Effect of Planting Interval and Seed Tuber Size on the Gross and Net Potato Yield

Summary. The effect of the planting density and the size of the seed tubers was studied in field experiments carried out in 4 successive years. The gross yield increased when the planting distance was decreased. An analytical solution was derived for determining the maximum net yield. The optimum planting distances for seed tubers weighing 40, 80 and 120 g were 13,0 cm, 21.8 cm and 28.0 cm respectively, the distance between the rows being 65 cm. The dependence of the optimum planting distance on different values of seed tubers was examined. When a seed tuber was estimated as being twice as expensive as a crop tuber, the optimum planting distance rose to level which was close to that used in practice.

Metsäkato tuo hädän – Suomikin voi auttaa Etiopiaa

Kuivuus, eroosio, aavikoituminen sekä niitä seuraava maaltapako ja nälänhätä ovat leimanneet itäisen Afrikan vuoristovaltiosta viime aikoina kantautuneita uutisia. Hädän tunnusmerkkejä on myös metsien häviäminen, joka on saavuttanut Etiopiassakin sellaisen vauhdin, että maa oli liitettävä mukaan alun perin keskisen ja läntisen Afrikan läpi kulkevaan Sahelin vyöhykkeeseen – alueeseen jossa kasvillisuuden kadon ja aavikoitumisen pelätään johtavan pysyvään nälänhätään.

Puusiutuvaa, komissaarit

EU – komissaarien taustalla pyöriviin ilmastokuiskaajiin on siinnyt merkillinen koulukunta. Se nimeää suomalaisen puuvoiman liian hitaasti uusiutuvaksi energiaksi.

Puuvoimamme on tyypillisesti havumetsien haketta. Kuiskaajat painostavat komissaareja väitteellä, että 70 vuoden kierron havumetsillä menee turhan kauan sitoa takaisin se hiilidioksidi, mikä hakkeen poltossa pääsee ilmaan. Ilmasto kun lämpenee jo 35 vuodessa.

Biotalous tarvitsee metsän kasvatustiloja

Bioteollisuus ja joukko kansalaisiammekin on huolissaan voiko puun käyttö lisääntyä hallituksen tavoitteen mukaisesti. Huoli ei voi johtua puun määrästä tai kasvusta metsissämme. Tämän osoittavat Luonnonvarakeskuksen metsälaskennat.

Metsämme siirtyivät alituotannosta ylituotantoon noin vuonna 1960. Silloin sekä kasvu että poistuma olivat keskimäärin 53 miljoonaa kuutiota vuodessa. Jo yli puoli vuosisataa metsiemme hakkuut ovat olleet kasvun alapuolella. 2010-luvun alkupuolella metsämme kasvoivat 106 ja niistä poistui keskimäärin 77 miljoonaa kuutiota vuodessa.

Kehitysmaiden luonnon kolmiodraama - väestönkasvu, peltomaan tarve ja metsien häviö liittyvät erottamattomasti toisiinsa

Kehitysmaissa häviää metsää vuosittain yli 10 miljoonaa hehtaaria. Paikallista maaseudun väestöä siitä ei tule kuitenkaan syyttää. Metsän uudisraivuu pelloksi on tropiikin maissa väistämätön niin kauan kuin niiden väestö kasvaa nykyisellä vauhdilla. Vielä kasvavat kehitysmaiden luonnonmetsät voi pelastaa vain ratkaisu väestönkasvun, ruoantuotannon ja pellontarpeen ongelmaan.  Peltometsäviljelystä odotetaan tuota ratkaisua.

Vielä 10,000 vuotta sitten maapallon kamaraa peittivät sankat metsät. Metsiä arvellaan kasvaneen parhaillaan 6200 miljoonalla hehtaarilla, 48 prosentilla maapallon koko maaalasta. Nykypäivään tultaessa metsät ovat huvenneet kolmanneksella, 4100 miljoonaan hehtaariin.

Hieskoivusta raaka-ainetta biotaloudelle

Hieskoivu kasvaa
energiapuuta Kuusamossa

Nyt kun metsäteollisuus suunnittelee uusia biotuotteen tehtaita Äänekoskelle, Kuopioon, Kainuuseen ja Kemijärvelle, kuitupuun riittävyys on alkanut taas puhuttaa. Kemiin nousevasta biodieselin jalostamosta on puolestaan tulossa Suomen suurin energiapuun ostaja.

Kiinalainen Kaidi-yhtiö tarvitsee Kemiin energiapuuta vähintään kaksi miljoonaa kiintokuutiometriä vuodessa. Lisäys on mittava, kun metsähakkeen tyyppisen energiapuun koko käyttö on vuonna 2016 Suomessa vain luokkaa seitsemän miljoonaa kuutiota.

Porojen talviruokinta monipuolisemmaksi

Valkoiset rehun pyöröpaalit ovat 2010-luvun porotalouden arkipäivää. Niitä näkee kaikkialla poronhoidon alueella. Poro tarvitsee lisää rehua.

Valkkoporo tutkii keväistä ojapajukkoa

Vuosittain poromme syövät viljeltyä tai tehtaassa valmistettua talvirehua yli 40 miljoonaa kiloa, kuivaksi heinäksi laskettuna. Pelkästään tällä rehumäärällä Suomen 200,000 eloporoa eläisivät yli kolme kuukautta.

Puuvillaa puusta

Kemijärvellä vaikuttanut massaliike esitti vuonna 2008, että pohjoinen Stora Enson tehdas alkaisi tuottaa paperisellun sijasta liukosellua.

Tikkuviina tulossa autoihimme

Marraskuussa 2016 Pietarsaari otti oppia Kajaanista. Huol­to­a­se­ma­yhtiö St1 kumppaneineen julkisti suun­ni­tel­mansa bioetanolin kakkos­teh­taasta. Pietarsaareen 2020-luvun alussa nouseva tehdas

Tukkia sahalle,
sahanpurua etanoliksi

olisi tuotannoltaan viisi kertaa suurempi kuin Kajaaniin 2017 valmistuva ja täyteen vauhtiinsa pääsevä St1:n ykköstehdas.

Molemmat tehtaat käyttävät raaka-aineenaan alueensa sahoilta tulevaa sahanpurua. Tehtaiden lopputuote on liikenteen uusiutuva polttoneste, bioetanoli. Puuperäisenä etanolia kutsuttiin entisaikaan tikkuviinaksi.

Kun tankkaamme jatkossa autoamme, puuetanoli on seoksena bensiinissä. Polttonesteen seosajattelu tuli huol­to­a­se­mille vuonna 2010. Ajattelu on edelleen vahvistunut Pariisin 2015 ilmas­to­ko­kouksen jälkeen.

Biovoimaa voi uusia nopeasti

Euroopan unioniin ja meillekin on syntynyt uusi ilmastoväen koulukunta. Se nimeää suomalaisen biovoiman eli metsähakkeen liian hitaasti uusiutuvaksi energiaksi. Koulukunta painostaa jo EU:n komissaareja väittämällä, että 70 vuoden kierrolla kasvatettavilla havumetsillä menee turhan kauan sitoa takaisin hiilidioksidi mikä hakkeen poltossa pääsee ilmaan.

Kasvuisa Salix "Klara"
ekopajukko Inkoossa 2014

Pääosa biotieteilijöitämme on toista mieltä. Sähkön ja kaukolämmön voimaloissa palavan metsähakkeen varsinainen vaihtoehto on aina fossiilinen kivihiili. Siihen verrattuna metsä uusii jatkuvasti energiaa. Uusiutuminen kestää niin kauan kuin aurinko maapallolle paistaa.

Uusia voi nopeasti, komissaarit

Euroopan unioniin on syntynyt uusi ilmastoväen koulukunta. Se nimeää metsähakkeen hitaasti uusiutuvaksi energiaksi. Koulukunta painostaa jo EU:n komissaareja väitteellään, että 70 vuoden kierrolla kasvatettavilla perinteisillä havumetsillä menee liian kauan sitoa takaisin hiilidioksidi mikä hakkeen poltossa pääsee ilmaan.

Pääosa suomalaisia biotieteilijöitä on toista mieltä. Voimaloissa hake-energian varsinainen vaihtoehto on aina fossiilinen kivihiili. Siihen verrattuna metsä uusii jatkuvasti energiaa. Uusiutuminen kestää niin kauan kuin aurinko maapallolle paistaa.

