Viljele ja varjele metsiä myös 2020-luvulla

Huoli puun riittävyydestä, metsistä, soista ja ylipäänsä luonnosta kasvaa vuodesta toiseen. Metsätalous tarkistaa ilmastokamppailun myötä suuntaansa. Metsää on jatkossa joka tapauksessa viljeltävä lisää. Miten käy varjelun, minkä verran metsää on suojeltava jatkossa?

Suojelussa on kysymys luontomme monipuolisuuden säilyttämisestä sukupolvelta toiselle. Haluamme erityisesti, että harvinaiset eläin- ja kasvilajit eivät kuole aikanamme sukupuuttoon.

Luonnontieteilijät ovat aihetta pohtineet, laskeneet ja tietokonein mallittaneet jo vuosikymmeniä. Mikä on se prosentti erilaisista maa-alueista, mikä takaa lajien säilymisen? Vähimmäisprosenttia sanotaan ekologiseksi marginaaliksi. Se on eräänlainen reunavyöhyke mitä pitkin eläin- ja kasvilajit voivat aikaa myöten siirtyä turvallisesti paikasta toiseen. 1970-luvulla ekologisen marginaalin tarpeeksi arvioitiin yliopistopiireissä 15 prosenttia.

Sittemmin aihe eteni kansainvälisiin kokouksiin. Painavin niistä pidettiin 2014 Japanin kaupungissa Aichi. Siellä maa-alueiden suojelun prosentiksi koko maapallolla sovittiin kaikille seitsemäntoista, vuoteen 2020 mennessä.

Suomi on jo tällä tiellä, tosin hivenen myöhässä. Lisäämme kyllä suojelualueita vuosittain. Luonnonvarakeskuksen tuoreimman tilastoinnin mukaan olimme suojelleet 4,5 miljoonaa hehtaaria vuonna 2016 ja 4,7 miljoonaa hehtaaria vuonna 2019. Suojelun alueissa on mukana metsä- ja kitumaan lisäksi joutomaata ja muuta metsätalousmaata.

Koko maapinta-alaamme (30 miljoonaa hehtaaria) kohti laskien vuoden 2016 suojelun prosentti oli 14,8. Vuoden 2019 prosentti on 15,5 %. Tällä vauhdilla saavutamme Aichin 17-tavoitteen 2020-luvun loppupuolella.

Suojelussamme on kaksi kiusallista painottumaa. Lienemme suojelleet suhteellisesti liikaa Lapin ylämaata ja liian vähän vaikkapa Etelä-Suomen korpisoita. Toinen painottuma koskee maanomistusta. Yli 80 prosenttia luonnonsuojelua on Metsähallituksen mailla. Valtaosa metsiämme on kuitenkin yksityismailla. Näiden kahden epäsuhdan vuoksi tulemme kiistelemään metsien varjelusta jatkossakin.

Japanin Aichin sopimuksessa on kauaskantoinen kääntöpuolensa. Kun olemme suojelleet tasapuolisesti kaikista luontotyypeistämme 17 prosenttia, meille jää maa-alasta viljelyyn vielä 83 prosenttia.

Esimerkiksi kasvuisaa metsämaata meillä on Suomessa 20 miljoonaa hehtaaria. Metsätaloudessa siitä voi jatkaa Aichin mukaan 17 miljoonaa hehtaaria. Koko Suomen keskitasolla luonnon monimuotoisuus ei vaarannu, jos avohakkaamme näitä metsiä kerran, pari vuosisadassa. Meidän on vain muistettava viljellä hakkuuaukeat mahdollisimman nopeasti takaisin metsäksi.

Jotta emme ajautuisi 2020-luvulla takavuosien metsäsodista muistettaviin ympäristökiistoihin, metsätalouden kannattaa ennen viljelyä puskuroida itsensä varjelulla. Aichin prosenttia 17 voisivat tavoitella paitsi metsähallitus ja muut yhtiömetsät, myös maakunnat, kunnat ja perhemetsät.

Veli Pohjonen

Länsi-Savo. Mielipide. 26.2.2020

Energian viljelyyn saatava EU-tukea

Pellolla voisi kasvattaa nopeakasvuisia puita, joista saadaan biodieseliä

EU:n tukimaatalouden opin mukaisesti maatilojen pellot voivat tuottaa ainoastaan ruokaa ja rehua. Vain niiltä pelloilta voi kuitata hehtaaritukea. Poikkeuksena tukimaatalous voi maksaa sopiville pelloille ympäristötukea tai luonnonhaittakorvausta, vaikka ne pellot eivät varsinaisesti tuota mitään satoa.

Energiaa pelloilta ei kuulu tukimaatalouden oppiin.

Maatilat tuottaneet energiaa ennenkin. Sata vuotta sitten liikkumisemme pohjasi uusiutuvaan energiaan. Meillä ei ollut fossiiliöljyllä käyviä autoja. Jos meidän täytyi kulkea kävelymatkaa kauemmaksi, menimme hevosvaunuilla. Maatiloilla hevonen teki traktorin työt.

Biodieselin tarinasta opittavaa

Biodiesel on pitkään kehitetyn energiaviljelyn tuotteita. Suomessakin käytiin 1970-luvulla läpi kaikki viljelykasvit, mistä voi puristaa autojen, traktoreiden ja työkoneiden polttonestettä. Harkinnassa olivat muun muassa rypsi, sokerijuurikas, viljat, ruokohelpi ja energiapaju.

Maatilan tasolla pisimmälle eteni lounaissuomalainen insinööri-maanviljelijä Väinö Laiho. Pöytyän sinappikeisariksi nimetty keksijä viljeli 1990- ja 2000-luvulla sinappia ja puristi siitä biodieseliä traktoriensa ja autojensa tankkeihin.

Biodieselin varhainen menetelmä ei edennyt Suomessa, eikä muuallakaan Pohjoismaissa. Maailman biodiesel puristetaan tänään pääosin öljypalmusta. Sen päätuottajia ovat alun perin kehitysmaina pidetyt Malesia ja Indonesia. Niistä tulee 85 prosenttia maapallon palmuöljystä.

Palmuöljyn eteneminen alun perin köyhissä maissa on kehitysavun menestystarina. Öljypalmun alkukoti on Länsi-Afrikassa. Vuonna 1848 silloiset Hollannin kehitysavun toimijat veivät öljypalmun Kaakkois-Aasiaan. Silloin oli kyse ruokaöljystä, ruoan tuotannon kehittämisestä.

Malesian puolella ensimmäinen öljypalmun viljelmä perustettiin 1917. Nyt viljelty öljypalmu kattaa 18 prosenttia Malesian koko maa-alasta. Vastaavaa satavuotista maiseman muutosta on tuskin missään muussa maassa koettu ihmiskunnan tuoreemman historian aikana.

Kohua herättää luontaisten sademetsien raivaaminen vieraan öljypalmun tieltä. Metsien suojelussa Malesialla riittää tehtävää. Kansainvälisen Aichi-sopimuksen mukaan kukin maa suojelee 17 prosenttia maa-alastaan. Malesiassa WWF-järjestön laskema suojelun prosentti on nyt yksitoista. Kun maa pääsee Aichin tavoitteeseen, kohu öljypalmun ja sademetsien ristiriidasta vaimennee.

Öljypalmun nousu Kaakkois-Aasiassa on seuraus länsimaiden biodieselin tarpeesta. Esimerkiksi vuonna 2018 Indonesiasta Eurooppaan tuodusta palmuöljystä 40 prosenttia päätyi biodieseliksi, Malesiasta Eurooppaan tuodusta 30 prosenttia.

Palmuöljyn vienti nosti Malesian ja Indonesian kehitysmaiden köyhyydestä. Nyt Malesian kansantuotteesta 3,8 prosenttia tulee öljypalmusta. Indonesiassa puolestaan 6 miljoonaa ihmistä saa öljypalmusta toimeentulonsa. Vaikka pääosa öljypalmua kasvaa yhtiöiden plantaasiviljelmillä, 40 prosenttia Kaakkois-Aasian öljypalmuista on silti pienviljelijöiden tiloilla.

