Energia-ajattelussa mentävä aivan uusiin puihin

Kevään 2015 uudet päättäjät joutuivat tuskalliseen ympäristöajatteluun, edeltäjiensä tavoin. Mistä heidän tulisi valita jatkossa energia: biovoimasta, fossiilivoimasta vai ydinvoimasta? Valinnan tuska syveni heti kesällä, kun Fennovoima joutui ympäristöongelmien lisäksi pulmalliseen talouden ja politiikan pyöritykseen.

Kaikesta energiasta tulee ympäristölle haittoja. Vaikeaksi valinnan energian eri lajien välillä tekee se, että haittojen kestosta ja voimasta emme ehdi itse saada selvyyttä. Siihen pystyvät vasta tulevien aikojen historian kirjoittajat.

Historian janalla energian haitoilla on kolmea mittaa: on ikuisia jätteitä, on sukupolvisia saasteita ja on lyhytaikaisia päästöjä.

Ydinvoimaa rasittaa säteilyjäte, joka on muurattava peruskallioon 200,000 vuodeksi. Sen ikuista hoitovastiketta ei tiedä kukaan. Se ohitetaan ulkoistamalla tappio kolmannelle osapuolelle. Tappiota ei maksa ydinsähkön nykyinen rahoittaja, tuottaja eikä kuluttaja. Sen maksaa vasta tulevien sukupolviemme ketju.

Hiilidioksidi on tyypillinen yhden sukupolven jäte. Vuonna 1959 sen pitoisuus ilmakehässä oli 316 ja nyt 403 miljoonasosaa, eli 28 prosenttia korkeampi. Tiede on jo 1900-luvun puolella selvittänyt, että hiilidioksidin palautus vanhalle tasolleen onnistuu puolen vuosisadan aikana, kunhan maailman maat palauttamiseen sitoutuvat. Seuraava yritys on Pariisin ilmastokokouksessa loppuvuodesta 2015.

Lyhytaikaisia päästöjä ovat sekä kivihiilen että puun poltosta savuun leijuvat tuhkan pienhiukkaset; kivihiiltä rienaa lisäksi ilmaa happamoittava rikki. Sekä pienhiukkaset että rikki ovat insinööritietein ratkaistavia ongelmia, niiden poisto hallitaan, poiston kulut tiedetään ja ne kuuluvat sähkön hintaan.

Tulevat historioitsijat punnitsevat, valitsivatko tämän päivän päättäjät energialähteistä hyvät, pahat vai rumat. Jo sadan vuoden päästä historioitsijat voivat nimetä fossiilivoiman rumaksi, kun sen annettiin lämmittää ilmakehä. Jo tuhannen vuoden päästä he voivat nimetä ydinvoiman pahaksi, kun säteilevän rapistuvia ydinluolastoja joutuu muuraamaan umpeen yhä useammin ja yhä työläämmin.

Ajattoman hyväksi energialähteeksi he voivat nimetä biovoiman. Se oli vuosituhannesta toiseen aidosti uusiutuvaa, puiden itseensä turvallisesti varastoimaa energiaa.

Historiaa ennalta ajattelevien uusien päättäjien kannattaa ajaa energia-ajattelu uusiin puihin.

VELI POHJONEN

Aamulehti. Mielipide. 3.8.2015