Tarve metsäpuiden lyhytkiertoviljelyyn palasi

EU-komissaarien taustalla ja Suomessakin on alkanut vaikuttaa uusi ilmastoväki. Väki nimeää pohjoismaisen havumetsän liian hitaasti uusiutuvaksi biomassaksi. Pääosin kuuseen ja mäntyyn pohjaava biotaloutemme mustataan ilmastolle turmiolliseksi toimeksi.

Aihe kuumeni maaliskuussa 2017, kun akatemiaprofessori Timo Vesalan johtama 68 tutkijan Bios -ryhmä antoi julkilausumansa. Sen mukaan liian suuri osa suomalaisen biotalouden puuta menee lyhytkestoisiin kuituihin ja bioenergiaan. Perinteistä metsätalouttamme tulisi ohjata takaisin pitkäkestoiseen tukkitalouteen, puurakentamiseen ja huonekaluihin.

Julkilausumista on seuraamuksensa. Euroopan unioni voi esittää ilmastollisia rajoitteita pitkän kierron puulle.

Meidän tulee varautua esittelemään Brysselissä nykyistä monipuolisempi biotalous. Siinä tarvitaan pitkän kierron havumetsien lisäksi lyhyen kierron lehtimetsiä.

Suomessa jo tutkittuja mahdollisuuksia on kolme: lyhyen kierron viljelykoivut, viljelyhaavat ja viljelypajut. Niiden kasvatus selvitettiin maassamme 1900-luvun jälkipuoliskolla. Merkittävä tutkimushanke oli Sitran eli Suomen Itsenäisyyden Juhlavuoden Rahaston (50 vuoden vaiheessa) ”Suomen nopeakasvuisimmat metsät”.

Silloinen Enso Gutzeit yhtiö perusti näyttäviä lyhytkiertokoivun viljelmiä. Tavoite oli luoda jalostetulla rauduskoivulla jotain samaa minkä jalostettu eukalyptus oli Etelä-Amerikassa tehnyt.

Sitran kokeista näki pisimmälle MTK:n silloinen puheenjohtaja Veikko Ihamuotila, itsekin maineikas metsänkasvattaja. Hän ehdotti 1977, että maa- ja metsätaloustuottajat reivaisivat suuntaa ja alkaisivat viljellä sopivilla pelloillaan lyhytkiertopuuta.

Viljelymaata lehtipuille silloin riitti. Ennen EU-aikaa maataloutemme oli sitkeässä ylituotannossa. Vielä 1992 Suomen Maataloustieteellinen Seura puhui miljoonan peltohehtaarin ongelmasta.

Lehtipuiden viljely ei kuitenkaan sopinut Euroopan unionin silloiseen bio- ja maatalouteen. Liittymisemme unioniin 1995 poisti kyllä maatalouden ylituotannon. Liikapeltojen uskottiin palaavan viljalle, eikä maata lehtipuille enää ollut.

Kaksikymmentä vuotta kestänyt EU-kautemme näyttää nyt, että liikapellot eivät poistuneet. Ne muuttuivat ympäristötuetuiksi kesantopelloiksi – hömppäheinän pelloiksi, kuten viljelijät niitä nykyään kutsuvat.

Suomessa oli vuonna 2016 kesantopeltoja yhteensä 242,000 hehtaaria, yksitoista prosenttia koko peltoalasta. Bios -julkilausuman jälkeen näille pelloille on uusi ympäristötarve, ilmastotarve.

Toinen maavaramme ovat turvetuotannosta vapautuneet suopohjat. Niitä on jo 40 000 hehtaaria. Niitä vapautuu vuosittain 2500 hehtaarin vauhdilla. Turvetuotanto jatkuu, ja uutta viljelyalaa syntyy maassamme, ainakin niin kauan kuin nykyiset kaukolämmön ja -sähkön voimalat pidetään kunnossa.

Kesantopeltoja ja turvesuon pohjia tarvitaan nopeatahtisessa ilmastokamppailussa. Biotalous voisi kasvattaa niillä lyhyen kierron lehtipuita ja saada biotuotetehtaisiin nopeasti uusiutuvaa biomassaa.

Veli Pohjonen

Sydän-Hämeen lehti. Mielipide. 21.4.2017