Hieskoivu kasvaa biotaloudelle

Riittävän pitkäaikaiset, 1980-luvulla aloitetut hieskoivun kokeet on tehty Haapaveden Piipsannevalla ja Limingan Hirvinevalla.

Nyt kun metsäteollisuus rakentaa ja suunnittelee uusia biotuotteen tehtaita, puun riittävyys on alkanut puhuttaa. Kuitupuun kysyntä kasvaa. Kemiin nousevasta biodieselin jalostamosta on puolestaan tulossa Suomen suurin energiapuun ostaja.

Metsää hävittänyt kehitysmaa Suomi

Metsänviljely männylle, jalostetuilla
taimilla, opittiin 1900-luvulla

Asiat Suomen metsissä ja metsätaloudessa eivät ole aina olleet kunnossa. Aikanaan puuta käytettiin enemmän kuin uutta kasvoi tilalle.

Suomen senaatti kutsui vuonna 1858 saksalaisen ylimetsänhoitajan, vapaaherra Edmund von Bergin, arvioimaan maamme metsät. Hänen kaksi kuukautta kestänyt kenttämatkansa ulottui Lappiin saakka.

Puupelletti toista sukupolvea bioenergian jalostuksessa

Puupelletit ilmestyivät Pohjoismaiden lämpömarkkinoille 1990-luvulla. Noita koiranmuonan näköisiä ja kokoisia, kuivattuja energiajyväsiä tuli ensin tarjolle pientaloihin. Samalla pannuhuoneisiin oli mahdollista ostaa uuden tyyppisiä pellettipolttimia, joilla aikansa eläneen öljypolttimen saattoi korvata ympäristölle ystävällisemmällä tekniikalla.

Turve on edelleen luonnonvaramme

Turve-energia oli huipussaan 2007. Poltimme sitä voimaloissa sähköksi ja lämmöksi 28 miljoonaa irtokuutiota. Sen jälkeen alkoi turpeen alamäki. Vuonna 2015 käytimme polttoturvetta 17 miljoonaa kuutiota. Tällä menolla polttoturpeen tuotantomme päättyy parissa kymmenessä vuodessa.

Varjelu ja viljely biotaloudessa

Nyt kun Suomea ollaan valjastamassa 2010-luvun biotalouteen, huoli metsistä ja ylipäänsä luonnosta on taas kasvanut. Metsä Groupin vuonna 2017 valmistuva Äänekosken biotuotetehdas ostaa vuosittain kuitupuuta yli neljä miljoonaa kuutiota. Kemiin kaavailtu biodieselin tehdas tarvitsee puolestaan energiapuuta kaksi miljoonaa kuutiota.

Yhdessä nämä kaksi tehdasta nostavat vuotuista puun hakkuutamme jo lähes kymmenellä prosentilla. Kemijärvelle, Kajaaniin, Kuopioon, Haapajärvelle ja muuallekin suunniteltavat lisätehtaat nostavat puun tarvetta vielä saman verran.

Biotalous pohjaa halpaan hakkeeseen

Tukkitaloudesta poiketen biotalous murskaa puun jossain vaiheessa aina hakkeeksi. Hake voi olla parisenttistä lastua, parimillistä purua tai vielä pienempää mikrotavaraa.

Biotuotetehdas jalostaa hakkeen selluksi, vaatteiden kuiduksi, kappaletulostuksen raaka-aineeksi, bioetanoliksi, biodieseliksi ja monen moniksi muiksi uustuotteiksi. Ylijäämä jalostuu sähköksi ja lämmöksi.

Tuhkatkin pesästä kiertotaloudessa

Metsäojitettu kasvatusmetsä on
tuhkalannoituksen paras kohde

Kun jauhamme sähköä ja lämpöä metsähakkeesta tai lämmitämme leivinuuniamme polttamalla koivuklapia, molemmissa syntyy ikivanhaa kierrätystuotetta: tuhkaa. Maa- ja puutarhatalous ovat tienneet tuhkan arvon jo vuosisatoja. 2000-luvun kiertotaloudessa tuhkan arvo on taas nousussa. Se vie tuhkatkin pesästä.

Puupelletti luo metsäenergian lisäarvoa

Sahalaitoksen höylänlastusta
puristettua pellettiä

Puupelletit ilmestyivät lämpömarkkinoillemme 1990-luvulla. Nuo koiranmuonan näköiset ja kokoiset, kuivatut energiajyväset tulivat korvaamaan kallistunutta polttoöljyä.

Samalla pannuhuoneisiin oli mahdollista ostaa uuden tyyppisiä pellettipolttimia. Niillä saattoi korvata aikansa eläneen öljypolttimen.

Pajuviljelmät nielevät hiiltä ja lisäävät humusta

Lyhytkiertometsät helpottavat ilmastotavoitteisiin pääsemistä ja hoitavat maaperää.

Turvesuon pohjalle viljelty biomassapaju
sitoo hiiltä runkoihinsa ja juuriinsa

Eu­roo­pan ko­mis­sion hei­nä­kuus­sa te­ke­män esi­tyk­sen mu­kaan Suo­men on vä­hen­net­tä­vä hii­li­di­ok­si­di­pääs­tö­jään 39 pro­sent­tia vuo­teen 2030 men­nes­sä. Ver­tai­lu­koh­ta­na käy­te­tään vuot­ta 2005.

Varjele metsiä - 17 prosenttia

Nyt kun biotalous rakentaa maahamme uusia tehtaita Äänekoskelle, Kuopioon, Kainuuseen, Kemiin ja Kemijärvelle, puun riittävyys on alkanut taas puhuttaa. Samalla on kiihtynyt puhe metsien varjelusta.

Metsien ja ylipäänsä luonnon suojelussa on perimmiltään kysymys ympäristömme monipuolisuudesta ja sen säilyttämisestä sukupolvelta toiselle. Haluamme erityisesti, että harvinaiset eläin- ja kasvilajit eivät kuole meidän aikana sukupuuttoon.

Hieskoivu nousi tuhkasta

Nyt kun metsäteollisuus suunnittelee uusia biotuotteen tehtaita Äänekoskelle, Kuopioon, Kainuuseen ja Kemijärvelle, kuitupuun riittävyys on alkanut taas puhuttaa.

Energiapuu on tyypillisesti ohuempaa
kuin selluteollisuuden kuitupuu

Kemiin suunnitellusta biodieselin jalostamosta on puolestaan tulossa Suomen suurin energiapuun ostaja. Kiinalainen Kaidi-yhtiö tarvitsee energiapuuta kaksi miljoonaa kiintokuutiometriä vuodessa.

Yhtiö ei voi laskea kaikkia ostojaan männyn ja kuusen kuitupuun varaan. Kemissähän on jo kaksi täyden mittakaavan sellutehdasta. Ne ostavat ympäristön havukuidun lähivuosina ja vuosikymmeninä.

Viljele metsiä, varjele metsiä

Nyt (2016) kun biotalous rakentaa maahamme uusia tehtaita Äänekoskelle, Kuopioon, Kainuuseen, Kemiin ja Kemijärvelle, puun riittävyys on alkanut taas puhuttaa. Metsiä on viljeltävä lisää.

Samalla on kiihtynyt puhe metsien varjelusta.

Metsien ja ylipäänsä luonnon suojelussa on perimmiltään kysymys ympäristömme monipuolisuuden säilyttämisestä sukupolvelta toiselle. Haluamme erityisesti, että harvinaiset eläin- ja kasvilajit eivät kuole aikanamme sukupuuttoon.

Pystykarsintaa kuntourheiluksi

Ihan­teel­li­sinta kunto­lii­kunnan pystykarsinta on toukokuussa.

Nuorten mäntyjen pysty­kar­sin­nalla tavoitellaan oksatonta tyvitukkia, kun puu myöhemmin myydään paisuneena sahalle.

Viljelypuiden pystykarsinta on maailmalla verraten yleistä. Tyvitukiltaan oksattoman laadukkaita kasva­tus­metsiä näkee niin Japanissa kuin Tansaniassa.

