Suomessa riittää metsää varjeluun ja viljelyyn

Nyt kun Suomea ollaan valjastamassa 2010-luvun biotalouteen, huoli metsistä on taas kasvanut. Esimerkiksi Metsä Groupin vuonna 2017 valmistuva Äänekosken biotuotetehdas ostaa vuosittain kuitupuuta heti neljä miljoonaa kuutiota. Kemiin kaavailtu biodieselin tehdas tarvitsee puolestaan energiapuuta kaksi miljoonaa kuutiota.

Yhdessä nämä kaksi tehdasta nostavat vuotuista puun hakkuutamme lähes kymmenellä prosentilla. Kuopioon, Kajaaniin ja Kemijärvelle suunniteltavat lisätehtaat nostavat puun tarvetta vielä saman verran. Metsää on viljeltävä lisää, mutta kiistely käy, paljonko metsää on biotaloudessa varjeltava.

Metsien suojelussa on perimmiltään kysymys luontomme monipuolisuuden säilyttämisestä sukupolvelta toiselle. Haluamme erityisesti, että harvinaiset eläin- ja kasvilajit eivät kuole aikanamme sukupuuttoon.

Luonnontieteilijät ovat aihetta pohtineet, laskeneet ja sittemmin tietokonein mallittaneet jo vuosikymmeniä. Mikä voisi olla se prosentti erilaisista maa-alueista, mikä takaa lajien säilymisen?

Vähimmäisprosenttia sanotaan ekologiseksi marginaaliksi, eräänlaiseksi reunavyöhykkeeksi mitä pitkin eläin- ja kasvilajit voivat siirtyä turvallisesti paikasta toiseen. 1970-luvulla tiedepiirit arvioivat ekologisen marginaalin prosentiksi viisitoista.

Sittemmin aihe eteni kansainvälisiin kokouksiin ja valtiosopimuksiin. Viimeisin niistä pidettiin 2014 Japanin kaupungissa Aichi. Siellä maa-alueiden suojelun prosentiksi koko maapallolla sovittiin 17.

Suomi on jo tällä tiellä. Euroopan unionin Natura-tietokannan mukaan me olemme suojelleet maa-alastamme 14,5 prosenttia. Johtavia suojelun maita ovat entisen itäblokin Slovenia (38), Kroatia (36) ja Bulgaria (34 prosenttia). Ne ovat ansiokkaasti suojelleet vuoristometsiään.

Myös Suomen suojelussa on vinoutuma. Lienemme suojelleet suhteellisesti liikaa Lapin tuntureita ja liian vähän Etelä-Suomen korpisoita. Tämän vinoutuman vuoksi tulemme kiistelemään suojelusta jatkossakin.

Japanin Aichin sopimuksessa on kauaskantoinen kääntöpuolensa. Kun olemme varjelleet tasapuolisesti kaikista luontotyypeistämme 17 prosenttia, meille jää maa-alasta viljelyyn vielä 83 prosenttia.

Esimerkiksi kasvuisaa metsämaata meillä on Suomessa 20 miljoonaa hehtaaria. Metsätaloudessa siitä voi jatkaa Aichin mukaan 16,6 miljoonaa hehtaaria. Ainakaan luonnon monimuotoisuus ei vaarannu, jos avohakkaamme näitä metsiämme kerran, pari vuosisadassa. Meidän on vain muistettava viljellä hakkuuaukeat mahdollisimman nopeasti takaisin hyväkasvuiseksi metsäksi.

Suoalasta kuuluu suojella Aichin mukaan yhteensä puolitoista miljoonaa hehtaaria. Nyt niitä on suojeltu vasta 0,8 miljoonaa hehtaaria. Työtä riittää. Se näkyy joidenkin suotyyppien ennallistamisena, kun jo kertaalleen kaivettuja ojia padotaan.

Mutta taas, varjelun 17 ohella Aichi antaa meille luvan viljellä soistamme 83 prosenttia. Se tarkoittaa 7,4 miljoonaa hehtaaria. Olipa kyseessä jo kertaalleen metsäojitettu suo tai turvetuotannolta vapautunut suopohja, tavalla tai toisella metsäksi viljeltävät suot ovat tulevan biotalouden merkittävää luonnonvaraa.

VELI POHJONEN

Ilkka. Yleisöltä. 15.5.2016.