Päästökauppa uupuu, mutta kuitupuu pelastuu

Teollisuudelle puuenergia on hankala. Siitä maksetaan ajoittain niin hyvin, että puun tuottajat alkavat myydä kuitupuunsa paperitehtaan sijasta voimaloille.

Voimalat ostavat puuenergian varjohintaan. Varjohinta kertoo, paljonko kuitupuusta voi maksaa, jotta siitä saatava energia vastaa kivihiiltä.

Varjohinta on kahden osan summa. Perustaso on kivihiilen satamahinta maailmalla. Lisäosa tulee hiilidioksidin päästöoikeuksista.

Puuenergian varjohinta on nyt (2011) 28 euroa kiintokuutiolta. Siitä kivihiilen osuus on 23 ja päästöoikeuden osuus 5 euroa.

Marraskuussa metsäteollisuus maksoi mäntykuitupuusta paremmin. Tienvarsihinta (hankintahinta) oli runsaat 30 euroa. Siksi voimalat valitsevat kivihiilen.

Näin ei ollut vielä vuosi sitten. Loppuvuodesta 2010 puuenergian varjohinta oli 35 euroa kiintokuutiolta ja vastaavasti mäntykuidun tienvarsihinta 28 euroa. Silloin voimaloiden kannatti ostaa mäntykuitua energiaksi. Voittoa tuli seitsemän euroa kuutiolta.

Varjohintaa laskee Kioton päästösopimuksen umpeutuminen ensi vuonna. Isot maat kuten Yhdysvallat ja Kiina, eivät halua sille jatkoa.

EU:n ympäristökomissaari Connie Hedegaard totesi jo huhtikuussa 2011, että kaikkia maita sitovista päästöleikkauksista tuskin päästään tänä vuonna sopuun. Päästöpörssi huomasi ympäristökomissaarin lausunnon. Kun tonni hiilidioksidia maksoi vielä maaliskuun lopussa 18 euroa, marraskuun puolivälissä hinta oli pudonnut alle yhdeksän euron.

Etelä-Afrikan Durbanissa pidetään marras-joulukuussa YK:n seuraava ilmastokokous. Suuret hiilidioksidipäästäjät veikkasivat jo ennen kokousta, että maapallon ilmastotoimet menevät jäihin vuosikausiksi. Päästöoikeuksiin ei kannata enää sijoittaa.

Kansainvälinen peli ilmastosta on kovaa, mutta metsäteollisuudellemme uupuvasta päästökaupasta seurasi lohtu. Kuitupuu pelastuu.

Veli Pohjonen

Turun Sanomat. Lukijoilta. 28.11.2011