Bioetanoli pohjaa energiaviljelyyn

Kun tankkaamme bensiiniautoamme, teemme jo (2015) biotalouden valintaa. Ostammeko etanolia bensiinin seassa kymmenen prosenttia, vai ostammeko vain viisi prosenttia?

Emme ole tässä uusiutuvan energian, ilmastotalkoiden ja biotalouden kolmiyhteydessä yksin. Eniten autoilevassa Yhdysvalloissa bensiinin keskimääräinen etanolipitoisuus oli vuoden 2015 kesäkuussa kymmenen prosenttia.

Jokapäiväinen etanoli on 1970-luvun lopussa kehitetyn energiaviljelyn näkyvin tuote. Alkusysäyksensä energiaviljely sai tuon vuosikymmenen öljykriiseistä. Tulevaisuutta ennustava Rooman klubi jyrisi silloin, että ihmiskunnan on aloitettava siirtyminen uusiutuviin polttoaineisiin. Muuten maan ja meren alta pumpattava öljy loppuu ennen aikojaan.

Tarvittiin silti kehitystyötä neljännesvuosista, ennen kuin maailmantalous otti bioetanolin vakavasti, niin että se pääsi Chicagon tavarapörssiin fossiiliöljyn rinnalle. Tämä tapahtui 2005.

Etanolin pikkuserkku on biodiesel. Jostain syystä se on ollut koko ajan bioetanolia jäljessä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa biodieselin osuus kaikesta dieselistä on vain kahden prosentin luokkaa. Etanolista poiketen biodiesel ei ole vieläkään päässyt Chicagon tavarapörssiin.

Myös biodieseliä saa energiaviljelystä. Suomen pelloilla kokeiltuja ovat rypsi ja rapsi. Maailman laajuisesti eniten biodieselin raaka-ainetta saadaan peltometsäviljelyllä kasvatetusta öljypalmusta.

Suomalaisista biodieselin laitoksista on puhuttu jo parikymmentä vuotta. Vasta keväällä 2015 huoltamoketju St1 ja metsäyhtiö UPM toivat biodieselin myyntiin nimellä Diesel Plus. UPM tekee biodieselin Lappeenrannan tehtaallaan mäntyöljystä.

Maailman bioetanoli tislataan pääosaksi kahdesta viljellystä biomassasta: maissista ja sokeriruo’osta. Suomessa etanolia valmistetaan, pienessä mitassa, elintarviketeollisuuden jätteistä. Siinäkin alkuperäinen biomassa on viljelty pellolla.

Etanolin raaka-aineeksi käy myös metsien biomassa, esimerkiksi tukeista saatava sahojen puru. St1 yhtiö on myös tämän hankkeen edelläkävijä. Se alkaa parin vuoden kuluessa jalostaa Kajaanissa sahanpurua bioetanoliksi. Tehdas tarvitsee sahanpurua 80’000 kuutiota vuodessa. Se jalostuu 10 miljoonaksi litraksi bioetanolia.

Energiaviljelyn alussa käytiin läpi kaikki mahdolliset kasvit, joista polttoalkoholia voi tislata. Pohjoismaissa ehdolla olivat sokerijuurikas, peruna, vehnä, ohra, viljan olki, järviruoko ja energiapaju. Järviruoko vaihtui pian helpommin viljeltävään ruokohelpiin.

Biomassasta tehtiin ensin yksinkertaisinta alkoholia, ihmiselle myrkyllistä metanolia. Pian se vaihtui bensiinimoottoreihin paremmin sopivaksi etanoliksi.

Vaikka biomassa, sen energiaviljely, etanoli, myynti ja vienti ovat talouden tyypillinen arvoketju, Euroopan unioni vierastaa ketjua tukipolitiikassaan. EU pelkää energiaviljelyn vaikeuttavan maataloutta, pelkää sen vievän peltoa ruuan tuotannolta.

Yhdysvalloissa energiaviljelyä punnitaan toisin, biotalouden tuotepaletin näkökulmasta. Amerikkalainen nyrkkisääntö on että ostamastaan ja jalostamastaan tonnista maissia, tislaamo voi myydä 378 litraa etanolina ja 309 kuivakiloa rehuna (mäskinä). Paletin etanoli myydään autoilijoille, paletin rehu myydään sikatiloille.

Tuotepaletin ansiosta Yhdysvaltain etanolin tuotanto laajenee edelleen, vaikka öljyn maailmanhinta on ollut alhaalla jo vuoden päivät. Palettiajattelu pelasti etanolin. Samalla Yhdysvaltain maatalous itse asiassa vahvistui. Hyötyjiä eivät olleet pelkästään maissin viljelijät vaan etenkin karjan kasvattajat.

Suomeen on 2010-luvulla suunnitteilla kaksi peltojen energiaviljelyyn perustuvaa etanolitehdasta, toinen Kouvolaan ja toinen Pohjois-Pohjanmaalle Sieviin. Suomen Bioetanoli Myllykoskella perustaa koko tuotantonsa viljan olkeen. Sievi Biofuels yhtiön raaka-aineita ovat ruokohelpi, viljan olki ja täytteenä metsäbiomassa.

Kummankaan laitoksen yhteydessä ei juuri puhuta biotalouden tuotepaletista. Ja kummankin laitoksen rahoitus takkuaa. Yhdysvaltain energiaviljelystä, etanolista ja myytävästä arvomäskistä kannattaisi ottaa oppia.

VELI POHJONEN

Lapin Kansa Mielipidekirjoitus ja Pohjolan Sanomat. Artikkeli. 29.8.2015