Meillä pystykarsinta on pitkäaikaista metsänhoitoa. Kuusamossahan nuorena karsitun puun voi tukiksi myydä vasta seuraava sukupolvi, ehkä 50 vuoden päästä. Etelä-Suomessa pystykarsija saattaa ehtiä myymään puun itsekin.

Lisäpuuta biotaloudelle

Kuitupuun, kuten ensiharvennusten
männyn riittävyys huolestuttaa 

Nyt kun metsäteollisuus suunnittelee uusia biotuotteen tehtaita Äänekoskelle, Kuopioon Kajaaniin ja Kemijärvelle, normaalin kuitupuun riittävyys on alkanut taas puhuttaa. Kemiin suunnitellusta biodieselin jalostamosta on puolestaan tulossa Suomen suurin energiapuun ostaja. Jalostamo tarvitsee sitä kaksi miljoonaa kiintokuutiometriä vuodessa.

Biohake uusiutuu nopeasti

Nopeasti uusiutuvan hakepajun
(Salix viminalis) viljelmä

Euroopan unioniin ja Suomeenkin on syntynyt ilmaston asiantuntijoiden uusi koulukunta. Se nimeää metsähakkeen hitaasti uusiutuvaksi energiaksi. Koulukunta väittää, että 70 vuoden kierrolla kasvatettavilla havumetsillä menee liian kauan sitoa takaisin hiilidioksidi, mikä hakkeen poltossa pääsee ilmaan.

Bioenergiaa voi uusia myös nopeasti

Euroopan unioniin ja Suomeenkin on syntynyt ilmaston asiantuntijoiden uusi koulukunta. Se nimeää metsähakkeen hitaasti uusiutuvaksi energiaksi. Koulukunta väittää että 70 vuoden kierrolla kasvatettavilla havumetsillä menee liian kauan sitoa takaisin hiilidioksidi, mikä hakkeen poltossa pääsee ilmaan.

Se on leijonan osa

Metsistä saimme eniten energiaa 1900-luvun alkupuoliskon. Vielä 1960 metsäenergian osa oli puolet kaikesta energian tarpeesta. Halpa tuontiöljy oli kuitenkin tulossa. Se ohitti puun 1964. Molemmat olivat silloin 39 prosentissa.

Puu painui edelleen. Öljyvoima oli korkeimmillaan, 61 prosentissa vuonna 1973.

Biotalous etsii arvoketjua

Monen uuden biotuotteen raaka-aineeksi voisi sopia parhaiten pohjoisen metsissä viljeltävä puhdas puu.

Pohjoinen puhdas puu
kasvaa biotaloudelle

Vielä 1760-luvulla, taloustieteilijä Antti Chydeniuksen aikoina, esi-isämme olivat ymmällään, mistä kansakunnalle voisi syntyä vaurautta. Chydenius keksi, että ulkomaankauppa on vapautettava, jotta suomalaista tervaa voisi myydä Eurooppaan ja kauemmaksikin. Emomaamme Ruotsin talousjohtajat vaativat, että suomalaisten on lupa viedä tervaansa vain Tukholman kammareihin asti. Naapurijohtajat voivat hoitaa ulkomaan kaupan siitä eteenpäin.

Haihdutuspajukko suojelee vesistöjä

Nykypäivän Itämeri lahtineen tuskailee rikkaiden ravinteiden kanssa. Jäteveden puhdistamot pystyvät poistamaan veden typestä ja fosforista vain osan. Biokaasulaitokset ovat ihmeissään, mihin upottaa jätelietteensä niin että se ei päädy puroihin ja jokiin. Karjatilalla on ongelmia, jos tilalla ei ole riittävästi peltoa mihin lietelannan ehtii kesällä sovittuun aikaan levittää.

Kaivoksilta vesistöihin valuu hulevesiä ja päästöjä. Edelleen kuohuttavimpia ovat Sotkamon Talvivaaran sulfaattivalumat. Ne näyttävät päätyvän talven- ja lumenvarmasti Oulujokeen. Hulevesiä tulee keväisin myös turvetuotannosta.

Hieskoivulle löytyi osa metsätaloudessa

Hieskoivu kasvaa biomassaa,
Kuusamon Vasaraperällä

Nyt kun metsäteollisuus suunnittelee uusia biotuotteen tehtaita Äänekoskelle, Kuopioon Kajaaniin ja Kemijärvelle, normaalin kuitupuun riittävyys on alkanut taas puhuttaa. Kemiin suunnitellusta biodieselin jalostamosta on puolestaan tulossa Suomen suurin energiapuun ostaja. Jalostamo tarvitsee sitä kaksi miljoonaa kiintokuutiometriä vuodessa.

Vaikka Luonnonvarakeskus vakuuttaa normaalipuun riittävän, uusia mahdollisuuksia tarvitaan. Sellainen on suoperäisten maiden vesametsien viljely.

Kiina uskoo biodieseliin

Alkuvuoden (2016) talousuutinen oli Pohjanlahden biodiesel, Kemiin Ajoksen sataman viereen rakennettava uuden sukupolven jalostamo. Hanke oli kuopattu jo kerran, mutta se nousi kuin tarujen feeniks-lintu tuhkasta.

Vapo oli hylännyt biodieselin vuonna 2014. Nyt hankkeen vetäjäksi tulee kiinalainen bioenergian yhtiö Kaidi. Polttonesteen raaka-aineeksi tulee energiapuu.

Hieskoivusta lisäpuuta biotaloudelle

Nyt kun metsäteollisuus suunnittelee uusia biotuotteen tehtaita Äänekoskelle, Kuopioon Kajaaniin ja Kemijärvelle, normaalin kuitupuun riittävyys on alkanut taas puhuttaa. Kemiin suunnitellusta biodieselin jalostamosta on puolestaan tulossa Suomen suurin energiapuun ostaja. Jalostamo tarvitsee sitä kaksi miljoonaa kiintokuutiometriä vuodessa.

Vaikka Luonnonvarakeskus vakuuttaa normaalipuun riittävän, uusia mahdollisuuksia tarvitaan. Sellainen on suoperäisten maiden vesametsien viljely.

Biohiili hillitsee kasvihuoneilmiötä

Kasvihuoneilmiön eteneminen ei perustu lämpimien ja kylmien talvien vaihteluun. Se perustuu ilmakehän lisääntyvään hiilidioksidiin.

Pisimpään hiilidioksidia on mitattu Mauna Loan vuorella Hawaijilla. Mittauksen ensimmäisenä vuonna 1958 lukema oli 315 miljoonasosaa. Maaliskuussa 2014 lukema oli 404 miljoonasosaa eli 28 prosenttia korkeampi.

Biotalous saa lisäpuuta hieskoivusta

Nyt kun metsäteollisuus suunnittelee uusia biotuotteen tehtaita Äänekoskelle, Kuopioon Kajaaniin ja Kemijärvelle, normaalin kuitupuun riittävyys on alkanut taas puhuttaa. Kemiin suunnitellusta biodieselin jalostamosta on puolestaan tulossa Suomen suurin energiapuun ostaja. Jalostamo tarvitsee sitä kaksi miljoonaa kiintokuutiometriä vuodessa.

Vaikka Luonnonvarakeskus vakuuttaa normaalipuun riittävän, uusia mahdollisuuksia tarvitaan. Sellainen on suoperäisten maiden vesametsien viljely.

Biotalous saa lisäpuuta hieskoivusta

Nyt kun metsäteollisuus suunnittelee uusia biotuotteen tehtaita Äänekoskelle, Kuopioon Kajaaniin ja Kemijärvelle, normaalin kuitupuun riittävyys on alkanut taas puhuttaa. Kemiin suunnitellusta biodieselin jalostamosta on puolestaan tulossa Suomen suurin energiapuun ostaja. Jalostamo tarvitsee sitä kaksi miljoonaa kiintokuutiometriä vuodessa.

Lisää metsäviljelmiä kaivataan

Koivu kasvaa turvesuon pohjalla,
Piipsanneva, Haapavesi.

Nyt kun metsäteollisuus, sijoittajat ja konsultit suunnittelevat uusia biotuotteen tehtaita ainakin Äänekoskelle, Kuopioon, Kajaaniin, Kemiin ja Kemijärvelle, puun riittävyys on alkanut puhuttaa.

Puhe ei johdu puun määrästä tai kasvusta metsissämme. Tämän osoittavat Luonnonvarakeskuksen metsälaskennat.

