Perhemetsät nielevät hiiltä

Kun kivihiilivoimala päästää taivaalle savuaan, se on hiilidioksidin lähde. Voimala maksaa savustaan. Se joutuu ostamaan toimintaansa hiilidioksidin päästöoikeuksia. Ilmakehälle haitallista hiilidioksidin lähdevirtaa on näin yritetty rajoittaa 20 vuotta.

Tulokset ovat kehnot, sillä hiilidioksidia ei ole saatu kuriin. Sen pitoisuus ilmakehässä oli 353 miljoonasosaa (ppm) Kioton paaluvuonna 1990. Helmikuussa 2015 pitoisuus oli 400 ppm eli kolmetoista prosenttia korkeampi.

Metsäpalsta sitoo ilmakehän hiilidioksidia; metsää sanotaan nieluksi. Kasvavat puut saavat aikaan hiilen nieluvirran. Kyseessä on päästöjen vastavirta, mikä käy taivaalta alaspäin. Ilmaston kannalta nieluvirta ja päästövirta ovat yhtä tärkeät. Kun kivihiilivoimala maksaa päästöistään sakkoa rahastoon, metsätila voisi laskuttaa samasta rahastosta nieluilleen metsätuloa.

Suomessa metsänhoidon nieluvirta tulee pääosaksi perhemetsiin, missä puustomme kasvaa parhaiten. Perhemetsän nieluvirran voi arvioida erotusmenetelmällä. Esimerkiksi metsänhoitoyhdistys voi mitata tilan puuston vuonna yksi ja määrittää alkuainehiilen määrän. Yhdistys toistaisi mittauksen vuonna kaksi. Kun tulokset vähennetään toisistaan, saadaan metsätilan nieluvirta. Se mitataan tonneina puustoon kertynyttä hiiltä.

Nielumaksujen määritys metsäaloille ja niiden tilitys perhemetsille sopisivat luontevasti metsänhoitoyhdistyksille. Samalla ne saisivat laskuttaa päästökaupasta oikeuden ja kohtuuden mukaisen provision. Se toisi yhdistyksille niiden kipeästi kaipaamaa lisätuloa vuodesta 2015 eteenpäin, kun veroluonteinen metsänhoitomaksu perhetiloilta poistui.

Hyvin metsiään hoitavat perhetilat saisivat ansaitsemaansa lisätuloa. Luonnonvarakeskuksen kasvutilastoista voi laskea, että keskimääräinen 30 hehtaarin suomalainen metsätila voisi laskuttaa hiilidioksidin nykyhinnoilla hiilen nielutuloa noin 300 euroa vuodessa.

Kun metsästä korjaa puuta, tukkipuulla on nielulaskennassa merkittävä osa. Puolet sahalle tulevasta puusta päätyy laudoiksi, lankuiksi, huonekaluiksi tai hirsitaloiksi. Hiili pysyy niissä varastoituneena. Energiapuu ja sellutehtaan harvennuspuu sekä siitä syntyvä kartonki tai paperi päätyvät taas ennen pitkää polttoon. Niiden hiili ei varastoidu, vaan kiertää nopeasti ilmakehän ja puiden väliä.

Metsänhoitoyhdistys voi laskea vuotuisista hakkuutilastoista myös perhetilojen hakkauttaman tukkipuun määrän. Puolet sahalle tulleen tukkipuun hiilestä voisi sitten hyvittää nielulaskennassa.

Suomi ehdotti metsien nieluperiaatetta jo Kioton ilmastokokouksessa 1997. Kanada torppasi ehdotuksemme. Sen mielestä nieluvirta oli liian vaikea mitata Kanadan ja Venäjän laajoissa valtion metsissä. Suomi ei vielä silloin osannut puolustaa perhemetsien mittauksen helppoutta. Niissä se olisi joka tapauksessa yksinkertaisin aloittaa. Kioton jälkeen metsänielut ovat olleet säännöllisesti pöydällä vuosineuvotteluissa, mutta tuloksetta.

EU:n tuoreeseen, vuoteen 2030 ulottuvaan ilmastopakettiin tehtiin metsätalouden kannalta merkittävä kirjaus. Nyt viimein sovittiin, että vuoteen 2020 mennessä päätetään, miten maankäyttösektori eli muun muassa metsätalous ilmastotavoitteissa huomioidaan.

Metsiään hyvin hoitavan Suomen tulisi taas ajaa pakettiin metsänieluja tasavertaisina hiilidioksidin päästöjen kanssa.

VELI POHJONEN

Pohjolan Sanomat. Kolumni. 18.3.2015.