Vielä 1970-luvulla maat olivat Suomen kehitysavun ehdokasmaita. Indonesiaan metsäapua muutaman vuoden annoimmekin. Tänään Malesiaan ja Indonesiaan annettavasta kehitysavusta ei voisi edes puhua. Öljypalmu nosti maat meille normaaleiksi kauppakumppaneiksi.

Öljypalmu, energiaviljely ja biodiesel kasvoivat maailmanlaajuiseksi menestystarinaksi. Suomessa siirtymä huoltoasemilla fossiilidieselistä biodieseliin on osa niitä käytännön toimia, joita uuvuttavia ilmastokokouksia seuranneet kansalaisemme nyt odottavat.

Kehitysmaissa edenneestä biodieselin menestystarinasta on opittavaa. Biodieseliin pohjaavan energiaviljelyn paluuta odottaa myös Suomen maatalous.

VELI POHJONEN

Sydän-Satakunta. Mielipide. 20.2.2020

Maataloutemme pellot ovat tuottaneet energiaa ennenkin

Eu­roo­pan uni­o­nin tu­ki­maa­ta­lou­den opin mu­kai­ses­ti maa­ta­lou­den pel­lot voi­vat tuot­taa ai­no­as­taan ruo­kaa ja re­hua. Vain niil­tä pel­loil­ta voi kui­ta­ta heh­taa­ri­tu­kea.

Poik­keuk­se­na tu­ki­maa­ta­lous voi mak­saa so­pi­vil­le pel­loil­le ym­pä­ris­tö­tu­kea tai luon­non­hait­ta­kor­vaus­ta, vaik­ka ne pel­lot ei­vät var­si­nai­ses­ti tuo­ta mi­tään sa­toa.

Bi­oe­ner­gi­an tuo­tan­to pel­loil­la ei kuu­lu tu­ki­maa­ta­lou­den op­piin. Ener­gi­a­vil­je­lyä em­me ole käy­tän­nös­sä ke­hit­tä­neet nel­jän­nes­vuo­si­sa­dan EU:n kau­del­lam­me.

Maatilat ovat tuottaneet uusiutuvaa energiaa ennenkin

Sata vuotta sitten liikkumisemme pohjasi uusiutuvaan energiaan. Meillä ei ollut fossiiliöljyllä käyviä autoja. Jos meidän täytyi kulkea kävelymatkaa kauemmaksi, menimme hevosvaunuilla. Maatiloilla ei ollut traktoreita. Hevosilla kynnettiin, muokattiin, korjattiin, kuljetettiin.

Energiansa hevoset saivat pelloilta heinänä tai kaurana. 1900-luvun alussa maataloutemme peltoalasta lasketaan tarvitun 30 prosenttia hevosten rehuenergialle. Se oli aidosti uusiutuvaa energiaa, mistä ei tullut hiilidioksidin haitallisia päästöjä.

Polttopuun teko kannattaa

Kevään edetessä maakunnassa matkaava ei voi olla huomaamatta pientalojen ja maatilojen pihoilla paisuvia pilkekasoja. Polttopuuta halotaan ja pilkotaan, kuivumaan kevään haihduttavassa auringossa. Pihoilla näkee traktorivetoisia pilkekoneita, sähkökäyttöisiä piensirkkeleitä ja halkaisukirveitä.

Puuta paloi pientaloissa ja maatiloilla 6,9 miljoonaa kiintokuutiota vuonna 2017. Määrä on mittava, se on enemmän kuin esimerkiksi Äänekosken sellutehtaan raaka-aineen vuositarve (6,5 miljoonaa kuutiota).

Enemmän mielihyvää metsänhoidosta

Tänään avohakkuun läpi hiihtelevä voi murehtia mitä tarkoittaa sana metsänhoito. Myös taimikonhoito mietityttää. Maahan hoidettua, saunapuun kokoista koivua voi olla suksien alla sikin sokin.

Metsänhoito kaipaa mielihyvää antavia menetelmiä. Esimerkiksi käy meillä harvinaistunut pystykarsinta.

Pystykarsinta tavoittelee oksatonta tyvitukkia, kun puu myöhemmin myydään. Kyseessä on pitkäaikainen metsänhoito. Nuorena karsitun puun voi ehkä myydä tukiksi vasta seuraava sukupolvi.

Metsälöitämme kannustettiin pystykarsintaan metsänparannuksen kaudella, 1980-luvulla. Metsäkeskus piti karsituista metsiköistä kortistoa. Metsäyhtiöt lupautuivat maksamaan kortiston perusteella tukkipuusta korotettua hintaa, kun puusto tuli aikanaan myyntiin.

Palomet­sän­hoitoa kannattaa edelleen kehittää – Trumpin harava­lau­sunnon taustalla on kova tosiasia

Suo­ma­lai­nen met­sän­hoi­to pää­si maa­il­man etu­ri­viin syk­syl­lä 2018, kun Yh­dys­val­tain pre­si­dent­ti Do­nald Trump vie­rai­li Ka­li­for­ni­an an­ka­rien met­sä­pa­lo­jen alu­eel­la.

Trump ke­hot­ti kan­sa­lai­si­aan hoi­ta­maan jat­kos­sa Ka­li­for­ni­an met­siä suo­ma­lai­sel­la, met­sä­pa­lo­ja hil­lit­se­vän met­sän­hoi­don ta­val­la. Oli­si­ko pre­si­dent­ti Trum­pin pi­tä­nyt vuo­den vaih­tees­sa vie­rail­la Aust­ra­li­an pa­lo­a­lu­eil­la­kin?

Risupaketti odottaa paimentamista

Sana risupaketti on peräisin vuoden 2002 väittelystä siitä, tarvitsemmeko viidettä ydinvoimalaa vai emme. Risupaketti koottiin uusiutuvan energian, etenkin energiapuun tukilupaukseksi.

Risupaketin avulla saatiin viides ydinvoimala (Olkiluoto kolmonen) eduskunnassa lopulta läpi. Kansanedustajathan olivat vuonna 1992 sen yllättäen kaataneet. Risupaketilla ajettiin myöhemmin eteenpäin myös Hanhikiven ydinvoimahanketta Pyhäjoella.

Vuoden 2002 risupaketti oli vielä sanahelinää. Se ei sisältänyt tavoitteita, esimerkiksi sitä, kuinka energiapuun määrää kuutioissa oli määrä lisätä vuosien saatossa.

Palometsänhoidossamme on opittavaa muillekin

Metsänhoitomme pääsi maailman eturiviin syksyllä 2018, kun Yhdysvaltain presidentti Donald Trump vieraili Kalifornian ankarien metsäpalojen alueella. Hän kehotti kansalaisiaan hoitamaan jatkossa Kalifornian metsiä suomalaisella, metsäpaloja hillitsevän metsänhoidon tavalla. Olisiko jotain vastaavaa vierailijaa tarvittu myös Australian nykyisillä, vielä järkyttävämmillä paloalueilla?

Trump käytti suomalaisesta palometsänhoidosta sanaa raking, mikä tarkoittaa haravoimista. Metsien haravoiminen huvitti suomalaisia. Letkautuksen taustalla oli kuitenkin tosiasia. Kesän 2018 poikkeuksellisen pitkän lämpökauden aikana Suomen hoidetut metsät eivät olleet syttyneet tuleen. Kesän metsäpaloja oli silti niin itärajamme kuin länsirajamme takana.

Paloturvallisessa mallissa viljelymetsää hoidetaan säännöllisin harvennuksin niin, että viereisten runkojen paloherkät, kuivat oksat eivät enää syleile toisiaan. Pääosaa Kalifornian metsiä ei hoideta tällä periaatteella. Myöskään Australian paloherkkiä metsiä ei hoideta näin.

Toiseksi, paloturvallisessa mallissa harvennushakkuissa korjataan myytäväksi paitsi teollisuuden hamuama runkopuu, myös nykypäivän lämpö- sekä sähkövoimaloihin menevät oksat, latvukset ja ylimääräinen pienpuu. Korjuukoneet korjaavat ja kuljettavat energiapuun metsäautotien varteen, missä se haketetaan. Lopulta energiapuu palaa voimalassa hallittuna hyötypalona, ei metsässä holtittomana maastopalona.

