Energiapuun varjohinta painui kuitupuun alle

VUONNA 2008 pienikokoisen energiapuun kauppahinta voimalan portilla on ollut 25-27 euroa kiintokuutiolta. Hieman isommasta männyn kuitupuusta on saanut tien varressa 36-38 euroa kuutiolta.

Kuitupuu on puunjalostuksen arvopuuta, ja siitä kuuluukin maksaa enemmän.

Noin kymmenen euron hintarako seuraa energiapuun korjuulle maksettavaa Kemeraa eli Kehittyvän Metsätalouden Rahoitustukea.

Pienpuun Kemera on varmistanut, että arvokkaampana pysynyttä kuitupuuta ei ole juuri ohjautunut energiaksi, haketettuna lämpövoimaloiden kattiloihin.

Energiapuulla on tuella pönkätyn hinnan lisäksi toinenkin hinta, varjohinta, joka astuu voimaan, jos pienpuun tukivaroja ei ole riittävästi. Energiapuun varjohinta lasketaan sen vahvimmasta kilpailijasta kivihiilestä.

Kivihiilen hinta koostuu kahdesta osasta, maailmanmarkkinoiden pörssihinnasta sekä sen kylkiäiseksi ostettavista hiilidioksidin päästöoikeuksista. Energiapuu on vapautettu päästöoikeuksista.

Kivihiili ostetaan maailmalta satamahintaan, esimerkiksi australialaisen sataman lähtölaiturille lastattuna. Kivihiilen tarvitsemia päästöoikeuksia saa ostaa päivittäin Euroopan päästöpörssistä.

Energiapuun varjohinta kertoo paljonko voimala voi enimmillään maksaa puukuutiosta, jotta siitä saatava energia vastaa hinnaltaan päästöoikeudella kuritetun kivihiilen energiaa.

VIELÄ VUONNA 2004 energiapuun varjohinta oli alhainen, vain yksitoista euroa kuutiolta. Selluteollisuus maksoi ensiharvennusmännystä yli kaksi kertaa enemmän, 24 euroa.

Vuonna 2005 alkanut hiilidioksidin päästökauppa sysäsi varjohinnan ensin 16 euroon ja loppuvuoteen mennessä 22 euroon kuutiolta.

Vuoden 2007 loppuun asti kivihiilen ja puun hinnat kehittyivät johdonmukaisesti.

Molemmat nousivat, mutta kivihiilen energia oli koko ajan puuta halvempaa. Kuitupuuta ei kannattanut ostaa poltettavaksi.

Vuoden 2008 alussa tilanne muuttui. Kivihiilen hinta alkoi kivuta, kun Kiinan terästeollisuuden kysyntä kasvoi. Myös päästöoikeus kallistui.

Energiapuun varjohinta kiri huhtikuussa kuitupuun hinnan tasalle.

Ne nousivat molemmat 37 euroon kuutiolta. Sen jälkeen koimme noin puolen vuoden jakson, jolloin energiapuun varjohinta oli yli kuitupuun hinnan. Korkeimmillaan se kävi lähes 50 eurossa.

Tuo puolen vuoden jakso oli huolestuttava. Jos energiapuun kysyntä olisi jostakin syystä noussut, ja jos Kemera-tukea ei olisi ollut riittävästi pienpuulle, voimateollisuuden olisi kannattanut ostaa kuitupuuta suoraan tien varresta. Kuitupuu olisi soljahtanut polttoon.

SYKSYLLÄ ALKANUT pörssimyllerrys muutti energian hintatilanteen.

Ensin alkoi pudota raakaöljyn tynnyrihinta. Se veti perässään sekä kivihiilen satamahinnan että hiilidioksidin päästöoikeuden. Joulukuun alussa energiapuun varjohinta oli vajonnut 25 euroon kuutiolta.

Kuitupuun tienvarsihinta on sen sijaan edelleen pörssimyllerrystä edeltävällä tasolla, 36 eurossa. Runsaan kymmenen euron hintarako kuitupuun hyväksi varmistaa, että kuitupuu ei ole tällä erää vaarassa joutua polttoon.

Parin viime vuoden aikana tapahtunut energian ja puun hintakehitys antoi opetuksen. Jos kivihiilen energiahinta taas tulevaisuudessa nousee vaikkapa päästöoikeuksien niukkuuden vuoksi, energiapuun varjohinta nousee herkästi yli kuitupuun.

Silloin kuitupuun energia alkaa taas houkuttaa. Siksi Kemera-tukea tulisi varata riittävästi tulevien vuosien budjetteihin, jotta bioenergian tarpeeseen saadaan riittävästi vain energiaksi kelpaavaa pienpuuta.

Kirjoittaja on energiametsätalouden dosentti ja Värriön tutkimusaseman johtaja Helsingin yliopistossa.

VELI POHJONEN

Etelä-Saimaa. Mielipide. 17.12.2008