Haketta halvemmalla

Tukki­ta­lou­desta poiketen biotalous murskaa puun jossain vaiheessa aina hakkeeksi. Hake voi olla parisenttistä lastua, parimillistä purua tai vielä pienempää mikrotavaraa.

Biotuo­te­tehdas jalostaa hakkeen sellun lisäksi vaatteiden kuiduksi, kappa­le­tu­los­tuksen raaka-aineeksi, bioetanoliksi, biodieseliksi ja muiksi uusiksi tuotteiksi.

Halvalla korjattava bioraaka-aine, lopulta hake, on biotalouden avainkysymys. Teollisuus huokailee hakkeen kallista hintaa. Metsistämme saatavan hakkeen riittävyyttä tuskin kukaan huokailee.

Haihduttavat metsäviljelmät suojelevat vesistöjä

Itämeri tuskailee rikkaiden ravinteiden kanssa. Jäteveden puhdistamot pystyvät poistamaan veden typestä ja fosforista vain osan. Karjatilalla on ongelma, jos tilalla ei ole riittävästi peltoa mihin lietelannan ehtii kesällä sovittuun aikaan levittää.

Kaivoksilta jokiin valuu hulevesiä ja päästöjä. Edelleen kuohuttavimpia ovat Sotkamon Talvivaaran sulfaattivalumat. Ne näyttävät valuvan talven- ja lumenvarmasti jatkossa Oulujokeen. Hulevesiä tulee keväisin myös turvetuotannosta.

Biodieseliä puusta

Harvennusmetsien puuta,
oksineen, biodieseliksi

Alkuvuoden (2016) biotalousuutinen oli biodiesel, Kemiin rakennettava uuden sukupolven jalostamo. Hanke oli kuopattu jo kerran, mutta se nousi kuin tarujen feeniks-lintu tuhkasta. Vapo oli hylännyt Kemin biodieselin vuonna 2014. Nyt hankkeen vetäjäksi tulee kiinalainen bioenergian yhtiö Kaidi. Polttonesteen raaka-aineeksi tulee energiapuu.

Hiilidioksidiajan hidas historia

Joulukuun  alun ilmastokokous 2015 Pariisissa päättyi maailman johtajien yhteiseen kätten taputukseen: me teimme sen! Pysäytämme ilmakehän lämpenemisen. Emme nosta ulkoilman lämpötilaa enää kahta, tai mieluummin puoltatoista astetta korkeammaksi.

Puuta metsän kasvatustiloilta

Perhetilan kasvatusmetsää Kuusamossa,
ensiharvennuksen jälkeen

Metsä oli viime vuonna taas ulkomaan kauppamme ykkönen. Metsäteollisuuden osuus Suomen viennistä nousi 22 prosenttiin, ohi aikaisemmin kärkipaikkaa pitäneen kemianteollisuuden.

Biotalous, eli metsätalous laajennettuna nousee. Samalla nousee ikihuoli siitä saako teollisuus jatkossa riittävästi puuta.

Hakkeen kehittäminen on jäänyt puolitiehen

Halvalla korjattava raaka-aine on biotalouden avainkysymys.

Tukkitaloudesta poiketen biotalous murskaa puun jossain vaiheessa aina hakkeeksi. Hake voi olla parisenttistä lastua, parimillistä purua tai vielä pienempää mikrotavaraa.

Biotalous paahtaa lisäenergiaa

Energiapaju kuivaa haketukseen,
Raasepori, Nygård 2003

Metsistä saimme eniten energiaa koko 1900-luvun alkupuoliskon. Vielä 1960 metsäenergian osuus oli tasan puolet kaikesta energian tarpeesta. Halpa tuontiöljy oli kuitenkin ensimmäisen kerran tulossa. Se ohitti puun 1964. Molemmat olivat silloin 39 prosentissa.

Biodiesel palasi polulleen

Alkuvuoden (2016) biotalousuutinen oli Kemin biodiesel. Jo kuopattu hanke nousi kuin tarujen feeniks-lintu tuhkasta. Vapo oli hylännyt biodieselin vuonna 2014. Nyt hankkeen vetäjäksi tuli kiinalainen bioenergian yhtiö Kaidi.

Pohjoisella puudieselillä on yli kymmenvuotinen polku. Lokakuussa 2005 Ruotsin energiaministeri Mona Sahlin säväytti ympäristöväkeä kautta maailman. Hän ehdotti naapurimaallemme tavoitteeksi irtaantua fossiilisesta öljystä 2020 mennessä.

Puudieselin monet nousut

Alkuvuoden (2016) biotalousuutinen oli Kemin biodiesel. Jo kuopattu hanke nousi kuin tarujen feeniks-lintu tuhkasta. Vapo oli hylännyt biodieselin vuonna 2014. Nyt hankkeen vetäjäksi tuli kiinalainen bioenergian yhtiö Kaidi. Polttonesteen raaka-aineeksi tulee energiapuu.

Puudieselillä on 2000-luvulla useita nousuja. Ensimmäinen oli Forestera –niminen polttoöljy, jonka Fortum ja Vapo julkistivat vuonna 2002. Energiapuusta tehtyä Foresteraa ei ollut vielä jalostettu autoihin asti, ainostaan talojen lämmityspolttimiin. Foresteraa valmistettiin Porvoossa vain runsaan vuoden ajan. Tehdas päätettiin sulkea 2003, koska ”puuhakkeen hinta ja saatavuus ovat kehittyneet epäsuotuisaan suuntaan”.

Halpa hake on biotalouden pohja

Tukkitaloudesta poiketen biotalous murskaa puun jossain vaiheessa aina hakkeeksi. Hake voi olla parisenttistä lastua, parimillistä purua tai vielä pienempää mikrotavaraa. Biotuotetehdas jalostaa hakkeen selluksi, vaatteiden kuiduksi, kappaletulostuksen raaka-aineeksi, bioetanoliksi, biodieseliksi ja monen moniksi muiksi uustuotteiksi. Ylijäämä jalostuu sähköksi ja lämmöksi.

Riittävän halvalla korjattava bioraaka-aine, lopulta hake, on biotalouden avainkysymys. Teollisuus huokailee hakkeen hintaa. Metsistämme saatavan hakkeen riittävyyttä tuskin kukaan huokailee. ...

Lue koko artikkeli täältä

Ilkka. Mielipide. 18.2.2016 

Biodiesel palasi polulleen

Pohjoinen puu kasvaa raaka-
ainetta myös biodieselille

Alkuvuoden biotalousuutinen oli Kemin biodiesel. Jo kuopattu hanke nousi kuin tarujen feeniks-lintu tuhkasta. Vapo oli hylännyt biodieselin vuonna 2014. Nyt hankkeen vetäjäksi tuli kiinalainen bioenergian yhtiö Kaidi.

Lauhoja talvia odotettavissa

Joulukuun alun ilmastokokous 2015 Pariisissa päättyi maailman johtajien yhteiseen kätten taputukseen: me teimme sen! Pysäytämme ilmakehän lämpenemisen. Emme nosta ulkoilman lämpötilaa keskimäärin kahta, tai mieluummin puoltatoista astetta korkeammaksi.

Kyseessä on 45 vuoden vääntö ilmakehää lämmittävästä liiallisesta hiilidioksidista. Aiheen oli nostanut pöydälle jo YK:n pääsihteeri U Thant, vuoden 1970 ympäristöraportissaan. ...

Alakerta. Luppo. Viikonvaihdeliite. Lapin Kansa ja Pohjolan Sanomat. 20.2.2016. Lataa kopio täältä.

Hiilidioksidiajan lyhyt historia

Joulukuun alun ilmastokokous Pariisissa päättyi maailman johtajien yhteiseen kätten taputukseen: me teimme sen! Pysäytämme ilmakehän lämpenemisen. Emme nosta ulkoilman lämpötilaa keskimäärin kahta, tai mieluummin puoltatoista astetta korkeammaksi.

Kyseessä on 45 vuoden vääntö ilmakehää lämmittävästä liiallisesta hiilidioksidista. Aiheen oli nostanut pöydälle jo YK:n pääsihteeri U Thant, vuoden 1970 ympäristöraportissaan.

