Biodieseliä Lapista

Huomisen autoihin tankattavan polttonesteen tulevaisuus sai uuden suunnan huhtikuussa (2007), kun alkoholiyhtiö Altia pysäytti bioetanolihankkeensa Ilmajoen Koskenkorvassa. Tapahtui linjanveto: bensiiniä korvaavan bioetanolin sijaan kotimaiseksi polttonesteeksi valikoitui biodiesel.

Samoihin aikoihin metsäteollisuus kertoi uusista puusta valmistettavan biodieselin tutkimus- ja kehityshankkeistaan. Puudieselin luonteva raaka-aine on metsähake, ja sen luonteva kaasutuspaikka on sellutehtaan kyljessä. Dieselin loppujalostuksen tekee Neste.

Ensimmäinen koelaitos nousee Varkauteen, Stora Enson tehtaille. Maahamme on arvioitu mahtuvan Varkauden lisäksi viisi muuta puudieseliä valmistavaa tehdasta. Yksi niistä voisi olla Lapin läänissä, Kemin tai Kemijärven sellutehtailla.

Jo toisen maailmansodan ajoilta, professori Gustaf Kompan tutkimuksista lähtien on tiedetty, että turve kaasuuntuu ja nesteytyy yhtä hyvin kuin puu, ellei helpommin. Turve nousi kevään päätösten myötä uuteen arvoon. Nyt luonteva kehitysreitti on kehittää biodieseliä niin, että raaka-aineiksi käyvät sekä puu että turve.

Tällaisella kehityksellä on kauaskantoisia ulottuvuuksia Lapissa, sillä turve on alueen niukimmin käytettyjä rikkauksia. Geologian tutkimuskeskuksen turvelaskenta vuodelta 2003 toteaa, että eniten turvevaroja on juuri pohjoisessa.

Suomen teknisesti käyttökelpoisesta turpeesta kolmannes on Lapin läänissä. Eniten soita on Sodankylässä, yhteensä 335,000 hehtaaria. Kittilässä on 273,000 ha, Oulun läänin Pudasjärvellä 220,000 ha ja Rovaniemelläkin 183,000 ha. Eteläisen Suomen ykkönen on Ilomantsi, jossa soita on vain 76,000 hehtaaria.

Biodieselin tuotanto Lapin selluteollisuuden yhteydessä ratkaisisi tukun talouden pulmia. Pääraaka-aine olisi metsähakkeessa, joka valmistettaisiin nyt Lapissa heikosti markkinoitavasta energiapuusta: latvuksista, oksista, kannoista ja pienpuusta. Ensiharvennuksiinkin tulisi vauhtia.

Lapin turvetuotanto saisi biodieselistä piristysruiskeen. Aluetaloudellinen vaikutus olisi suurin Keski-Lapissa, suopitoisissa kunnissa. Tällaiset kunnat uutta työtä ja tuotantoa tarvitsevatkin.

Turvetuotannon verkkainen nykyeteneminen johtuu lopulta siitä, että 1900-luvun menetelmillä tuotettu jyrsinturve on täällä vain energian puolijaloste, jonka kuljetus Etelä-Suomen rintamaille ei ole kannattanut. Lapissa valmistettu osin turve- ja osin puueräinen diesel olisi täysjaloste, jolla olisi kasvavat markkinat sekä Suomessa että ulkomaan viennissä.

Lapin luonnonvarojen hyödyntämistä on biodieselin tapauksessakin punnittava kestävyyden vaa'alla. Enemmistö suomalaisia, lappilaiset mukaan lukien hyväksyy metsien ja soiden talouskäytön, kunhan kestävyys ei vaarannu. Luonnonvarat eivät saa biodieselin takia vähentyä, ei määrältään eikä laadultaan. Periaate koskee sekä puuta että turvetta.

Lapin metsien osalta kestävyyden tavoite turvattiin 1900-luvun loppupuolen suojeluohjelmilla. Suo- ja turvetalouden kestävyyttä turvaa nykyinen soiden suojeluohjelma. Se on tarkistettava, jos biodieselin tuotanto Lapissa käynnistyy.

Ilmaston muutoksen torjunta ja öljyvarojen ehtyminen antavat parhaillaan kyytiä Suomen ja koko EU:n kotoperäisille polttonesteille. Se heijastuu Lappiin saakka. Kohta lienee enää ratkaistava, tuotetaanko Lapin puu- ja turveperäinen biodiesel Kemin vai Kemijärven sellutehtaissa. Vai tuotetaanko heti alun pitäen molemmissa?

Veli Pohjonen

Koillis-Lappi. Kolumni. 13.8.2007.