Kolmas palometsänhoidon toimenpide on havupuiden pystykarsinta. Kun oksat poistaa yli pensaspalojen liekin rajan, arvopuuston latvapalojen riski vähenee. Pystykarsinta voi kehittyä arvopuiden kannalta tärkeäksi metsäpalojen estotoimeksi.

Viljelymetsiemme nykyinen ”haravoiminen” juontuu 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa istuneeseen, Metsäntutkimuslaitoksen professori Olavi Huikarin vetämään energiametsätoimikuntaan. Se arvioi energiapuun korjuun mahdollisuudeksi jo silloin 20,4 miljoonaa kuutiota. Toimikunnan mietintö käynnisti nykyisen energiametsätalouden.

Seuraavaksi hakkuutähteen ja pienpuun korjuuta vauhditti eduskunnan metsätalouteen 2002 luoma "risupaketti". Sana on peräisin silloisesta väittelystä, tarvitsemmeko viidettä ydinvoimalaa vai emme. Risupaketti koottiin energiapuun tuotannon tukilupaukseksi.

Vuonna 2018 hakkuutähdettä ja pienpuuta korjattiin hakkeeksi yhteensä 6,6 miljoonaa kiintokuutiota. Varsinaisessa energiapuun kaupassa puuta liikkuu nyt noin 3,5 miljoonaa kuutiota vuodessa.

Lähes nollatasolta alkanut, 40 vuotta kehitetty energiapuun korjuu paransi metsiemme paloturvallisuutta. Kannattaisiko risupaketti muuttaa 2020-luvulla palometsänhoidon paketiksi?

Palometsänhoito on jo Suomen valtti. Australian metsäpalojen viimeaikaiset kokemukset ja ilmaston muutoksen ennusteet kannustavat meitä kehittämään sitä edelleen. Palometsänhoidon toimiin kannattaisi ryhtyä jo ennen tulevan kesän mahdollista uutta hellekautta.

VELI POHJONEN

Lounais-Lappi. Mielipide. 15.2.2020

Etanolin osuus nousee vääjäämättä

Bensiinin tankkauksessa odotamme huoltoasemalle seuraavaa, 15 prosentin etanolin osuutta, nykyisen 10 prosentin jatkoksi. Prosentista puhui näyttävimmin 2019 elokuussa presidentti Trump. Hän esitteli USA:n maissinviljelijöille ”jättipaketin”, missä maissiperäisen etanolin osuutta nostetaan.

Etanolin osuus on Suomea edellä esimerkiksi Thaimaassa. Siellä huoltoasemien bensavalikossa on jo 20-prosenttinen etanolin vaihtoehto. Etanoli tislataan perinteisesti sokeriruo’osta. Tuoreempana raaka-aineena Thaimaassa on juurikasvina viljeltävä maniokki eli kassava.

Rudolf Dieselin ennustus

Vuonna 1911 muuan tuntematon saksalainen koneinsinööri, Rudolf Diesel kertoi kokeesta, jonka hän oli tehnyt uudella moottorillaan. Diesel oli keksinyt ruiskuttaa moottorinsa sylinteriin kasveista puristettua öljyä. Kasviöljy oli syttynyt ja Dieselin moottori käynnistynyt.

Heti Diesel aavisti, mitä mahdollisuuksia hänen keksintönsä toisi. "Vaikka kasviöljyn käyttö moottorissani voi näyttää vielä tulevaisuuden unelmalta, ennustan vakaassa uskossa, että tämä voi helpottaa maatalouden kehittymistä niissä maissa, joissa öljykasveja voi viljellä" Diesel ennusti.

Biologinen hiilidioksidi kannattaa siepata

Kansainvälinen ilmastopaneeli (IPCC) tiivisti jo lokakuun 2018 kohuraportissaan ilmaston muutoksen torjunnan maapallolla kolmeen keinoon. Fossiilisten polttoaineiden käyttöä on määrätietoisesti vähennettävä. Niistä tulee jatkuvasti kolme neljäsosaa ilmastoa lämmittävästä hiilidioksidista.

Toinen keino, mihin elokuun 2019 raportti puolestaan painottui, liittyy maankäytön muutoksiin. Keskeistä on, että hiilen nieluiksi kasvavia metsiä viljellään maapallolle lisää. Suomesta esitetty Saharan metsityshanke sai uutta pontta.

Puuvoima nousee vahvimpana

Uusiutuva energia ajatellaan usein vain tuuli- ja aurinkovoimaksi. Ajatus on harhaantunut. Eivät tuulimyllyt ja aurinkopaneelit tuota vielä perusvoimaa. Puuvoima tuottaa sitä jo nyt. Perusvoimaksi laskemme ne energian lajit, joista saamme vuosittain yli 10 prosenttia koko energian tarpeestamme.

Metsistä saimme sata vuotta sitten valtaosan perusvoimaamme. Sitten öljy aloitti nousunsa. Se ohitti puun 1964. Molemmat olivat perusvoimaa 39 prosentilla.

Biodieselistä menestystarina, kehitysmaiden kautta

Biodiesel on puoli vuosisataa kehitetyn energiaviljelyn tuotteita. Suomessakin käytiin 1970-luvulla läpi kaikki viljelykasvit, mistä voi puristaa autojen, traktoreiden ja työkoneiden polttonestettä. Harkinnassa olivat muun muassa sokerijuurikas, rypsi, viljat, ruokohelpi, hybridihaapa ja energiapaju.

Biodiesel puristetaan tänään pääosin öljykasveista. Vahvimmaksi on noussut öljypalmu. Sen päätuottajia ovat alun perin kehitysmaina pidetyt Malesia ja Indonesia. Niistä tulee 85 prosenttia maapallon palmuöljystä.

Rudolf Dieselin ennustus

Vuonna 1911 muuan tuntematon saksalainen koneinsinööri, Rudolf Diesel kertoi kokeesta, jonka hän oli tehnyt uudella moottorillaan. Diesel oli keksinyt ruiskuttaa moottorinsa sylinteriin kasveista puristettua öljyä. Kasviöljy oli syttynyt ja Dieselin moottori käynnistynyt.

Heti Diesel aavisti, mitä mahdollisuuksia hänen keksintönsä toisi. "Vaikka kasviöljyn käyttö moottorissani voi näyttää vielä tulevaisuuden unelmalta, ennustan vakaassa uskossa, että tämä voi helpottaa maatalouden kehittymistä niissä maissa, joissa öljykasveja voi viljellä" Diesel ennusti.

Älä unohda risupakettia

    Nyt kun maamme hallitus on piirtämässä tiekarttaa, miten vähentää jatkossa fossiilipolttoaineiden käyttöä ja niiden päästöjä, on hyvä tarkastella miten aikaisemmat tiekartat toimivat. Eräs aiheeseen liittyvä on niin sanottu risupaketti.

    Sana risupaketti on peräisin vuoden 2002 väittelystä siitä, tarvitsemmeko viidettä ydinvoimalaa vai emme. Risupaketti koottiin uusiutuvan energian, etenkin energiapuun tukilupaukseksi.

    Risupaketin avulla saatiin viides ydinvoimala (Olkiluoto kolmonen) eduskunnassa lopulta läpi. Kansanedustajathan olivat vuonna 1992 sen yllättäen kaataneet. Risupaketilla ajettiin myöhemmin eteenpäin myös Hanhikiven ydinvoimahanketta Pyhäjoella.

    Vuoden 2002 risupaketti oli vielä sanahelinää. Se ei sisältänyt tavoitteita, esimerkiksi sitä kuinka energiapuun määrää kuutioissa oli määrä lisätä vuosien saatossa.

    Tavoitteet eduskunta naulitsi vasta vuonna 2010, kun EU oli asettanut meille uusiutuvan energian velvoitteen. Vuoteen 2020 mennessä uusiutuvaa piti tuottaa 38 prosenttia energiastamme. Vuonna 2010 Suomen prosentti oli vasta 27.