Kanalintujen metsästys Ruotsin malliin

1960-luvun lopussa nuori riistabiologian dosentti Erkki Pulliainen opetti Helsingin yliopistossa kanalintujen metsästyksen, niiden luonnollisen poistuman ja riistakantojen kolmiyhteyden. Esimerkiksi käy vaikkapa teeri ja vuosi teepariskunnan elämää.

Naarasteeri munii vapun jälkeen kahdeksan munaa, hautoo ne, poikaset kuoriutuvat ja loppukesästä teeriä on yhteensä kymmenen. Pulliainen luennoi, että lintuja on seuraavana vappuna taas vain kaksi. Tavalla tai toisella loput kahdeksan menetetään vuoden aikana.

Kanalintujahtiin Ruotsin malliin

Ruotsalaiset ovat todenneet, että pidempi metsästyskausi ei uhkaa kanalintujen kantoja. Miksi me emme sitä totea?

Teeriä huurrepuissa Posiolla

1960-luvun lopussa nuori riistabiologian dosentti Erkki Pulliainen opetti Helsingin yliopistossa kanalintujen metsästyksen, niiden luonnollisen poistuman ja riistakantojen kolmiyhteyden.

Biotalous hakee metsän uusia arvoketjuja

Aina taloustieteilijä Antti Chydeniuksen aikoihin, 1760-luvulle asti esi-isämme pohtivat, mistä kansakunnan vauraus syntyy. Chydenius ehdotti, että ulkomaan kauppa on vapautettava. Suomalaista tervaa tulisi myydä Eurooppaan ja kauemmaksikin. Ruotsi halusi pitää kaupan rajana Tukholman kamareita.

Kun Chydeniuksen ehdotusta seurattiin, meille rupesi syntymään vaurautta. Englantiin viety terva nosti Suomen eurooppalaiseksi taloustekijäksi 1700-luvun lopulla.

Metsän kasvatustiloja tarvitaan

Metsäteollisuus on huolissaan voiko biotalouden puun käyttö lisääntyä hallituksen tavoitteen mukaisesti. Huoli ei voi johtua puun määrästä tai kasvusta metsissämme. Tämän osoittavat Luonnonvarakeskuksen metsälaskennat.

Metsämme siirtyivät alituotannosta ylituotannon tilaan 1950- ja 1960 –lukujen vaihteessa. Silloin sekä kasvu että poistuma olivat keskimäärin 53 miljoonaa kuutiota vuodessa. Jo yli puoli vuosisataa metsiemme kasvu on ollut hakkuiden yläpuolella. 2010-luvun alussa metsämme kasvoivat 106 ja niistä poistui keskimäärin 76 miljoonaa kuutiota vuodessa.

Metsätalouteen kehittyi seepraperiaate

Muistamme vielä takavuosien metsäkohut, pelot metsiemme häviämisestä ja ryöpytykset ympäristölle tuhoisasta tehometsätaloudesta. Tänään voi vain ihmetellä, miten yksimielisinä rakennamme uutta biotaloutta, suunnittelemme uusia megaluokan biotuotetehtaita Äänekoskelle, Kuopioon ja aina napapiirin taakse Kemijärvelle.

Pohjois-Suomen puu kasvaa yhä nopeammin

Ennen tutkimuksen aikaa Lapin jätkillä – silloinhan ei ollut vielä metsureita – oli sanonta: ”puu ei Lapisa kasua”. Luonnonvarakeskus mittaa toisin. Pohjois-Suomen puu kasvaa kaikkialla, ja kasvu on kiihtyvää.

Kertaalleen harvennettua
kasvatusmetsää Kuusamossa

Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaa puskee nyt (mittaus ajalta 2009–2012) puuta 10,7 miljoonaa kuutiota vuodessa, kun kasvu vuonna 1990 oli 5,2 miljoonaa kuutiota. Nousua on 105 prosenttia. Kainuussa vastaava nousu on 62 ja Lapissa 67 prosenttia.

Suojelun tarve vähentää luontaisesti syntyneiden metsien hakkuita

Nyt kun metsäteollisuus, sijoittajat ja konsultit suunnittelevat uusia biotuotteen tehtaita ainakin Äänekoskelle, Kuopioon, Kajaaniin, Keskipohjanmaan Biolaaksoon ja Kemijärvelle, puun riittävyys on alkanut puhuttaa.

Puhe ei johdu puun määrästä tai kasvusta metsissämme. Tämän osoittavat Luonnonvarakeskuksen metsälaskennat.

Bioetanoli pohjaa energiaviljelyyn

Kun tankkaamme bensiiniautoamme, teemme jo (2015) biotalouden valintaa. Ostammeko etanolia bensiinin seassa kymmenen prosenttia, vai ostammeko vain viisi prosenttia?

Emme ole tässä uusiutuvan energian, ilmastotalkoiden ja biotalouden kolmiyhteydessä yksin. Eniten autoilevassa Yhdysvalloissa bensiinin keskimääräinen etanolipitoisuus oli vuoden 2015 kesäkuussa kymmenen prosenttia.

Metsän kasvatustilojen tielle

Metsäteollisuus on huolissaan voiko biotalouden puun käyttö lisääntyä hallituksen tavoitteen mukaisesti. Huoli ei voi johtua puun määrästä tai kasvusta metsissämme. Tämän osoittavat Luonnonvarakeskuksen metsälaskennat.

Metsän kasvatustilat myyvät puuta

Metsäteollisuus on huolissaan voiko biotalouden puun käyttö lisääntyä hallituksen tavoitteen mukaisesti. Huoli ei voi johtua puun määrästä tai kasvusta metsissämme. Tämän osoittavat Luonnonvarakeskuksen metsälaskennat.

Väljennyshakkuutta odottava viljelty
männikkö metsän kasvatustilalla

Metsämme siirtyivät alituotannosta ylituotannon tilaan 1950- ja 1960 –lukujen vaihteessa. Silloin sekä kasvu että poistuma olivat keskimäärin 53 miljoonaa kuutiota vuodessa. Jo yli puoli vuosisataa metsiemme hakkuut ovat olleet kasvun alapuolella. 2010-luvun alussa metsämme kasvoivat 106 ja niistä poistui keskimäärin 75 miljoonaa kuutiota vuodessa.

Puuta kasvatustiloilta

Metsäviljelmä voi olla
jalostettua mäntyä

Metsäteollisuus on huolissaan, voiko biotalouden puun käyttö lisääntyä hallituksen tavoitteen mukaisesti. Huoli ei voi johtua puun määrästä tai kasvusta metsissämme. Tämän osoittavat Luonnonvarakeskuksen metsälaskennat.

Metsämme siirtyivät alituotannosta ylituotannon tilaan 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa. Silloin sekä kasvu että poistuma olivat keskimäärin 53 miljoonaa kuutiota vuodessa.

Bioydinvoiman tielle

Nyt kun suomenvoimaksi kaavailtu uusi Fennovoima on joutunut sekä talouden että maailmanpolitiikan myllerrykseen, on hyvä muistaa että meillä on jo melkoisesti omaa, luonnollista voimaa. Metsiin paistava aurinko on tärkein ydinvoimalamme. Sen uumenissa käy ydinreaktioista tehokkain, vetypommeistakin tunnettu fuusio.

Bioetanolia energiaviljelystä

Kun tankkaamme bensiiniautoamme, teemme jo biotalouden valintaa, Voimme ostaa etanolia bensiinin seassa joko kymmenen tai viisi prosenttia. Suomi tai koko Eurooppa ei ole näissä biotalouden talkoissa yksin. Eniten autoilevassa Yhdysvalloissa bensiinin keskimääräinen etanolipitoisuus oli vuoden 2015 heinäkuussa kymmenen prosenttia.

Puuvirran piiskat ja porkkanat

Suomessa on 375,000 yksityistä metsälöä, tavallisen veronmaksajan, perheen tai vielä kuolinpesän nimissä olevaa metsätilaa. Metsälö voi koostua useammastakin palstasta. Vuonna 2012 metsälön keskikoko oli 30,3 hehtaaria.

Metsälöt kasvavat valtaosan metsäteollisuuden vuosittain tarvitsemasta puusta. Lähes jokainen suomalainen pääsee jossakin vaiheessa myymään metsälön puuta, joko itse, perheomistuksen tai perinnönjaon kautta.

