Haihdutuspajukko suojelee vesistöjä

Nykypäivän Itämeri lahtineen tuskailee rikkaiden ravinteiden kanssa. Jäteveden puhdistamot pystyvät poistamaan veden typestä ja fosforista vain osan. Biokaasulaitokset ovat ihmeissään, mihin upottaa jätelietteensä niin että se ei päädy puroihin ja jokiin. Karjatilalla on ongelmia, jos tilalla ei ole riittävästi peltoa mihin lietelannan ehtii kesällä sovittuun aikaan levittää.

Kaivoksilta vesistöihin valuu hulevesiä ja päästöjä. Edelleen kuohuttavimpia ovat Sotkamon Talvivaaran sulfaattivalumat. Ne näyttävät päätyvän talven- ja lumenvarmasti Oulujokeen. Hulevesiä tulee keväisin myös turvetuotannosta.

Päästöjä voi hillitä pintavalutuksella huokoiselle suolle. Menetelmässä poistovesi lasketaan vettä imevälle paljaalle turvemaalle. Osa vedestä haihtuu. Osa painuu turvekerroksen läpi pohjaveteen jättäen haitta-aineet maahan. Kentän läpi valuvan veden halutaan puhdistuvan niin, että sen voi päästää suon alapuolisiin puroihin, jokiin ja järviin.

Pintavalutuksen haihduntaa on mahdollinen tehostaa sopivin viljelypuin. Ruotsissa siihen on kehitetty oppi nimeltään ”phytoremediering” (phyto = kasvi, remedium = palauttaa tasapainoon). Sanalla ei ole vielä suomennosta, mutta opissa on kyse on haitta-ainesten biosieppauksesta, eräänlaisesta ekologisesta haravoinnista. Sen puhemies oli suomalaissyntyinen, Uppsalan yliopistossa 1970-luvulla vaikuttanut professori Gustaf Sirén.

Nyt Ruotsissa toimii Sirénin oppien pohjalta Enköpingin biovoimala, jäteveden puhdistamo ja niiden läheisyydessä 1000 hehtaaria haitta- ja hyötyaineet haravoivia Salix-pajun viljelmiä. Tanskassa toimii 1400 omakotitalon suljetun kierron pajupuhdistamoa, joista jäte- tai hulevettä ei lasketa vesistöön ollenkaan. Salix-pajut haihduttavat kaiken veden taivaalle ja keräävät samalla hyöty- ja haitta-aineet runkoihinsa.

Keskimääräisenä kesäpäivänä kasvustoltaan sulkeutunut pajukko haihduttaa kolmen millimetrin sademäärää vastaavan vesimäärän. Se poistaa 30 kuutiota vettä hehtaarilta vuorokaudessa.

Tehokkaimmin jätevettä nielee suljettu haihdutuskenttä. Se on ensin vuorattu altapäin vedenpitävällä kalvolla. Kalvon päälle on levitetty noin metrin paksuudelta kasvuturvetta, mihin pajut viljellään pistokkaina.

Turpeen sekaan on vedetty salaojaputket. Peltokuivatukseen verrattuna ne toimivat käänteisesti: jätevesi johdetaan tai pumpataan salaojia pitkin pajun juurten alle. Pajut haihduttavat sinne pumpatun veden.

Kenttään ei päästetä ulkopuolista sadevettä. Se johdetaan pois niskaojilla. Erityisen sateisilla alueilla kenttä katetaan muovitunneleilla tai -huoneilla. Haihduttamon pajut korjataan määrävuosittain hakkeeksi. Uusi puusto kasvaa kantovesoina.

Viljelypajuilta haetaan ensisijaisesti kovaa veden käyttöä, toissijaisesti kovaa kasvua. Vesi valutetaan sellaisille lajeille, jotka ovat vedelle tuhlaavia. Haihduttaessaan paju sitoo ravinteita ja haitta-aineksia juuriinsa, runkoihinsa ja lehtiinsä. Ne siirtyvät korjuussa hakkeeseen ja  voimalassa tuhkaan.

Tärkein tuhkaan pysäytettävä ravinne on fosfori. Haketuhkan voi kierrättää suometsien fosforilannoitteeksi. Tuhkan fosforin voi myös jatkojalostaa peltojen täsmälannoitteeksi. Hakevoimalan savukaasuista erotellaan pesurilla rikki.

Vesistöjen ympäröimä yhteiskuntamme on tänään ongelmissa, mikä vaatii uutta ajattelua. Vesistöjä on joka tapauksessa suojeltava paremmin. Valumat tulisi ottaa hyötykäyttöön.

Haihduttavat pajuviljelmät, ravinteiden suljetut kierrot ja haitta-aineiden sieppaus maksavat, mutta niin maksaa jätevesikin. Omakodin asujalle jäteveden maksu kunnallisessa verkossa on noin kaksi euroa kuutiolta. Kun mökkiläinen tyhjennyttää jäteveden säiliönsä tyhjäksi paikallisella yrittäjällä, hän maksaa noin kymmenen euroa kuutiolta. Tässä haarukassa voi jäteveden haihduttaminen metsäviljelmillä maksaa.

Kustannusta hieman pudottaa, jos voi myydä puhdistamonsa puumassan hakkeena voimalaan tai vaikkapa ratsastustallille.

VELI POHJONEN

Nivala-lehti. Mielipide. 23.3.2016.