    Vuonna 2018 uusiutuva energiamme osuus nousi jo 37 prosenttiin. Enää yksi prosenttiyksikkö puuttuu.

    Pääpaino risupaketissa oli nimensä mukaan metsäenergiassa. Metsähakkeen kokonaiskäytön piti nousta vuoden 2020 loppuun mennessä tasolta 7,0 miljoonaa kuutiota tasolle 13,5 miljoonaa kuutiota vuodessa.

    Miten risupaketin varsinaisen tavoitteen saavuttaminen etenee?

    Metsähakkeen käyttö lisääntyi aina vuoteen 2013, mutta sen jälkeen hakkeen nousu pysähtyi. Vuonna 2018 metsähaketta paloi kahdeksan miljoonaa kuutiota. Tällä kehityskululla risupaketin varsinaista tavoitetta ei tulla saavuttamaan tämän vuoden loppuun mennessä. Tavoitteesta saavutetaan ehkä 60 prosenttia.

    Parin viime vuoden aikana uusiutuvan puuvoiman merkitys on kuitenkin kasvanut. Ilmastolle harmillisesta kivihiilestä ja polttoöljystä halutaan lopultakin eroon. 

    Ajattelu lähti liikkeelle Pariisin 2015 ilmastokokouksesta. Näkyvimmin aiheesta on puhunut maapallon ilmastokamppailua vetävä Ranskan presidentti Emmanuel Macron. Hän ehdotti vuoden 2017 seurantakokouksessa, että hiilidioksidin päästömaksu nostetaan kolminkertaiseksi. Se vähentäisi heti kivihiilen polttoa.

    Hiilidioksidin päästömaksu totteli Macronia. Hiilidioksiditonnin hinta on noussut silloisesta seitsemästä eurosta nykytasoon 25 euroon eli 3,5 -kertaiseksi.

    Päästömaksun nousulla on seuraamuksensa. Esimerkiksi pitkään kivihiileen uskoneet voimalat suunnittelevat vakavissaan korvaavansa kivihiilensä joko metsähakkeella tai puupelletillä.

    Risupaketille on vihdoin valoa, mutta paketin seurantaa ei tulisi unohtaa. Myös uudet toimet metsähakkeen käytön lisäämiseksi ovat tarpeen.

VELI POHJONEN

Käsikirjoitus. 4.2.2020.

Palometsänhoidossamme on opittavaa muillekin maille

Metsänhoitomme pääsi maailman eturiviin syksyllä 2018, kun Yhdysvaltain presidentti Donald Trump vieraili Kalifornian ankarien metsäpalojen alueella. Hän kehotti kansalaisiaan hoitamaan jatkossa Kalifornian metsiä suomalaisella, metsäpaloja hillitsevän metsänhoidon tavalla. Tarvittaisiinko jotain vastaavaa vierailijaa myös Australian nykyisillä, vielä järkyttävämmillä paloalueilla?

Trump käytti suomalaisesta palometsänhoidosta sanaa raking, mikä tarkoittaa haravoimista. Metsien haravoiminen huvitti suomalaisia. Letkautuksen taustalla oli kuitenkin tosiasia. Kesän 2018 poikkeuksellisen pitkän lämpökauden aikana Suomen hoidetut metsät eivät olleet syttyneet tuleen. Kesän metsäpaloja oli silti niin itärajamme kuin länsirajamme takana.

Kiertotalouden juurilla

    Kiertotalouden opin kehitimme 1900-luvun loppupuolella. Oppi on energian virtaa, uusiutuvia luonnonvaroja, niiden jalostusta ja aineiden kiertoa.

    Ympäristöongelmien ratkaisuna ei olekaan teollisuudesta luopuminen, vaan sellainen ekoteollisuus joka perustuu suljettujen kiertojen teknologiaan. Ympäristöajattelu kääntyy ylösalaisin. Kiertotalous tekee jätteestäkin myyntitavaraa.

    1990-luvulla kiertotalouden esimerkkinä oli uuden sukupolven sahateollisuus, Kuhmon malli. Se yhdisti paikallistasolla kestävän metsänhoidon, sahapuun, sähkön ja kaukolämmön sekä kierrätti sahan jätteet.

    Sahalle sisään virtaa raaka-ainetta tukkipuuna. Sahalta ulos virtaa lankkua ja lautaa niin kotimaan rakennukseen kuin ulkomaan vientiin. Sahauksesta jää yli kuorta, purua ja losoa. Losot haketetaan. Tasalaatuinen runkopuun hake myydään lähimmälle sellutehtaalle.

    Kuori, puru ja sekalaatuinen hake poltetaan sahan voimalassa sähköksi ja lämmöksi. Osan syntyvää energiaa saha käyttää itse. Ylimääräinen sähkö myydään sähköverkkoon ja lämmin vesi kaukolämpöverkkoon.

    Sahauksen ja voimantuotannon jälkeen tukkipuusta on enää jäljellä voimalan tuhka. Kiertotaloudelle sekin on tuote. Tuhka rakeistetaan ja levitetään lannoitteena tukkipuuta kasvaviin metsiin.

    Sahateollisuuteen verrattuna selluteollisuus ajautui kiertotalouden kriisiin. Kiertotaloushan haluaa kierrättää kaikkia alkuaineita, myös vetyä ja happea, vetenä. Mikään uusista sellutehtaan hankkeistamme ei tavoittele tätä. Kaikki hankkeet hakevat jätevedelleen päästölupia, järveen tai mereen.

    Viimeisin esimerkki on Kuopioon jo vuosikausia suunniteltu maailman suurin, Finnpulp sellutehdas. Viime joulukuussa se kaatui Kallaveteen laskettavan jäteveden haittoihin.

    2010-luvulla kiertotalouden haasteista keskeisiä olivat jätevesien mukanaan jokiin ja järviin kuljettamat ainekset. Niihin kuuluu hyötyaineita (kuten typpi ja fosfori), haitta-aineita (humus ja sulfaatit), raskasmetalleja (kuten kadmium) ja hieman erikoisempia jätevesien lääkejäämiä.

    Emme osaa vieläkään kestävästi sulkea näiden ainesten kiertoja, emmekä muuntaa vesikierron haittoja hyödyiksi. Esimerkkejä ovat selluteollisuuden lisäksi Talvivaaran kaivos, biokaasulaitokset ja jäteveden puhdistamot.

    2020-luvulla kiertotalouden riippakiveksi on nousemassa ydinvoima. Sen tuottamia radioaktiivisia jätteitä emme osaa maapallolla kierrättää alkuunkaan. Ihmiselle vaarallinen säteilyjäte on muurattava peruskallioon 200’000 vuodeksi.

    Viimeksi ydinvoiman riippakivi tuli esille Euroopan unionissa joulukuussa, kun parlamentaarikot joutuivat energiatalouden keskusteluissaan pohtimaan, voiko ydinvoiman nimetä ekoleimalla. Ekoleimattu energian tuotanto voisi saada omaa EU-tukeaan. Enemmistö parlamentaarikkoja päätyi kuitenkin kantaan, että kierrätysongelmansa vuoksi ydinvoimaa ei käytännössä voi luokitella kestävän ekologiseksi tukikohteeksi.

    Kiertotalouden kannalta ydinjätteelle olisi vain yksi maailmanlaajuinen ratkaisu. Ydinjäte pitäisi lähettää nykyraketeilla radioaktiivisuuden kehtoon, aurinkoon.

    Kiertotalouden juurilla Kuhmon mallista on mittavasti opittavaa niin selluteollisuudelle kuin ydinvoiman teollisuudelle.

VELI POHJONEN

Käsikirjoitus 2.2.2020

Kannattaisiko risupaketti muuttaa 2020-luvulla palometsänhoidon paketiksi?