Puuvirran piiskat ja porkkanat

Suomessa on 375,000 yksityistä metsälöä, tavallisen veronmaksajan, perheen tai vielä kuolinpesän nimissä olevaa metsätilaa. Metsälö voi koostua useammastakin palstasta. Vuonna 2012 metsälön keskikoko oli 30,3 hehtaaria.

Metsälöt kasvavat valtaosan metsäteollisuuden vuosittain tarvitsemasta puusta. Lähes jokainen suomalainen pääsee jossakin vaiheessa myymään metsälön puuta, joko itse, perheomistuksen tai perinnönjaon kautta.

Metsän, tuulen ja auringon kolmiyhteys

Pitkin rannikoita matkaava on jo vuosikymmenen ajan todennut, että maisemamme merkittävin muutos ovat meren ja metsän yllä majesteettisesti pyörivät tuulimyllyn siivet.

Tuuli saa alkunsa auringon säteilystä. Aurinko lämmittää epätasaisesti ilmakehää mantereiden ja merten yllä. Lämmöstä johtuvat paine-erot purkautuvat tuulena. Myllyjen tuulisähkö on osa aurinkovoimaa, samoin kuin paneelien aurinkosähkö.

Metsällä, tuulella ja auringolla etevä energiayhteys

Pitkin rannikoita matkaava on vuosikymmenen ajan todennut, että maisemamme merkittävin muutos ovat meren ja metsän yllä majesteettisesti pyörivät tuulimyllyn siivet. Saman ilmiön havaitsi jo 1900-luvun puolella Tanskassa. Siellä tuulimyllyt ovat peltojen päällä.

Tuuli saa alkunsa auringon säteilystä. Aurinko lämmittää epätasaisesti ilmakehää mantereiden ja merten yllä. Lämmöstä johtuvat paine-erot purkautuvat tuulena. Myllyjen tuulisähkö on osa aurinkovoimaa, samoin kuin paneelien aurinkosähkö.

Energia-ajattelussa mentävä aivan uusiin puihin

Kevään 2015 uudet päättäjät joutuivat tuskalliseen ympäristöajatteluun, edeltäjiensä tavoin. Mistä heidän tulisi valita jatkossa energia: biovoimasta, fossiilivoimasta vai ydinvoimasta? Valinnan tuska syveni heti kesällä, kun Fennovoima joutui ympäristöongelmien lisäksi pulmalliseen talouden ja politiikan pyöritykseen.

Biohiili ja biokaasu kääntävät kasvihuoneilmiön

Kasvihuoneilmiön etenemisen tarkin mittaus perustuu ilmakehän hiilidioksidiin. Pitkään mitannut asema Mauna Loan vuorella Hawaijilla kertoo, että hiilidioksidia ei ole saatu kuriin. Mittauksen ensimmäisenä vuonna 1959 lukema oli 316 miljoonasosaa. Heinäkuussa 2014 lukema oli 403 miljoonasosaa eli 28 prosenttia korkeampi. Nousu on vuodesta toiseen hivenen kiihtyvää.

Uusiin puihin

Energia-ajattelu uusiin puihin

Kevään 2015 uudet päättäjät joutuivat tuskalliseen ympäristöajatteluun, edeltäjiensä tavoin. Mistä heidän tulisi valita jatkossa energia: biovoimasta, fossiilivoimasta vai ydinvoimasta? Valinnan tuska syveni heti kesällä, kun Fennovoima joutui ympäristöongelmien lisäksi pulmalliseen talouden ja politiikan pyöritykseen.

Biotalouden tuotepaletti edistäisi etanolituotantoa

Kun tankkaamme tänään bensiiniautoamme, pääsemme jo tekemään biotalouden valintaa. Otammeko etanolia bensan seassa kymmenen prosenttia vai viisi prosenttia? Joillakin huoltamoilla näkee mittareita, missä etanolin lukema on 85 prosenttia.

Emme ole biotalouden kehityksessä yksin. Myös eniten autoilevassa Yhdysvalloissa bensiinin keskimääräinen etanolipitoisuus oli vuoden 2015 toukokuussa kymmenen prosenttia.

Salix-pajun kehityksessä on oppia biotaloudelle

Salix eli paju on puista monikäyttöisimpiä. Koripaju oli ennen muovin aikaa Euroopan yleisin viljelypuu. 1800-luvulla saksalaiset jämäköivät vannepajulla oluttynnyreitä. 1900-luvun alkupuoliskolla Pohjanlahden pientalonpojat kiskoivat pajusta kevään rospuuttokaudella kuorta ja myivät sitä nahkatehtaalle parkitusaineeksi mukiinmenevään hintaan, nykyrahassa noin 300 euroa kuiva-aineen tonnilta.

Pajun hyötykäytön historiassa oppia biotaloudelle

Paju on puista monikäyttöisimpiä. Koripaju oli ennen muovin aikaa Euroopan yleisin viljelypuu. Vannepajulla 1800-luvun saksalaiset jämäköivät oluttynnyreitä. Parkituspajun kuorta kiskoivat 1900-luvun alkupuoliskolla Pohjanlahden pientalonpojat kevään rospuuttokaudella ja myivät sitä nahkatehtaalle mukiinmenevään hintaan, nykyrahassa noin 300 euroa kuiva-aineen tonnilta.

Vuonna 1953 teollisuusmies Ralph Erik Serlachius ja metsäprofessori Risto Sarvas toivat Tanskasta 5000 pistokasta sellupajua. Korean sodan jälkeen sellua uhkasi raaka-aineen pula. Uusi kasvatusmenetelmä sai nimen metsäpuiden lyhytkiertoviljely.

Puun riittavyys edellyttää lisää viljelyä

Nyt kun metsäteollisuus, sijoittajat ja konsultit suunnittelevat uusia biotuotteen tehtaita Äänekoskelle, Kuopioon ja aina Kemijärveä myöten, ovat puheet puun riittävyydestä alkaneet voimistua.

Puhe ei johdu puun määrästä tai kasvusta metsissämme, sen osoittavat Luonnonvarakeskuksen tuoreimmat metsälaskennat.

Metsämme siirtyivät ylituotannon tilaan jo 1950- ja 1960 –lukujen vaihteessa. Silloin sekä kasvu että poistuma olivat keskimäärin 53 miljoonaa kuutiota vuodessa. 2010-luvun alussa metsämme kasvoivat 106 ja niistä poistui keskimäärin 75 miljoonaa kuutiota vuodessa. 

Puhe puupulasta johtuu siitä, että yhä suurempi osa tavallisia keskikoon perhetiloja on muuttunut taannoisista metsän kasvatustiloista tämän päivän metsän omistustiloiksi. Samoin kuin osakesäästäjä on haluton myymään osakkeitaan pörssille, metsän omistustila on usein haluton myymään puutaan teollisuudelle.

Tikkuviinasta bioetanoliin

Teollisuuden nykyhuoli puusta on syvä, mutta se ei ole uusi. Jo sotien jälkeen, kun olimme metsän aidossa alituotannossa, sellun raaka-aineen riittävyydestä puhuttiin.

Vuonna 1953 vuorineuvos Ralph Erik Serlachius ja professori Risto Sarvas toivat Tanskasta 5000 kappaletta nopeakasvuisen sellupajun pistokkaita. Sarvas istutti ne nykyisen Luonnonvarakeskuksen maille Uudenmaan Ruotsinkylään ja Lapinjärvelle. Uuden tyyppisten metsäviljelmien koekasvatus kesti parikymmentä vuotta.

Puun riittävyys huoletti 1960-luvulla yhä enemmän. Tämä oli yksi peruste, kun metsäteollisuus siirsi painopistettään kemiallisen sellun keitosta puun mekaaniseen kuumahiertämiseen, ja siitä edelleen aikakauslehtien tyyppiseen paperiin. 

Kun pyöreää puuta kului 5,5 kuutiota tonniin kemiallista massaa, mekaanisen massan tonniin kului vain 2,6 kuutiota. Tehdään siis vähemmästä puusta enemmän paperia hiertämällä, teollisuus sanoi.

Ennen tuota aikaa, kun siirryimme energiatehokkaasta sellusta energiaa kuluttaviin, yhtä tavaralajia tuottaviin kuumahierretehtaisiin, metsäteollisuudessamme oli biotalouden esiaste.

