Energiatavoitteinen puunjalostus oli 1990-luvun menestystarina

Joensuun yliopistossa kehitettiin 1990-luvun alussa
energiatavoitteinen puunjalostusohjelma. Sen tavoite oli lisätä
uusioenergian osuutta ja samalla käyttää metsistämme korjattava puu entistä tarkemmin.

Ohjelma perustui puuvoiman käsitteeseen. Puuvoimaksi nimitämme kaikkea energiaa, mikä on lähtöisin metsästä. Valtaosan saamme metsäteollisuudesta, kun se polttaa voimaloissaan puunjalostuksen palavat jäännökset. Sähköksi ja lämmöksi muuntuvat kuori, puru, hukkapalat ja palava ligniinipitoinen liemi, jota myös mustalipeäksi kutsutaan.

Kaupunkien kaukolämpöä ja puusähköä saamme metsähakkeesta.
Lämpöenergiaa tulee pientalojen pilkkeestä ja haloista. Uusinta
puuvoimaa on pelletti.

Kuhmosta esimerkki sahoille

Ohjelma otti vuosikymmenen päähaasteeksi talousmetsien hakkuiden lisäämisen 20 miljoonalla kuutiolla vuodessa. Markkinahakkuut nouskoot 1990-luvun alun tasolta, 44 miljoonasta kuutiosta 64 miljoonaan kuutioon vuonna 2000.

Puolet lisähakkuista suunnattakoon sahatukkiin. Toinen puoli hakattakoon kuitu- ja energiapuuna, metsänhoidollisin
perustein.

Puunjalostuksen ensimmäinen tavoite oli nostaa sahaus silloisesta
aallonpohjasta 5.9 miljoonaa sahakuutiota takaisin yli 10 miljoonan
kuution. Sahaus tuottaa energiaa, sillä tukista jää kuori, puru ja
sahahakkeen seulontajäte poltettavaksi sahan voimalassa.

Energiatavoitteisen sahauksen malliksi tuli vuonna 1992 valmistunut Kuhmon sahan ja voimalan yhdistelmä. Kuhmon malli oli ensimmäinen keskisuuri sahalaitos, joka alkoi myydä lankun ja laudan lisäksi myös sähköä ja lämpöä.

Puunjalostuksen toinen tavoite oli nostaa selluloosan tuotanto
4,9 miljoonasta tonnista 7,6 miljoonaan tonniin vuonna 2000. Sellu
tuottaa energiaa, sillä kuitupuusta jää kuorta ja seulontajätettä
poltettavaksi kuorikattilassa. Sellun keitosta jää ligniinipitoista
jätelientä, joka poltetaan tehtaan soodakattilassa.

Selluteollisuuden uudeksi malliksi tuli Stora-Enson tehdas Enon
Uimaharjussa. Tehtaan voimainsinööri Keijo Koivunen osoitti jo
1990-luvun alussa, että nykyaikainen sellutehdas pääsee sähkössään 175 prosentin omavaraisuuteen.

Siirryttyään Joensuun yliopiston tuntiopettajaksi Koivunen laski
Uimaharjun kokemusten pohjalta suunnitelman energiatavoitteisen
selluntuotannon kaksinkertaistamiseksi Kemijärven sellutehtaalla.
Samalla tehtaalta myytävän, puuperäisen uusiosähkön määrä olisi
kaksinkertaistunut.

Alati kohenevasta puunkasvusta huolimatta Kemijärven sellutehtaan kehittäminen jäi puolitiehen. Jo 1990-luvulla tehdasta pidettiin kokoluokaltaan liian pienenä, ja sen tuotannon laajentamista esitettiin Uimaharjun kokoluokkaan. Laajennus ei toteutunut.

Toiseksi tärkein energialähde

Joensuun ohjelman ansiosta puuvoiman merkitys kasvoi
1990-luvulla. Puu on tärkeimpiä energialähteitämme. Sen edellä on vain öljy. Vuonna 2007 öljyvoiman osuus oli 28 prosenttia ja puuvoiman 24. Kolmantena tulee kivihiili 13 prosentilla.

Koko 1980-luvun puuvoima pysytteli noin seitsemässätoista
prosentissa. Sen jälkeen puuvoima alkoi nousta, ja vuonna 1999 se
hipoi jo 25 prosenttia. Osuudellaan Suomi nousi Euroopan unionissa bioenergian johtomaaksi.

Nousun taustalla oli juuri metsäteollisuutemme 1990-luvun
onnistunut puuvoimakampanja. Tehtaat uusivat kattiloitaan ja ottivat samalla kaiken palavan puujätteen käyttöön.

Viime vuosikymmenellä metsäteollisuus vielä laajeni maassamme.
Uudet sellulinjat ja sahalaitokset ovat energiatehokkaita ja tarkkoja
puun käyttäjiä.

Puuvoiman osuuden nousu kuitenkin pysähtyi 2000-luvun taitteessa. Sen jälkeen puuvoiman osuus on sahannut 23 – 24 prosentissa.

Metsäteollisuuden puuvoimakampanja saavutti tavoitteensa.
Puujätteet ovat hyötykäytössä, eikä niistä saa enää energiaa irti
enemmän. Kun kotimainen laajeneminen on samalla pysähtynyt, ei lisää puuvoimaa ole tulossa myöskään uusista tehtaista.

Uusioenergiaa tarvitaan

Koko maata ajatellen 1990-luvun energiatavoitteinen
puunjalostusohjelma oli menestys. Samalla puuenergian tuotanto koki maassamme ennennäkemättömän nousun. Nousua ei selitä metsähake, vaan nimenomaan tarkempi puunjalostus metsäteollisuudessa. Metsähake ei ole myöskään pystynyt jatkamaan sitä puuvoiman nousua 2000-luvulla, minkä
metsäteollisuus kymmenen vuotta aikaisemmin aloitti.

Energiatavoitteinen puunjalostus on 2000-luvun lopulla vielä
ajankohtaisempi kuin 1990-luvulla. Olemme sitoutuneet Euroopan
unionissa nostamaan uusioenergian osuuttamme vuoteen 2020 mennessä noin kymmenellä prosenttiyksiköllä.

Jo 1990-luvun kokemus kertoo, että näin mittava nousu onnistuu
vain metsäteollisuuden avulla. Parhaiten nousua auttaa sähköltään
yliomavarainen selluntuotanto. Siksi energiatavoitteista
puunjalostusta, uusiosähköä tuottavaa, ekologista ja
ilmastoystävällistä selluteollisuutta kannattaisi jatkaa Kemijärvellä
ja muuallakin Suomessa.

Veli Pohjonen

Lapin Kansa. Alakerta. 28.4.2008.