Metsänhoitomme pääsi maailman eturiviin syksyllä 2018, kun Yhdysvaltain presidentti Donald Trump vieraili Kalifornian ankarien metsäpalojen alueella. Hän kehotti kansalaisiaan hoitamaan jatkossa Kalifornian metsiä suomalaisella, metsäpaloja hillitsevän metsänhoidon tavalla. Olisiko jotain vastaavaa vierailijaa tarvittu myös Australian nykyisillä, vielä järkyttävämmillä paloalueilla?

Trump käytti suomalaisesta palometsänhoidosta sanaa raking, mikä tarkoittaa haravoimista. Metsien haravoiminen huvitti suomalaisia. Letkautuksen taustalla oli kuitenkin tosiasia. Kesän 2018 poikkeuksellisen pitkän lämpökauden aikana Suomen hoidetut metsät eivät olleet syttyneet tuleen. Kesän metsäpaloja oli silti niin itärajan takana kuin länsirajan takanakin.

Peltohaketta hiilivoimaloihin ja etanolin laitoksiin

Kohu talousmetsien puun riittävyydestä kasvaa. Uusia sellutehtaita nousee maahamme. Kohu kiihtyy, kun luovumme voimaloissamme kivihiilestä ja turpeesta. Korvaaja on puuhake. Hallitus on kuitenkin linjannut, että ainespuuta ei pidä polttoon hakettaa.

Bensiinin tankkauksessa odotamme huoltoaseman valikoimaan seuraavaa, 15 prosentin etanolin osuutta, nykyisen 10 prosentin jatkoksi. Prosentista puhui näyttävimmin 2019 elokuussa USA:n presidentti Trump. Hän esitteli maan maissinviljelijöille lupaamansa ”jättipaketin”, missä maissiperäisen etanolin osuutta nostetaan. Suomessa maissia ja muita viljoja luontevampi etanolin raaka-aine on energiapuu.

Metsälöiden viljelylaina kasvattaisi lisää puuta ja panisi sitä myyntiin

Suomessa on 376 000 perheomistuksen metsätilaa eli metsälöä. Metsälöksi lasketaan yli kahden hehtaarin metsäpalsta. Metsälön keskikoko on noin 30 hehtaaria; metsälö voi koostua useammastakin palstasta.

Metsälöt kasvavat pääosan metsäteollisuuden puusta. Puun myynti kuitenkin takkuaa. Kolmanneksella metsälöistä ei ole ollut hakkuita 30 vuoteen.

Metsälöt merkitsivät sotien jälkeiselle kansantaloudelle paljon. Valtiovalta kannusti niitä metsänviljelyyn, metsien hoitoon ja puun myyntiin sekä piiskoilla että porkkanoilla.

Ruotsi ja Suomi bioenergian tiellä

Kivihiilen korvaaminen bioenergialla on ollut sekä Ruotsin että Suomen tavoitteena vuosikausia, ellei pari vuosikymmentä. Eniten lämpöä tarvitsevat pääkaupunkiseutumme ovat tässä esimerkkejä. Tukholman seutu aloitti kivihiilestä luopumisen jo 1990-luvulla. Helsingin seutu on muutosta suunnitellut myös, viimeksi koko 2010-luvun.

Ruotsin tilastokeskus on raportoinut tärkeimmän bioenergian eli metsähakkeen käytön lämmön tuotannossa vuodesta 1990 lähtien. Vuoden 2017 lukema on 5,7 -kertainen vuoden 1990 lukemaan verrattuna. Nousu on jatkunut lähes tasaisena. Se jatkunee samalla menolla edelleen ensi vuosikymmenelläkin, mikäli Ruotsin ilmastolupauksiin on uskominen.

Etanolin osuuden on noustava

Joko kohta saamme huoltoaseman tankkaukseemme seuraavan, 15 prosentin osuuden. Tänään valitsemme 5 ja 10 prosentin etanolin osuuden välillä.

Etanolin prosentista puhui näyttävästi presidentti Trump, 2019 elokuussa. Hän esitteli USA:n maissinviljelijöille ”jättipakettinsa”, missä maissiperäisen etanolin osuutta nostetaan. Maissia kasvattavissa USA:n osavaltioissa 15 prosentin vaihtoehto on huoltoasemilla jo.

Etanolin osuus on Suomea edellä myös esimerkiksi Thaimaassa. Siellä huoltoasemien bensiinin valikossa on 20-prosenttinen etanolin vaihtoehto. Etanoli on tislattu perinteisesti sokeriruo’osta. Tuoreempana raaka-aineena Thaimaassa on tärkkelyspitoinen juurikasvi, viisimetriseksi pensaaksi kasvava kassava.

Biologinen hiilidioksidi on paras siepattava

Kansainvälinen ilmastopaneeli (IPCC) tiivisti lokakuun 2018 kohuraportissaan ilmaston muutoksen torjunnan maapallolla kolmeen keinoon. Ensiksi, fossiilisten polttoaineiden käyttöä on edelleen vähennettävä. Toiseksi, hiilen nieluiksi kasvavia metsiä on viljeltävä lisää.

Kolmas keino on haastavin lähitulevaisuudelle: ”Hiilidioksidin talteenotto ja varastoiminen bioenergian käytön yhteydessä”. Se sai raportissa lyhenteen BECCS (Bio-Energy with Carbon Capture and Storage). Maapallolla on parhaillaan 6 toimivaa BECCS-hanketta, Suomessa ei toistaiseksi yhtään.

Kierrätyspellot suojelisivat vesistöjä

Ihmiselle kiusallisten jätteiden kierrätyksestä on tulossa 2020-luvulla ongelma. Jäteveden laitokset tehostuvat. Mutta mitä puhtaampana saamme veden vesistöihin, sitä enemmän meille jää ravinnepitoista kiinteää jätettä, lietteenä tai osin kompostoituna. Se voi sisältää ihmiselle kiusallisia aineksia, niin myrkyllisinä alkuaineina kuin kiusallisina bakteereina. Jätelietteen levitys ruoan tuotannon pelloille ei ole enää ratkaisu.

Biomassan energiakäyttö lisääntyy. Hakkeella ja pelletillä käyvistä lämpövoimaloista tulee yhä enemmän tuhkaa. Se sisältää usein niin paljon kadmiumia, että nykyisten ympäristösäännösten mukaan tuhkaa ei voi levittää ruoan ja rehun tuotannossa olevaan peltoon. Tällainen tuhka ei sovellu luonnonmetsiinkään, jotka tuottavat ihmisille marjoja, sieniä ja riistaa.

Maataloutemme odottaa monipuolista

Neljännesvuosisadan ajan maataloutemme on hiipunut. Näemme joukoittain rapistuvia tai jo autioituneita, aiemmin nurmen ja karjan ketjuun pohjautuneita maatiloja.

Karjataloutemme vaurauden jaksot ovat perustuneet itävientiin. Muutos alkoi kaskiajan jälkeen, kun peltojen yksipuolinen viljatalous laveni nurmitalouteen. 1860-luvun nälkävuosien jälkeen karjataloudesta tuli Venäjän viennin osa.

Itävientimme kuitenkin pysähtyi kolmeen kertaan: neuvostojoukkojen otettua tsaarilta vallan 1917, talvisodan puhjettua 1939 ja Venäjän vallattua Krimin niemimaan 2014.

Palometsänhoitoa tarvitaan

Suomalainen metsänhoito pääsi maailman eturiviin syksyllä 2018, kun Yhdysvaltain presidentti Donald Trump vieraili Kalifornian ankarien metsäpalojen alueella. Trump kehotti kansalaisiaan hoitamaan jatkossa Kalifornian metsiä suomalaisella, metsäpaloja hillitsevän metsänhoidon tavalla. Trump käytti suomalaisen palometsänhoidon esimerkkitoimena sanaa raking, mikä tarkoittaa haravoimista.

Metsien haravoiminen huvitti suomalaisia. Trumpin lausunnon taustalla oli kuitenkin kova tosiasia. Kesän 2018 poikkeuksellisen pitkän lämpökauden aikana Suomen hoidetut metsät eivät syttyneet tuleen. Kesän metsäpaloja oli silti niin itärajan takana kuin länsirajan takanakin.

