Perusvoimaa ja tihkuvoimaa

Nyt kun eri puolille maatamme on jo noussut sarjoittain tuulivoimaloita, on hyvä tarkastella energiataloutemme kokonaiskuvaa. Mistä tulee tänään perusvoimamme?

Metsistä saimme eniten energiaa 1900-luvun alkupuoliskon. Vielä 1960 metsäenergiaa oli puolet tarpeesta. Halpa tuontiöljy oli kuitenkin tulossa. Se ohitti puun 1964. Molemmat olivat silloin 39 prosentissa.

Puu painui edelleen. Öljyvoima oli korkeimmillaan, 61 prosentissa vuonna 1973. Puuvoima oli alimmillaan vuonna 1977, viidessätoista prosentissa.

Kotimaisen energian huoltovarmuus oli silloin niin heikko, että hallitus päätti nimetä
maahamme energiametsätoimikunnan. Sen tehtävä oli suunnitella uudentyyppinen puuvoima ulkomaisen atomivoiman ja fossiilivoiman vaihtoehdoksi.

Metsähaketta polttavat, kaukolämmön ja sähkön yhteisvoimalat tulivat energiapeliin. Sellutehtaat ja sahat alkoivat kehittää puuenergian uutta teknologiaa.

Tilastokeskus kertoo, että energiametsätoimikunnan suositukset käynnistivät muutoksen. Juuri 1977 pysähtyi puuenergian vuosia jatkunut pudotus.

Kehitystyötä tarvittiin silti runsaat kymmenen vuotta ennen kuin puuvoima kääntyi selvään nousuun. Se tapahtui 1991, ja siitä lähtien nousu on jatkunut tähän päivään saakka. Paaluvuodeksi tuli 2012, kun puu kiri tasoihin öljyn kanssa. Molemmista saatiin 24 prosenttia.

Sen jälkeen puu meni öljyn edelle. Tuoreimmassa, vuoden 2016 kolmen neljänneksen laskennassa saimme puusta 27 ja öljystä 24 prosenttia. Ydinvoiman prosentti oli 18.

Kivihiili (8 prosenttia), maakaasu (5), turve (4) ja vesivoima (4) ovat keskisarjaa. Tuulivoima nousee suhteellisesti nopeimmin, mutta se on vielä höyhensarjaa. Saimme siitä 0,8 prosenttia koko energiastamme.

Tänään puuvoima on käsitteenä laaja. Tuttua klapia, haketta tai pellettiä puupolttoaineista on yhteensä vain viidennes. Pääosan puuvoimaa jalostaa metsäteollisuus: yhtäältä sellun sivutuote ligniinistä, toisaalta kuoren, purun ja hukkapalojen jätteestä.

Puuvoima pitää osansa, kun sahateollisuus laajenee ja energialtaan yli omavaraiset sellutehtaat käyvät täysillä. Varma metsien energian hyödyntäjä ja lisääjä on nouseva biotalous, tuottipa se metsistämme jotain uutta arvotuotetta kuten Stora Enson Imatran tehdas muovia korvaavaa mikrokuitusellua tai Enon tehdas vaatteeksi menevää, puuvillaa korvaavaa liukosellua.

Edistyksellisin on Äänekosken biotuotetehdas, missä puuvoima tarkoittaa biosähköä, prosessihöyryä ja kaukolämpöä. Sähköä tehdas tuottaa 2,4 –kertaisesti omaan tarpeeseen verrattuna.

Perusvoimaa ovat ne energian päälähteet, joista saamme yli 10 prosenttia kokonaistarpeestamme. Perusvoimaan kuuluvat 2010-luvun loppupuolella puuvoima, öljyvoima ja ydinvoima. Jos haluamme lähivuosina lisätä tai vähentää kolmikosta yhtä voimaa, se tapahtuu kahden muun kustannuksella.

Alle 10 prosentin voimat ovat tihkuvoimaa. Tihkusateen tavoin ne vaikuttavat vain vähän jokapäiväiseen elämäämme. Tihkuvoimaa lisäämällä emme pysty lähivuosina vähentämään perusvoiman tarvetta.

Koko kansakunnan energiassa suuret muutokset tarvitsevat 30 vuoden siirtymän. Tämän olemme oppineet sekä turpeen kaudesta (1975-2005) että puun noususta sitten energiametsätoimikunnan aikojen. Tämän mukaan tuulivoimasta tulee perusvoimaa (yli 10 prosenttia koko tarpeestamme) 2040-luvulla.

Tuuli kuuluu uusiutuvien voimien valikoimaamme. Sitä kuuluu kehittää. Nykyvoimalat on esimerkiksi kehitetty jo niin pitkälle – tai korkealle – että ne eivät juuri haittaa metsätaloutta.

Uusimpien tuulimyllyjen lavat pyörivät metsän yläpuolella. Näin kokonaiskuva pysyy selvänä. Pääosa energiaamme voi tulla edelleen lapojen alta, kasvuisista metsistämme.

VELI POHJONEN

Viiden Kunnan Sanomat. Mielipide. 12.1.2017