuriin. Sen pitoisuus yläpuolellamme olevassa ilmassa oli 353 miljoonasosaa Kioton alkuvuonna 1990. Nyt lukema on 394. Nousua on kaksitoista prosenttia.

YK:n jokavuotiset ilmastokokoukset eivät ole onnistuneet pysäyttämään nousua. Viimeisin, joulukuun 2012 kokous Lähi-idän Dohassa, Qatarin öljyvaltiossa vain päivitti pattitilanteen. Patin aiheuttivat suuret päästäjät Kiina, Yhdysvallat ja Intia. Ne eivät suostu vähentämään hiilidioksidiaan.

EU ja muutamat pienet maat sitoutuivat Dohassa uusiin päästövähennyksiin, mutta niiden osuus maapallon vuotuisista päästöistä on mitättömät 15 prosenttia. Tällä menolla suurilmaston lämpeneminen jatkuu. Jatkossa länsimaiden myrskyt yltyvät ja kehitysmaiden kuivuudet syvenevät.

Kasvihuoneilmiön torjuntaan tarvitaan Kioton seuraavalla kaudella uusia menetelmiä. Sellaista odotetaan biohiilestä.

Biohiili on maahan kynnettävää alkuainehiiltä, joka on kuivatislattu niin että mikrobit eivät pääse siihen käsiksi. Biohiili ei kompostoidu vaan säilyy maassa kuten kivihiili kalliossa.

Biohiili tekee maasta hiilen nielun. Se on vastapaino teollisuusmaiden hiilivoimaloille, terästehtaille ja liikenteelle, jotka nyt päästävät valtaosan hiilidioksidista.

Biohiili kuivatislataan energiapuusta. Sisään tulevasta biomassasta puolet muuntuu nesteeksi (tervaksi), kaasuksi ja lämmöksi. Toinen puolisko jää kiintoaineeksi. Se jauhetaan biohiileksi.

Biohiili muistuttaa entisajan maamiiluista saatuja sysiä, joita ei kuitenkaan jauhettu. Maamiilut ovat edelleen käytössä kehitysmaissa. Ne ovat tuhlaavia, koska vain sydet otetaan talteen. Nykyajan miilua kutsutaan retortiksi, joka kääntää hyödyksi kaikki biomassasta kuivatislatut ainekset.

Tällaisia, hiilidioksidin päästöistä vapaita sysiä ehdotettiin Rautaruukille 2000-luvun alkupuolella, kivihiilen korvaajaksi. Päästökauppa ja muu ilmastopeli kävivät silloin kuumina. Rautaruukki sai kuitenkin EU:lta ilmaiset päästöoikeudet, eikä senkään tarvinnut rajoittaa hiilidioksidiaan.

Biohiili muokataan peltoon maanparannuskalkin tavoin. Tällä on etuja maanviljelykselle. Kuivatislaus muuntaa puun kuitusolukon huokoiseksi. Huokoset toimivat pellossa maahiukkasten tartuntapintana. Pellon mururakenne paranee.

Huokoisuus parantaa savessa veden ja ravinteiden pidättymistä. Biohiili pidättelee sekä positiivisesti varautuneita kaliumia ja kalsiumia että negatiivisesti varautuneita fosfaatteja.

Biohiili on kuuma tutkimusaihe Yhdysvalloissa ja Australiassa. Suomessa peltokokeet alkoivat Uudellamaalla 2010.

Biohiilen suurimmat mahdollisuudet ovat kuitenkin köyhissä, maatalousvaltaisissa kehitysmaissa. Esimerkiksi Afrikan kuivuuden koettelemissa maissa veden ja ravinteiden pidättäminen peltoon on vielä monin verroin tärkeämpää kuin meillä.

Jo Kioton ensimmäisellä kaudella kerättyä ja jatkossa lisääntyvää kansainvälistä ilmastorahaa voisi biohiilen avulla ohjata kehitysapuun. Dohan kokouksen merkittävin päätös koski juuri rahoitusta. Teollisuusmaat aikovat rahoittaa kehitysmaiden ilmastopeliä 100 miljardilla eurolla vuoteen 2020 mennessä. Se tarkoittaa kehitysavun ohjelmoimista uudelleen.

Kun ilmastopeli ohjataan Afrikassa enemmän biohiilen avittamaan maatalouteen, kehitysapu palaa juurilleen. Ruokakasvien sadot nousevat, nälänhädän uhka ja köyhyys vähenevät. Samalla Kiina, Yhdysvallat ja Intia – ja miksei Rautaruukkikin – voivat jatkaa päästöjään entistä huolettomammin.

VELI POHJONEN

Salon Seudun Sanomat. Tätä mieltä. 22.12.2012.