Risupaketin seuranta on tarpeen

Sana risupaketti on peräisin vuoden 2002 väittelystä siitä, tarvitsemmeko viidettä ydinvoimalaa vai emme. Risupaketti koottiin uusiutuvan energian, etenkin energiapuun tukilupaukseksi.

Risupaketin avulla saatiin viides ydinvoimala (Olkiluoto kolmonen) eduskunnassa lopulta läpi. Kansanedustajathan olivat vuonna 1992 sen yllättäen kaataneet. Risupaketilla ajettiin myöhemmin eteenpäin myös Hanhikiven ydinvoimahanketta Pyhäjoella.

Luonnollinen bioydinvoima on jo arkipäivää

Nyt kun uudet ydinvoimalat tuntuvat myöhästyvän aikatauluissaan ainakin yli kymmenen vuotta, on hyvä muistaa, että meillä on jo melkoisesti omaa, luonnollista ydinvoimaa.

Metsiin paistava aurinko on tärkein ydinvoimalamme. Sen uumenissa käy ydinreaktioista tehokkain, vetypommeistakin tunnettu fuusio. Maanpäällisistä voimaloista poiketen auringon radioaktiiviset ydinsaasteet jäävät avaruuteen. Energia saapuu metsään puhtaana valona.

Puupelletti sopii kivihiilen korvaajaksi

Puupelletti on keksintönä yli 40 vuoden ikäinen. Pellettiään sen keksijä Rudolf W. Gunnerman ehdotti 1970-luvun energiakriisissä kivihiilen vaihtoehdoksi. Tavoitteena oli uusiutuva, puhdas biopolttoaine, mistä ei tule kivihiilen rikkiä eikä raskasmetalleja ja tuhkaakin vain vähän.

Vaikka Suomeen hankittiin nimenomaan puupelletin lisenssi, meillä raaka-aineeksi valikoitui puuta halvempi jyrsinturve. Valinta oli onneton. Turvepelletissä on aivan liian paljon tuhkaa.

Nykyinen pellettiaalto tuli Suomeen Ruotsista. Pelletin raaka-aineeksi tuli puu. Ihanteellisin pelletti puristettiin kuivatusta, vaaleasta höylänlastusta eli kutterinlastusta.

Biodieseliä yli 100 vuotta

Vuonna 1911 muuan tuntematon saksalainen koneinsinööri, Rudolf Diesel kertoi kokeesta, jonka hän oli tehnyt uudella moottorillaan. Diesel oli keksinyt ruiskuttaa moottorinsa sylinteriin kasveista puristettua öljyä. Kasviöljy oli syttynyt ja Dieselin moottori käynnistynyt sillä aivan kuin maasta pumpatulla öljyllä.

Heti Diesel aavisti, mitä mahdollisuuksia hänen keksintönsä toisi. "Vaikka kasviöljyn käyttö moottorissani voi näyttää vielä tulevaisuuden unelmalta, ennustan vakaassa uskossa, että tämä voi helpottaa maatalouden kehittymistä niissä maissa, joissa öljykasveja voi viljellä" Diesel ennusti.

Susikannan elpyminen luonnonsuojelun menestystarina

Korvatunturin eteläpuolella sijaitseva Värriön tutkimusasema on toiminut jo yli 50 vuoden ajan. Aseman perusti 1967 nuori Helsingin yliopiston tutkija Erkki ”Susi” Pulliainen. Lempinimensä mukaisesti hän on suurpetotutkija, intohimoisin ja tuotteliain riista-alan tiedemies Suomessa, minkä ala tuntee.

Pulliainen tutki Värriön kairassa, mikä merkitys silloisen Neuvostoliiton puolen suurpedoilla oli Suomen riistakannoille. Meillä oli sotien jälkeisellä kaudella vahva usko siihen, että etenkin susia on rajantakaisissa erämaissa lähes loputtoman paljon. Kiihkein kantamme oli, että kaikki rajan ylittäneet, Suomen puolelle harhautuneet sudet on paras heti lopettaa. Jokaisesta ammutusta sudesta maksettiin 500 markan tapporaha.

Enemmän mielihyvää metsänhoidosta

    Tänään avohakkuun läpi ulkoileva voi murehtia mitä tarkoittaa sana metsänhoito. Myös taimikonhoito mietityttää. Saunapuun kokoista koivua voi olla jaloissasi sikin sokin.

    Metsänhoito kaipaa enemmän mielihyvää antavia menetelmiä. Esimerkiksi käy meillä harvinaistunut pystykarsinta.

    Pystykarsinta tavoittelee oksatonta tyvitukkia, kun puu myöhemmin myydään sahalle. Kyseessä on pitkäaikainen metsänhoito. Nuorena karsitun puun voi myydä tukiksi vasta seuraava sukupolvi, jopa 50 vuoden päästä.

    Metsälöitämme kannustettiin männiköiden pystykarsintaan metsänparannuksen kaudella, 1980-luvulla. Metsäkeskus piti karsituista metsiköistä kortistoa. Metsäyhtiöt lupautuivat maksamaan kortiston perusteella tukkipuusta korotettua hintaa, kun puusto tuli aikanaan myyntiin.

    1990-luvulla pystykarsinta hiipui. Talousviisaat laskivat, että pystykarsinnan tuntipalkka jää liian alhaiseksi, käyttipä laskennassa kuinka alhaista korkoprosenttia tahansa. Pystykarsintaan ei enää kannusta metsätalouden rahoituskaan, Kemera-tuki. Eikä tukkipuuta ostava metsäyhtiö kysele tänään puutaan myyvältä ovatko tyvestään oksattomat rungot tosiaan karsitut 50 vuotta sitten.  

    Heikosta katteesta huolimatta perhemetsäänsä kasvattava voisi jatkaa pystykarsintaa uudella otteella, metsänhoidon kuntourheiluna. Kun metsässään pistäytyy kävelyllä, voi kantaa mukanaan kevyttä pystykarsintasahaa. Kun joka päivä käy tunnin verran metsän kuntolenkillä ja ruotii samalla alaoksia tätä kiireimmin odottavilta puilta, jälkeä kyllä syntyy. Ja tämän päivän jälki lämmittää huomenna mieltä.

    Kuntoilijan on muistettava pystykarsinnan kolme perussääntöä. Sahanterässä pitää olla kiinteä alaveitsi. Kun tuoretta oksaa sahaa yläpuolelta katkeamispisteeseen, oksaa on ennen katkeamista napautettava alaveitsellä niin että puun kuori ei oksan pudotessa repeä alasuuntaan.

    Toiseksi, syyssumujen kostealla kaudella puita ei tule tautivaaran vuoksi karsia. Se tarkoittaa aikaa noin syyskuun alusta marraskuun loppuun.

    Kolmanneksi, nuoren puun hyvän kasvun vuoksi elävää latvusta on jätettävä vähintään puolet rungon koko pituudesta. Jo kuivuneita oksia voi karsia miltä korkeudelta tahansa.

    Pystykarsinta on silmälle palkitsevaa metsänhoitoa. Työtuloksen etenemisen näkee päivittäisellä kuntolenkillään. Alaoksien vähenemä tuo metsän pohjalle valoa. Siitä pitävät myös mustikka ja puolukka.

    Bensiinimoottorilla pärräävään raivaussahaan verrattuna pystykarsinta palkitsee korvaa. Kuulet koko ajan metsän äänet, tai kuulet hiljaisuuden. Kuntoilutat myös mieltäsi.

    Ilmastonmuutoksen mukanaan tuovalle metsäpalojen kaudelle pystykarsinnalle on löytymässä uusi etu. Kun oksat poistaa yli pensaspalojen liekin rajan, arvopuuston latvapalojen riski vähenee. Pystykarsinnasta voi kehittyä yhtä tärkeä palometsänhoidon toimi kuin hakkuutähteen ja pienpuun tarkasta korjaamisesta lämpövoimaloihin. Myös metsäpalojen torjunta lämmittää mieltä, ei ilmastoa.

