Metsiin uusia arvoketjuja

Aina Alavetelin kappalaisen Antti Chydeniuksen ajoista, 1760-luvulta lähtien maassamme on pohdittu, mistä vauraus syntyy. Chydenius ehdotti, että ulkomaan kauppa on vapautettava. Hänen mielestään suomalaista tervaa piti saada viedä Eurooppaan ja kauemmaksikin. Ruotsi taas halusi kauppamme rajaksi Tukholman kamarit.

Kun Chydeniuksen neuvoa seurattiin, Suomelle rupesi syntymään vaurautta. Englantiin viety terva oli hyvinvointimme perusta 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa. Sahatavara ohitti tervan 1830-luvulla, paperi sahatavaran 1930-luvulla.

Terva on esimerkki yksinkertaisesta vaurauden arvoketjusta. Se alkaa metsän perustuotannosta. Ketjussa on linkki tuotteen jalostusta. Tuotetta myydään kotimaan kaupassa. Täydelliseksi arvoketjun tekee vienti.

Kaksisataa vuotta metsän arvoketju nosti vaurauttamme. Vielä 1950-luvulla vientimme oli yli 90-prosenttisesti lähtöisin metsästä.

1960-luvulla tapahtui käännös. Vaurauden aatteeksi tuli kasvutalous. Sen mukaan kaiken, mitä taloustietelijä voi mitata - kansantuotteen, kulutuksen, verotulojen, raaka-aineiden tuotannon ja energian käytön - piti kasvaa määräprosentti vuosittain.

Tuotannon ja kulutuksen kotimaisen prosenttiautomaatin piti nostaa kansantaloutta jatkuvasti. Sen piti jakaa työllisyyttä ja vaurautta kaikille.

Kasvutalous sai voimansa halvasta öljystä, mikä vauhditti teollisuuden tuotantoa. Prosenttiautomaatin uskottiin tuottavan niin hyvin, että ulkomaista öljyä saattoi ostaa rajattomasti. Öljyn hinta povattiin vakaaksi.

Vastoin ennusteita öljyn hinta nousi jo 1970-luvulla yhdeksänkertaiseksi. Se sysäsi Euroopan kansantaloudet muutokseen, joka seuraavan sukupolven aikana murensi kasvutalouden perustan.

Kasvutalous ei ollut kestävää taloutta. Se on vienyt meidät nyt jo kolmanteen lamaan ja kasvaneeseen työttömyyteen. Kasvutalous velkaannutti meidät. Ulkomaan velkamme on kaikkien aikojen ennätyksessä, 90 miljardissa eurossa.

Kansantaloutemme valintoja tulisi aina tarkastella vasten ulkomaan velkaa: lisäämmekö sitä, vai vähennämmekö sitä. Chydeniuksen arvoketjut vähentävät velkaa.

Metsätaloudessa arvoketjuja on edelleen löydettävissä. Ytimessä on sahateollisuus. Kasvutalouden kuplan puhjettua sahaus on pysynyt metsäteollisuutemme ja –vientimme kestävimpänä osana. Kestävänä se pysyy niin kauan kuin ulkomaiden ihmiset haluavat asua omissa taloissaan sekä sisustaa ja kalustaa ne puulla.

Metsähakkeesta ei syntynyt täydellistä arvoketjua. Huonon säilyvyytensä ja tilantarpeensa vuoksi hake ei päässyt vientiin asti.

Pelletistä oli sen sijaan tulla tyypillinen arvoketjun vientituote. Kymmenen vuotta sitten sitä vietiin jo maastamme. EU:n sekavat ilmastoneuvottelut saivat kuitenkin aikaan sen, että hallitus alkoi hyljeksiä pellettivientiä. Kun EU laskee hiilidioksidin vähennyksen vain pelletin polttajamaan taseeseen, pelletin tuottajamaa kuten Suomi ei hyödy. Nyt pelletin tuontia Eurooppaan hallitsevat ilmastoneuvottelut löysemmin ottaneet Kanada ja Yhdysvallat.

Puujätteestä tehtävä autojen etanoli on vielä arvoitus, pääseekö se vientiin asti. Ellei se pääse, siitä ei ole vaurauden lähteeksi.

Biotalous etsii tänään kuumeisesti tervaan verrattavia uuden ajan tuotteita, joille voi rakentaa täydellisen Chydeniuksen arvoketjun. Kaikkea metsästä ei ole vielä löydetty, ei ehkä osattu etsiäkään.

VELI POHJONEN

Pohjolan Sanomat. Artikkeli. 7.11.2013