Suomi näyttää mallia uusiutuvalla energialla

Euroopan unioni laskee uusiutuvaksi energiaksi bioenergian, vesivoiman, biokaasun, aurinko- ja tuulivoiman, sekä joukon meille oudompia luonnonvoimia kuten aaltoenergian ja vuoroveden.

Maaliskuussa (2007) unionin johtajat päättivät nostaa uusiutuvan energian yhteisen osuuden 20 prosenttiin. Nyt se on mitättömät kuusi ja puoli prosenttia. Öljyn, kivihiilen, maakaasun ja muun kertakäyttöenergian asema on Euroopassa edelleen vahva, yli 90 prosenttia.

Aikaa muutokselle on vuoteen 2020. Suomelle yleistavoite oli helppo, sillä me olemme sen jo saavuttaneet. Vuonna 2006 meillä oli uusiutuvien energialähteiden osuus 23 prosenttia. Valtaosa, 20 prosenttiyksikköä on bioenergiaa, mikä meillä on metsäenergiaa. Loput kolme prosenttia saamme vesivoimasta.

Tuulivoima on paljosta puheesta ja mittavista tukitoimista huolimatta edelleen pikkutekijä. Meillä sen osuus on vain promillen luokkaa. Vielä vähäisempiä ovat bioetanoli, biodiesel, biokaasu, ruokohelpi ja aurinkovoima: niitä ei näy meidän tilastossa ollenkaan.

Suomen lisäksi vain kolme muuta EU-maata ovat jo yli 20 prosentin tavoitteen. Ylivoimainen ykkönen on metsävaltainen Latvia (40 %). Ruotsin korkea osuus (30 %) selittyy osaksi naapurimme vesivoimalla. Itävalta (21 %) on vahva metsäenergian maa ja muistuttaa siinä suhteessa Suomea.

Myöhemmin tänä vuonna sovitaan yhteinen taakanjako eli se, miten korkeaksi uusiutuvien osuus nousee kussakin EU:n jäsenmaassa. Joukossa on maita, esimerkiksi Iso-Britannia ja Belgia, joilla on uusiutuvaa energiaa vain 1-2 prosenttia. Koska olisi mahdoton vaatia näitä nousemaan 13 vuodessa 20 prosenttiin, myös Suomen kaltaisten maiden on nostettava osuuttaan.

Kun fossiilinen öljy virtasi 1900-luvulla talouteen, uusiutuvien energialähteiden osuus laski.  Suomessa se kävi alimmillaan 11 prosentissa.

Vuosi 1976 oli käänne. Vastikään oli käyty Lähi-idän sota, joka kolminkertaisti öljyn hinnan. Puu hyväksyttiin taas uuden ajan energialähteeksi. Hakevoimaloiden rakentaminen pantiin alulle, ja metsäteollisuus alkoi kehittää energiaa säästävää puuvoimateknologiaa.

Kaikesta puusta tulee kuorta, sahauksesta purua ja sellunkeitosta mustalipeää. Vielä 1960-luvulla niitä ajettiin kaatopaikalle tai laskettiin vesistöihin. Nyt puusta ei tule enää jätteitä vaan sivuenergiaa. Uudella teknologialla metsäteollisuus muuntui öljyn ja kivihiilen kuluttajasta puusähkön tuottajaksi.

Juuri metsäteollisuuden puuvoima nosti uusiutuvan energiamme jo 1998 yli 20 prosentin paalulukeman. Metsäteollisuuden puuenergia nousee nyt tasatahtia lankun ja paperin tuotannon mukana, mutta ei enää suurin harppauksin kuten 1990-luvulla. Lähivuosina uusiutuvan energian nousu on haettava perinteisen metsäteollisuuden ulkopuolelta.

Noston mahdollisuus on metsähakkeessa ja pelletissä. Hallitus teki jo 2005 päätöksen metsähakkeen tuotannon lisäämisestä. Se kolminkertaistuu määrältään ja saavuttaa vuoteen 2012 mennessä energiakakusta viiden prosentin siivun. Viime vuonna olimme kahden prosentin tasolla.