VELI POHJONEN

Käsikirjoitus. 30.1.2020

Pystykarsintaa kuntourheiluksi

Avohakkuun läpi hiihtelevä saattaa murehtia, mitä tänään tarkoittaa sana metsänhoito. Myös taimikonhoidon palsta mietityttää. Saunapuun kokoista koivua on hoidettu maahan sikin sokin.

Metsänhoito kaipaa enemmän mielihyvää antavia menetelmiä. Esimerkiksi käy meillä harvinaistunut pystykarsinta.

Mäntyjen pystykarsinta tavoittelee oksatonta tyvitukkia, kun puu myöhemmin myydään sahalle. Kyseessä on pitkäaikainen metsänhoito. Pohjoissuomalaisen, nuorena karsitun puun voi myydä tukiksi vasta seuraava sukupolvi, ehkä 50 vuoden päästä. Etelä-Suomessa pystykarsija saattaa ehtiä myymään puun itsekin.

Biodiesel eteni kehitysavun menestystarinaksi

Biodiesel on puoli vuosisataa kehitetyn energiaviljelyn tuotteita. Suomessakin käytiin 1970-luvulla läpi kaikki viljelykasvit, mistä voi puristaa autojen, traktoreiden ja työkoneiden polttonestettä. Harkinnassa olivat muun muassa rypsi, sokerijuurikas, viljat, ruokohelpi ja energiapaju.

Maatilan tasolla pisimmälle eteni lounaissuomalainen insinööri-maanviljelijä Väinö Laiho. Pöytyän sinappikeisariksi kutsuttu keksijä viljeli 1990- ja 2000-luvulla sinappia ja puristi siitä biodieseliä omien traktoriensa ja autonsa tankkeihin.

Tarvitsemme kierrätyspeltoja

Ihmiselle kiusallisten jätteiden kierrätyksestä on tullut yhä haastavampi ongelma. Jäteveden laitokset kyllä tehostuvat. Mutta mitä puhtaampana saamme veden vesistöihin, sitä enemmän meille jää ravinnepitoista kiinteää jätettä, lietteenä tai osin kompostoituna.

Liete voi sisältää ihmiselle hankalia jäänteitä, niin myrkyllisinä alkuaineina kuin kiusallisina bakteereina. Jätelietteen levitys ruokapelloille ei ole enää ratkaisu.

Etanolin nousu odottaa peltohaketta

Jokapäiväistä bensaamme tänään tankatessamme voimme tulla huoltoasemalla pohtineeksi, joko kohta saamme etanolin valikkoon 15 prosentin osuuden? Nythän valitsemme vain 5 ja 10 prosentin välillä. Vuoden 2010 laki taisi tavoitella keskimääräiseksi biopolttoaineen osuudeksi jakelupisteisteissä 18 prosenttia jo vuonna 2019.

Vuotuiset ilmastokokoukset odottavat jäsenmailtaan käytännön toimia. Fossiiliöljyn vauhdikkaampi korvaaminen uusiutuvalla etanolilla on ilmastoteko, mihin kaikki bensiiniautoilijat voisivat heti osallistua.

Energiamme hyvät, pahat ja rumat

Päättäjämme pyörivät jatkuvasti tuskallisessa ympäristöajattelussa. Mistä meidän tulisi valita jatkossa energiamme: puuvoimasta, fossiilivoimasta vai ydinvoimasta? Tänään tuskaa lisää ilmastokamppailu. Mikä energioista lisää ilmakehän hiilidioksidia, mikä sitä kierrättää ja millä sitä voi vähentää?

Kaikesta energiasta saamme sekä hyötyjä että haittoja. Vaikeaksi valinnan tekee, kun päättäjät itse eivät ehdi saada selvyyttä haittojen kestosta ja voimasta. Siihen pystyvät vasta tulevien aikojen historian kirjoittajat.

Selluteollisuus suljettuun kiertoon

Selluteollisuutemme tyrmistyi korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) joulukuun 2019 päätöksestä evätä Kuopioon suunnitellun, maailman suurimman, Finnpulp-sellutehtaan ympäristölupa. Samoin taisi tyrmistyä myös pääosa Savon metsätilallisia. Yhteiskunnan linjaus metsäteollisuudelle on vaikuttavimpia puoleen vuosisataan.

Huoli ympäristöstä on suitsinut selluteollisuuttamme ennenkin. Ennen toista maailmansotaa sulfiittisellun tehtaat olivat varhaisia biotuotetehtaita. Merkittävä tuotepaletin osa oli etanoli. Siitä jalostettu tuote näkyi Alkon tiskillä Karhu-viinana. Kansan keskuudessa se tunnettiin Tikkuviinana.

Vehnän poliittinen merkitys kasvaa

Vehnä on peltopinta-alaltaan ihmiskunnan tärkein ruokavilja. Vehnä on myös maailmanpoliittisesti painavin vilja.

Vehnä on taustalla esimerkiksi Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä kymmenen vuotta sitten alkaneessa ja edelleen jatkuvassa kuohunnassa. Väkirikkaissa arabimaissa väestön tuloista suurin osa kuluu aivan jokapäiväiseen vehnäleipään. Kun hallitsijat eivät pysty pitämään ruoan hintaa kurissa, työttömät nuoret nousevat kapinaan. Ruokaturvan putoaminen ja lopulta nälkä ajaa heidät ääriterroristien järjestöihin.

Biologinen hiilidioksidi on luonnollisin siepattava

Kansainvälinen ilmastopaneeli (IPCC) tiivisti jo lokakuun 2018 kohuraportissaan ilmaston muutoksen torjunnan kolmeen keinoon. Ensiksi, fossiilisten polttoaineiden käyttöä on määrätietoisesti vähennettävä. Niistä tulee jatkuvasti kolme neljäsosaa ilmastoa lämmittävästä hiilidioksidista.

Toinen keino, mihin elokuun 2019 raportti puolestaan painottui, liittyy maankäytön muutoksiin. Keskeistä on, että hiilen nieluiksi kasvavia metsiä viljellään maapallolle lisää.

Enemmän palometsänhoitoa

Suomalainen metsänhoito pääsi maailman eturiviin syksyllä 2018, kun Yhdysvaltain presidentti Donald Trump vieraili Kalifornian ankarien metsäpalojen alueella. Median haastattelussa Trump kehotti kansalaisiaan hoitamaan jatkossa Kalifornian metsiä suomalaisella, metsäpaloja hillitsevän metsänhoidon tavalla. Trump käytti suomalaisen palometsänhoidon esimerkkitoimena sanaa raking, mikä tarkoittaa haravoimista.

Metsien haravoiminen, ja nimenomaan käsin haravoiminen huvitti mediassa suomalaisia, ja niin se huvitti kansainvälisestikin. Trumpin lausunnon ja mediakohun taustalla oli kuitenkin kova tosiasia. Kesän 2018 poikkeuksellisen pitkän lämpökauden aikana Suomen hoidetut metsät eivät syttyneet tuleen. Kesän metsäpaloja oli silti niin itärajan takana kuin länsirajan takanakin.

Ravinteiden kierrätystä pitää tehostaa

Ihmiselle kiusallisten jätteiden kierrätyksestä on tullut yhä haastavampi ongelma. Jäteveden laitokset kyllä tehostuvat. Mutta mitä puhtaampana saamme veden vesistöihin, sitä enemmän meille jää ravinnepitoista kiinteää jätettä, lietteenä tai osin kompostoituna.

Liete voi sisältää ihmiselle hankalia jäänteitä, niin myrkyllisinä alkuaineina kuin kiusallisina bakteereina. Jätelietteen levitys ruokapelloille ei ole enää ratkaisu.

Biodieselistä menestystarina, kehitysmaiden kautta

Biodiesel on puoli vuosisataa kehitetyn energiaviljelyn tuotteita. Suomessakin käytiin 1970-luvulla läpi kaikki viljelykasvit, mistä voi puristaa autojen, traktoreiden ja työkoneiden polttonestettä. Harkinnassa olivat muun muassa sokerijuurikas, rypsi, viljat, ruokohelpi, energiahaapa ja energiapaju.