Tehtailla oli jo nykyään mainostettu monilajinen tuotepaletti. Esimerkiksi takavuosien sulfiittisellun ohessa saatiin etanolia. Se tunnettiin kansan keskuudessa tikkuviinana ja Alkon tiskillä Karhu-viinana. Nyt tuotetta sanottaisiin bioetanoliksi.

Puuvajeen pelko kasvoi 1970-luvun alussa niin, että Suomen Itsenäisyyden Juhlavuoden Rahasto (Sitra) rahoitti viisivuotisen lyhytkiertopuun kasvatus- ja käyttöprojektin. Viljelykokeita perustettiin eri puolille maatamme, pohjoisimmat Perä-Pohjolan koeasemalle, Rovaniemen maalaiskunnan Apukkaan.

Pisimmälle Sitran kokeista näki MTK:n taannoinen puheenjohtaja Veikko Ihamuotila, itsekin maineikas metsänkasvattaja. Hän ehdotti 1977, että maa- ja metsätaloustuottajat reivaisivat suuntaa ja alkaisivat viljellä sopivilla pelloillaan puuta biomassaksi.

Lisämaata oli tulossa turvetuotannolta. Limingan Hirvineva oli ensimmäisiä vapautuvia suopohjia. Sinnekin suunniteltiin ensimmäistä metsäviljelmien koetta jo 1977.

Puupulasta energiapulaan

Sellun menekki maailmalla heikkeni 1970-luvun lopussa öljykriisien seurauksena.

Huoli puun riittävyydestä selluksi poistui, mutta tilalle tuli huoli energiasta. Metsäviljelmiä tarjottiin energiametsiksi.

Jatkotutkimusta ohjaamaan perustettiin 1978 energiametsätoimikunta, jonka johtoon tuli professori Olavi Huikari. Toimikunnan merkittävin saavutus oli Kannukseen 1979 perustettu Energiametsäkoeasema.

Sitten energiametsätoimikunnan aikojen metsäviljelmiä on tutkittu maassamme hajanaisesti, ilman selvää tavoitetta.

Viimeisen suopohjalla lyhyen kierron puulajeja (rauduskoivu, hieskoivu, harmaaleppä ja Salix-pajut) vertailevan kokeen viljeli Haapaveden Piipsannevalle Kannuksen tohtori Jyrki Hytönen vuonna 1986.

Nykyinen puuvarojen riittää, eipäs riitä -väittely muistuttaa aikaisempien vuosikymmenten metsäkohuja. Tutkimuksella on ollut tapana vastata kohuihin kehittämällä uutta metsänviljelyä. Niin soisi tapahtuvan nytkin.

Tilanne on kuitenkin päinvastainen. Metsäntutkimuslaitos eli Metla sulautettiin vuoden 2015 alussa valtakunnalliseen Luonnonvarakeskukseen. Alueellisia koeasemia uhkaa lakkautus.

Koetoimintaa tarvitaan yhä

Metla tunnettiin alun perin nimellä Metsätieteellinen koelaitos. Se pohjautui alueellisten koeasemien verkkoon. Niiden yhteinen tavoite oli selvittää koeviljelyllä miten metsänkasvattajat voivat tuottaa lisää puuta teollisuudelle. Tavoite on edelleen tarpeen.

Metsäteollisuus tarvitsee tuekseen 2010-luvun metsäviljelmiä. Vaikka puuta kasvaa mittausten mukaan nyt maassamme enemmän kuin ainakaan sataan vuoteen, myyntipuuta kannattaa viljellä metsän kasvatustiloille lisää.

Metsän omistustilojen puun varaan teollisuus ei voi perustua.

Lisäpuuta tarvitaan myös, koska vanhojen metsien suojelun tarve vähentää luontaisesti syntyneiden metsien hakkuita. 

Nopeasti kasvavalla metsäviljelmien lisäpuulla voisimme karistaa riittävyyden ongelman, mikä uusia biotuotetehtaita huolettaa.

VELI POHJONEN

Maaseudun Tulevaisuus. Yliöartikkeli. 18.5.2015

Energiamme hyvät, pahat ja rumat

Vuoden 2015 uudet päättäjät joutuivat edeltäjiensä tavoin tuskalliseen ympäristöajatteluun. Mistä heidän tulisi valita jatkossa energia: biovoimasta, fossiilivoimasta vai ydinvoimasta? Valinnan tuska korostui kesällä 2015 Fennovoiman yhä pulmallisemmassa pyörityksessä.

Kaikesta energiasta saamme niin hyötyjä kuin haittojakin. Vaikeaksi valinnan tekee se, että haittojen kestosta ja voimasta kansanedustajat eivät itse ehdi saada selvyyttä. Siihen pystyvät vasta tulevien aikojen historian kirjoittajat.

Suo pursuaa mahdollisuuksia

Vuonna 1955 professori Viljo Puustjärvi käynnisti kasvihuoneessa merkittävän koesarjan. Hän halusi parantaa puutarhureiden käyttämää peltoperäistä kasvihuonemultaa. Hän lisäsi siihen rahkasammaleesta syntynyttä suon pintaturvetta.

Eri maaseoksissa läpiviedyt kokeet tuottivat yllättävän tuloksen. Ei riittänyt että turpeen lisäys nosti satoja. Parhaimman sadon antoi seos, josta multa jätettiin tykkänään pois, joka oli pelkkää turvetta.

Energiapuun tuotannossa keräilystä viljelyyn

Metsästä keräämäämme energiapuuta on ohut riuku, joka ei ole vielä turvonnut paperipuun kokoon. Energiapuu on ensiharvennuksen halpaa pienpuuta, jota maassamme riittää.

Jos pajukko puidaan viljan tavoin suoraan hakkeeksi, korjuun kustannus putoaa kymmeneen euroon.

Kasvuturve on viennin mahdollisuus

Vuonna 1955 professori Viljo Puustjärvi käynnisti kasvihuoneessaan merkittävän koesarjan. Hän halusi parantaa peltoperäistä kasvihuonemultaa lisäämällä siihen rahkasammaleesta syntynyttä suon pintaturvetta.

Eri maaseoksissa läpiviedyt kokeet yllättivät. Ei riittänyt että turpeen lisäys nosti satoja. Parhaimman sadon antoi seos, josta multa jätettiin tykkänään pois, joka oli pelkkää turvetta.

Metsäviljelmiltä saa lisää puuta

Nyt kun metsäteollisuus suunnittelee miljardiluokan uusia tehtaita sekä Äänekoskelle että Kuopioon, puun riittävyys on alkanut taas puhuttaa. Teollisuuden huoli puusta on syvä, mutta se ei ole uusi.

Jo sotien jälkeen häämötti sellun raaka-aineen pula. Vuonna 1953 vuorineuvos Ralph Erik Serlachius ja professori Risto Sarvas toivat Tanskasta 5000 kappaletta nopeakasvuisen sellupajun pistokkaita. Sarvas istutti ne Luonnonvarakeskuksen (entisen Metsäntutkimuslaitoksen) maille Uudenmaan Ruotsinkylään ja Lapinjärvelle. Uuden tyyppisten metsäviljelmien koekasvatus kesti parikymmentä vuotta.      ---> koko teksti

Ilkka. Mielipide. 21.2.2015.

Puuvoima on ajattoman hyvää energiaa

Vuosi 2015 alkoi erikoisissa energian tunnelmissa. Perusvoiman lajeista (yli 10 prosenttia koko energiastamme) ydinvoiman vyöryä ei näy pidättelevän mikään. Öljyvoima rämpii pohjahinnoissaan. Kivihiili on ottanut turpeelta takaisin osansa, mikä sillä oli jo 1970-luvulla.   ---> koko teksti

Länsi-Suomi. Mielipide. 16.2.2015

Pula puusta puhuttaa

   Nyt kun metsäteollisuus suunnittelee miljardiluokan uusia tehtaita Äänekoskelle ja Kuopioon, puun riittävyys puhuttaa taas. Puheen voi odottaa kiihtyvän myös Kemijärven uuden biotuotetehtaan myötä.

   Lapin laajoilla selkosilla puun kasvu kyllä koko ajan paranee. Tämä on tiedetty Helsingin yliopiston Värriön tutkimusaseman mittausten perusteella jo vuosikausia.