Vielä nopeammin nousee puupellettien tuotanto. Ensimmäinen tehtaamme aloitti 1998 Vöyrissä. Sen vuosituotanto oli 10 000 tonnia. Viime vuonna maassamme oli 17 pellettitehdasta, joiden yhteenlaskettu tuotanto oli 300 000 tonnia.  Pellettitehtaista kolme on Pohjois-Suomessa: Kärsämäen, Kuusamon ja Keminmaan tehtaat. Suunnitteilla on uusia tehtaita ainakin Pudasjärvelle ja Taivalkoskelle.

Pelletin vaikutus on yksinkertainen: uusiutuvien energialähteiden osuus nousee yhdellä prosenttiyksiköllä aina miljoonaa pellettitonnia kohti.

Pääosa pellettiämme menee Ruotsiin. Suurin käyttäjä on Tukholman esikaupungissa Hässelbyssä sijaitseva kaukolämpövoimala. Se luopui jo 1990-luvulla hiilidioksidipäästöjä aiheuttavasta kivihiilestä ja korvasi sen pelletillä.

Vaikka Tukholman esimerkki on meille näyteikkunassa, ja Hässelbytä pyörittää oma Fortumimme, pelletti ei ole kelvannut Suomeen. Tukholmaan viedään muun muassa kaikki Kuusamossa tuotettu pelletti, ensin kuorma-autolla Raaheen ja siitä eteenpäin laivalla.

Pelletin kotimaista läpimurtoa hidastaa se, että löpö eli tuettu kevyt polttoöljy on meillä hintamittarina kaikissa vertailuissa. Löpön tuki on tulpannut pellettiä ja muutakin metsäenergiaa iät ja ajat. Ruotsista löpö ja dieselin kaksihintajärjestelmä puuttuvat.

Pelletissä on avain uusiutuvan energian osuuden seuraavaan nostoon. Myös meillä on koko joukko kivihiilivoimaloita, jotka joutuvat arvottamaan hiilidioksidinsa lähivuosina ja harkitsemaan päästöttömiä vaihtoehtoja. Miksemme me voisi vähentää kivihiiltä Ruotsin mallin mukaan? Voisimme polttaa pellettimme itsekin, vähentää hiilidioksidin päästöjä ja samalla nostaa uusiutuvan energian osuutta edelleen.

Pellettiteollisuus on nykyisin kytköksissä sahateollisuuteen. Pelletiksi puristetaan jo sahojen kaikki höylänlastu ja purukin osaksi. Kun kivihiilen korvaaminen alkaa isossa mitassa, sahateollisuus ei pysty toimittamaan kaikkea pelletin raaka-ainetta.

Kun metsähake on varattu lämpöön, sähköön ja biodieseliin eikä kukaan halua paperipuun päätyvän energiaksi, pellettiin tarvitaan lähitulevaisuudessa uusia bioraaka-aineita. Jo tutkittavina ovat ruokohelpi ja viljelty lyhytkiertopuu.

Suomi on onnistunut 30 vuotta kestäneessä metsäenergian kehitystyössään. Nousu ei ole jäänyt Euroopan unionissa huomaamatta. Muut jäsenmaat katsovat nyt meistä mallia.

Komission ensimmäisissä taustalaskelmissa Suomelle on kaavailtu peräti 45 prosentin tavoitetta. Vaikka komissiolla on luja luottamus Suomen metsäosaamiseen, näin korkea lukema lienee mahdoton saavuttaa 13 vuodessa.

Jos pystymme ylläpitämään metsäenergian tutkimus- ja kehitystyön riittävän korkealla tasolla, ja jos uusiutuvan energian lisääntyminen etenee jo vuonna 1976 alkanutta nousu-uraa, meidän on mahdollinen päästä uusiutuvan energian taakanjaossa yli 30 prosentin.

Sekin nostaa bioenergian tuotannon maassamme taas kertaluokkaa ylemmälle tasolle. Tällainen kehitys olisi merkitykseltään suurin pinta-alaltaan laajassa, metsävaltaisessa Pohjois-Suomessa.

Veli Pohjonen

Kaleva. Alakerta. 17.7.2007