Bioetanolia energiaviljelystä

Kun tankkaamme bensiiniautoamme, teemme jo biotalouden valintaa, Voimme ostaa etanolia bensiinin seassa joko kymmenen tai viisi prosenttia. Suomi tai koko Eurooppa ei ole näissä biotalouden talkoissa yksin. Eniten autoilevassa Yhdysvalloissa bensiinin keskimääräinen etanolipitoisuus oli vuoden 2015 heinäkuussa kymmenen prosenttia.

Jokapäiväinen etanoli on viime vuosisadan lopussa kehitetyn energiaviljelyn näkyvin tuote. Alkusysäyksensä energiaviljely sai 1970-luvun öljykriiseistä. Tulevaisuutta ennustava Rooman klubi jyrisi silloin, että ihmiskunnan on aloitettava siirtyminen uusiutuviin polttoaineisiin. Muuten maan ja meren alta pumpattava öljy loppuu ennen aikojaan.

Tarvittiin silti kehitystyötä neljännesvuosista, ennen kuin maailmantalous otti bioetanolin vakavasti. Se tapahtui 2005. Etanoli pääsi Chicagon tavarapörssiin fossiiliöljyn rinnalle.

Maailman bioetanoli tislataan pääosaksi kahdesta viljellystä biomassasta: maissista ja sokeriruo’osta. Suomessa etanolia valmistetaan elintarviketeollisuuden jätteistä, tosin pienessä mitatassa. Tässäkin tapauksessa alkuperäinen biomassa on viljelty pellolla.

Etanolin raaka-aineeksi käy myös metsien biomassa, esimerkiksi tukeista saatava sahojen puru. St1 yhtiö on tämän hankkeen edelläkävijä. Se alkaa parin vuoden kuluessa jalostaa Kajaanissa sahanpurua bioetanoliksi. Tehdas tarvitsee purua 80’000 kuutiota vuodessa. Se jalostuu 10 miljoonaksi litraksi bioetanolia.

Energiaviljelyn alussa käytiin läpi kaikki mahdolliset kasvit, joista polttoalkoholia voi tislata. Pohjoismaissa ehdolla olivat sokerijuurikas, peruna, vehnä, ohra, viljan olki, järviruoko ja energiapaju. Järviruoko vaihtui pian helpommin viljeltävään ruokohelpiin.

Vaikka biomassa, sen energiaviljely, etanoli, myynti ja vienti ovat talouden tyypillinen arvoketju, Euroopan unioni vierastaa ketjua tukipolitiikassaan. EU pelkää energiaviljelyn vaikeuttavan maataloutta, pelkää sen vievän peltoa ruuan tai rehun tuotannolta.

Yhdysvalloissa energiaviljelyä punnitaan toisin, biotalouden tuotepaletin näkökulmasta. Amerikkalainen nyrkkisääntö on että ostamastaan ja jalostamastaan tonnista maissia, tislaamo voi myydä 378 litraa etanolina ja 309 kuivakiloa rehuna (mäskinä). Paletin etanoli myydään autoilijoille, paletin rehu myydään sikatiloille.

Vaikka öljyn maailmanhinta on ollut alhaalla jo vuoden päivät, Yhdysvaltain etanolin tuotanto laajenee. Bioetanoli lavensi energiaviljelyn käsitettä. Pellolla ei kasvateta pelkästään bioenergiaa vaan myös karjanrehua. Tai päinvastoin: karjanrehun ohella pellon tuotteesta saadaan myös poltonestettä.

Taloustieteilijät puhuvat biotalouden kaskadisuus- eli köngäs-periaatteesta. Biotalous on kuin toisiaan seuraavien koskien ketju pitemmässä könkäässä. Köngäs valjastetaan koskittain (esimerkiksi etanoliksi ja mäskiksi). Köngästä ei padota kokonaan yhtä tarkoitusta varten (koko bioenergia polttoon).

USA:ssa tästä ajattelusta hyötyjiä eivät olleet pelkästään autoilijat ja maissin viljelijät vaan etenkin karjan kasvattajat. Toisin kuin EU olisi ennustanut, peltojen energiaviljelyllä Yhdysvaltain maatalous itse asiassa vahvistui.

Suomeen on 2010-luvulla suunnitteilla kaksi energiaviljelyyn perustuvaa etanolitehdasta, toinen Salpausselälle Kouvolaan ja toinen Pohjois-Pohjanmaalle Sieviin. Suomen Bioetanoli Myllykoskella perustaa koko tuotantonsa viljan olkeen. Sievi Biofuels yhtiön raaka-aineita ovat ruokohelpi, viljan olki ja täytteenä metsäbiomassa.

Kummankaan laitoksen yhteydessä ei juuri puhuta biotalouden tuotepaletista tai kaskadisuudesta. Ja kummankin laitoksen rahoitus takkuaa. Yhdysvaltain energiaviljelystä, etanolista ja myytävästä arvomäskistä kannattaisi ottaa oppia.

VELI POHJONEN

Uusimaa. Mielipide. 16.8.2015.