..... -> koko teksti

Lappilainen. Lukijalta. 25.3.2015

Energiantuotanto pantava uusiin puihin

   Seuraavan eduskunnan kansanedustajat joutuvat taas tuskallisen ympäristövalinnan eteen. Mihin heidän tulisi ajaa energiaamme: ydinvoimaan, fossiilivoimaan vai puuvoimaan?

   Niistä kaikista tulee ympäristöhaittoja. Haittojen kestosta ja voimasta saavat selvyyden vasta tulevien aikojen historian kirjoittajat.

   Aikajanalla haitat ovat kolmea mittaa: ikuisia jätteitä, sukupolvisia saasteita ja lyhytaikaisia päästöjä.

   Ydinvoimaa rasittaa säteilyjäte, joka on muurattava peruskallioon 200 000 vuodeksi. Sen lopullista hintaa ei tiedä kukaan.

   Toisen aikajanan ongelma on sukupolvinen jäte, hiilidioksidi. Tiede on jo selvittänyt, että sen poisto onnistuu alle sadassa vuodessa, kunhan maailman kaikki maat siihen sitoutuvat.

   Lyhytaikaisia päästöjä ovat puun poltosta savuun leijuvat tuhkan pienhiukkaset ja kivihiilen rikki. Ne ovat insinööritietein ratkaistavia ongelmia, niiden poisto hallitaan, kulut tiedetään ja ne sisältyvät sähkön nykyhintaan.

   Tulevat historioitsijat punnitsevat, valittiinko energialähteistä hyvät, pahat vai rumat. Jo sadan vuoden päästä he voivat nimetä fossiilivoiman rumaksi, kun sen annettiin lämmittää ilmakehä. Jo tuhannen vuoden päästä he voivat nimetä ydinvoiman pahaksi, kun säteilevän rapistuvia ydinluolastoja joutui muuraamaan umpeen yhä useammin ja yhä työläämmin.

   Ajattoman hyväksi energialähteeksi he voivat nimetä puuvoiman. Se oli vuosituhannesta toiseen aidosti uusiutuvaa, puiden itseensä turvallisesti varastoimaa energiaa.

   Historiaa ennalta lukevien uusien kansanedustajien tulisi ajaa energiavalinta uusiin puihin.

Veli Pohjonen

Savon Sanomat. Mielipide. 3.3.2015

Pajusta moneen lähtöön

   Paju on puistamme monikäyttöisimpiä. Ennen pahvin ja muovin aikaa koripaju oli kuljetusten tärkein materiaali tuhansia vuosia. Vannepajulla jämäköitiin 1800-luvun olut- ja viskitynnyreitä. Kuoresta tehty pajunköysikin tunnetaan vanhastaan.

   Vuonna 1953 vuorineuvos Ralph Erik Serlachius ja metsäntutkija Risto Sarvas toivat Tanskasta 5 000 nopeakasvuista viljelypajua kokeiltavaksi uutena sellupuuna. Menetelmä sai nimen metsäpuiden lyhytkiertoviljely.

   Energiapaju keksittiin 1960–1970-lukujen vaihteessa. Pajun viljelyllä haluttiin yhdistää metsään tullut hakkuri ja peltojen puimuri, siirtyä yksin puin korjuusta massojen haketukseen.

..... -> koko teksti.

Pohjalainen. Mielipide 4.4.2014 

Energian valinta uusiin puihin

Keväällä valittavat uudet päättäjät joutuvat taas tuskallisen ympäristövalinnan eteen. Mihin heidän tulisi ajaa energiaamme: ydinvoimaan, fossiilivoimaan vai puuvoimaan?

Avohakkuualan kannot ovat
osa metsien puuvoimaa  

Niistä kaikista tulee ympäristöhaittoja. Haittojen kestosta ja voimasta kansanedustajat eivät itse ehdi saada selvyyttä. Siihen pystyvät vasta tulevien aikojen historian kirjoittajat.

Puun riittävyys tarvitsee 2010-luvun metsäviljelmiä

Nyt kun metsäteollisuus suunnittelee uusia biotuotteen tehtaita Äänekoskelle, Kuopioon ja aina Kemijärveä myöten, puun riittävyys on alkanut huolettaa. Teollisuuden nykyhuoli puusta on syvä, mutta se ei ole uusi.

Salix Gudrun pajuviljelmä Juku-
turpeen mailla Alavieskassa

Jo sotien jälkeen sellun raaka-aine puhutti. Vuonna 1953 vuorineuvos Ralph Erik Serlachius ja professori Risto Sarvas toivat Tanskasta 5000 kappaletta nopeakasvuisen sellupajun pistokkaita. Sarvas istutti ne nykyisen Luonnonvarakeskuksen maille Uudenmaan Ruotsinkylään ja Lapinjärvelle. Uuden tyyppisten metsäviljelmien koekasvatus kesti parikymmentä vuotta.

Pula puusta jaksaa puhuttaa

Nyt kun metsäteollisuus suunnittelee miljardiluokan uusia tehtaita Äänekoskelle ja Kuopioon, puun riittävyys puhuttaa taas. Puheen voi odottaa kiihtyvän myös Kemijärven uuden biotuotetehtaan myötä.

Teollisuuden nykyhuoli puusta on syvä, mutta se ei ole uusi. Jo sotien jälkeen sellun raaka-aine huoletti. Vuonna 1953 vuorineuvos Ralph Erik Serlachius ja professori Risto Sarvas toivat Tanskasta 5000 kappaletta nopeakasvuisen sellupajun pistokkaita. Sarvas istutti ne Metsäntutkimuslaitoksen (Metla) maille Uudenmaan Ruotsinkylään ja Lapinjärvelle. Uuden tyyppisten metsäviljelmien koekasvatus kesti parikymmentä vuotta.

Uusiin puihin

Puuvoima kasvaa kuitupuun oheisvirtana

Keväällä valittavat uudet päättäjät joutuvat taas tuskallisen ympäristövalinnan eteen. Mihin heidän tulisi ajaa energiaamme: ydinvoimaan, fossiilivoimaan vai puuvoimaan?

Biohiiltä ja biokaasua, komissaarit!

Kasvihuoneilmiön etenemisen tarkin mittaus perustuu ilmakehän hiilidioksidiin. Pitkään mitannut asema Mauna Loan vuorella Hawaijilla kertoo, että hiilidioksidia ei ole saatu kuriin. Mittauksen ensimmäisenä vuonna 1959 lukema oli 316 miljoonasosaa. Helmikuun lopussa 2014 lukema oli 401 miljoonasosaa eli 27 prosenttia korkeampi. Nousu on vuodesta toiseen hivenen kiihtyvää.

Kasvuturve suotalouden ykköseksi

Vuonna 1955 Helsingin yliopiston professori Viljo Puustjärvi käynnisti kasvihuoneessa käänteentekevän koesarjan. Hän halusi parantaa puutarhureiden käyttämää peltoperäistä kasvihuonemultaa. Hän lisäsi siihen rahkasammaleesta syntynyttä suon pintaturvetta.

Eri maaseoksissa läpiviedyt kokeet tuottivat yllättävän tuloksen. Ei riittänyt että turpeen lisäys nosti satoja. Parhaimman sadon antoi seos, josta multa jätettiin tykkänään pois, joka oli pelkkää turvetta.

Pula puusta puhuttaa taas

Nyt kun metsäteollisuus suunnittelee miljardiluokan uusia tehtaita Äänekoskelle ja Kuopioon, puun riittävyys puhuttaa taas. Teollisuuden huoli puusta on syvä, mutta se ei ole uusi.

Sellupajua (Salix gmelinii) kasvamassa
Inkoossa, Kopparnäs'in koealueella

Jo sotien jälkeen pelotti sellun raaka-aineen pula. Vuonna 1953 vuorineuvos Ralph Erik Serlachius ja professori Risto Sarvas toivat Tanskasta 5000 kappaletta nopeakasvuisen sellupajun pistokkaita. Sarvas istutti ne Metsäntutkimuslaitoksen (Metla) maille Uudenmaan Ruotsinkylään ja Lapinjärvelle. Uuden tyyppisten metsäviljelmien koekasvatus kesti parikymmentä vuotta.