Biodiesel puristetaan tänään pääosin öljykasveista. Vahvimmaksi on noussut öljypalmu. Sen päätuottajia ovat alun perin kehitysmaina pidetyt Malesia ja Indonesia. Niistä tulee 85 prosenttia maapallon palmuöljystä.

Metsäteollisuudessa on aika suljetulle kierrolle – Yhteiskunnan linjaus metsäteollisuudelle on vaikuttavimpia puoleen vuosisataan

Metsäteollisuutemme lienee tyrmistynyt Korkeimman hallinto-oikeuden joulukuun 2019 päätöksestä evätä Kuopioon suunnitellun, maailman suurimman Finnpulp-sellutehtaan ympäristölupa. Samoin lienee tyrmistynyt myös pääosa suomalaisia metsätilallisia.

Yhteiskunnan linjaus metsäteollisuudelle on vaikuttavimpia puoleen vuosisataan.

Huoli ympäristöstä on toki suitsinut metsäteollisuuttamme ennenkin. 1980- ja 1990-lukujen taitteessa tämän koki kainuulainen Pohjan Sellu -hanke. Uusi tehdas ei toteutunut. Oulujärven puhtauden puolustajat kaatoivat hankkeen.

Ilmastokamppailuun piiskalla vai porkkanalla?

Alati kiihtyvään ilmastokamppailuun esitetään yhä useammin piiskoja. Puhumme lihansyönnin verottamisesta tai suopeltojen viljelystä luopumisesta. Ääritapauksessa karjatilalliselle on ehdotettu sakkomaksua, jos hän raivaa lisäpeltoa karjalukunsa kasvun myötä.

Ilmastokamppailuun kannattaa etsiä myös porkkanoita. Niistä Suomelle laaja-alaisin ja siten yksi vaikuttavimpia, on metsätilallisen harjoittama hiilimetsänhoito ja sen aikaansaama ilmastotulo.

Ravinteiden kierrätystä tehostettava, uutta maaluokkaa tarvitaan

Ihmiselle kiusallisten jätteiden kierrätyksestä on tullut yhä haastavampi ongelma. Jäteveden laitokset kyllä tehostuvat. Mutta mitä puhtaampana saamme veden vesistöihin, sitä enemmän meille jää ravinnepitoista kiinteää jätettä, lietteenä tai osin kompostoituna.

Liete voi sisältää ihmiselle hankalia jäänteitä, niin myrkyllisinä alkuaineina kuin kiusallisina bakteereina. Jätelietteen levitys ruokapelloille ei ole enää ratkaisu.

Energiamme hyvät, pahat ja rumat

Päättäjämme pyörivät jatkuvasti tuskallisessa ympäristöajattelussa. Mistä meidän tulisi valita jatkossa energiamme: puuvoimasta, fossiilivoimasta vai ydinvoimasta? Tänään tuskaa lisää ilmastokamppailu. Mikä energioista lisää ilmakehän hiilidioksidia, mikä sitä kierrättää ja millä sitä voi vähentää?

Viimeksi tuskainen valinta tuli esille Euroopan unionissa joulukuussa, kun parlamentaarikot joutuivat pohtimaan, voiko ydinvoiman nimetä rahoitusalan ekoleimalla. EU:ssa enemmistö päätyi kuitenkin kantaan, että ydinvoimaa ei käytännössä voi luokitella kestävän vihreäksi sijoituskohteeksi.

Energiapuu vahvistuu ilmastokamppailussa

Ilmastokamppailu käy kuumana. Päästömaksulla korotetun kivihiili- ja turve-energian hinta nousee. Lämpö- ja sähkövoimalat etsivät vaihtoehtoa. Vahvin on energiapuu.

Edellisen kerran vaihtoehtoja punnittiin 2010-luvun alussa. Puun kasvattajalle energiapuusta maksettiin nykyistä paremmin. Hän saattoi kilpailuttaa, myykö tien varren puupinonsa voimalalle vai myykö pinonsa normaaliin tapaan sellutehtaalle.

Suljetun kierron sellu­te­ol­li­suu­teen

Sel­lu­te­ol­li­suu­tem­me tyr­mis­tyi kor­keim­man hal­lin­to-oi­keu­den jou­lu­kuun 2019 pää­tök­ses­tä evä­tä Kuo­pi­oon suun­ni­tel­lun, maa­il­man suu­rim­man, Fin­n­pulp-sel­lu­teh­taan ym­pä­ris­tö­lu­pa.

Sa­moin tai­si tyr­mis­tyä myös pää­o­sa met­sä­ti­lal­li­sia. Mi­hin saam­me kas­vat­ta­mam­me puut jat­kos­sa myy­dyk­si?

Yh­teis­kun­nan an­ta­ma 2020-lu­vun alun lin­jaus met­sä­te­ol­li­suu­del­le on vai­kut­ta­vim­pia puo­leen vuo­sisataan. Sitä voi­nee ver­ra­ta 1970-lu­vun öl­jyk­rii­sien ai­kaan, kun met­sä­te­ol­li­suut­ta kan­nus­tet­tiin rei­vaa­maan suun­taan­sa fos­sii­lie­ner­gi­as­ta uu­siu­tu­vaan ener­gi­aan.

Ilmasto odottaa - piiskaa vai porkkanaa?

Alati kiihtyvään ilmastokamppailuun esitetään yhä useammin piiskoja. Puhumme lihansyönnin verottamisesta tai suopeltojen viljelystä luopumisesta. Ääritapauksessa karjatilalliselle on ehdotettu sakkomaksua, jos hän raivaa lisäpeltoa karjalukunsa kasvun myötä.

Ilmastokamppailuun kannattaa etsiä myös porkkanoita. Niistä Suomelle laaja-alaisin ja siten yksi vaikuttavimpia, on metsätilallisen harjoittama hiilimetsänhoito ja sen aikaansaama ilmastotulo.

Hiilimetsänhoito mittaa kahta suuretta, hiililuku ja hiilen nieluvirta. Niille molemmille tavoitellaan korkeita ja koko ajan nousevia arvoja.

Kiertotaloutemme hyvät, pahat ja rumat

Päättäjämme pyörivät jatkuvasti tuskallisessa ympäristöajattelussa. Mistä kiertotalouden tulisi jatkossa valita energia: puuvoimasta, fossiilivoimasta vai ydinvoimasta? Tänään tuskaa lisää ilmastokamppailu. Mikä energioista lisää ilmakehän hiilidioksidia, mikä sitä kierrättää ja millä sitä voi vähentää?

Viimeksi tuskainen valinta tuli esille Euroopan unionissa joulukuussa, kun parlamentaarikot joutuivat energiatalouden keskusteluissaan pohtimaan, voiko ydinvoiman nimetä EU-rahoituksen tukiaisten ekoleimalla. EU:ssa enemmistö päätyi kuitenkin kantaan, että kierrätysongelmansa vuoksi ydinvoimaa ei käytännössä voi luokitella kestävän ekologiseksi tukikohteeksi.

Venäjästä on tullut maailman suurin vehnän viejä

Vehnä on viljelyalaltaan ihmiskunnan tärkein ruokavilja, ja monipuolisimpia kasvisruoka-aineitamme. Vehnä on myös maailmanpoliittisesti merkittävin vilja.

Vehnä oli taustalla Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä kymmenen vuotta sitten alkaneessa ja edelleen jatkuvassa kuohunnassa. Väkirikkaissa arabimaissa jokamiehen tai -naisen tuloista suurin osa kuluu aivan jokapäiväiseen vehnäleipään. Kun hallitsijat eivät pysty pitämään ruoan hintaa kurissa, työttömät nuoret nousevat kapinaan. Ruokaturvan putoaminen, lopulta nälkä, ajaa heidät terroristien järjestöihin.

Puun jatkuva kasvatus vaatii siirtymäajan tuen

Talousmetsien avohakkuut puhuttavat jatkuvasti. Luontojärjestöt tekivät 2018 aiheesta kansalaisaloitteen. Tavoite oli lopettaa avohakkuut metsähallituksen mailla ja palata metsien alkuperäisiin poimintahakkuisiin. Aloite meni nykyiseen eduskuntaan.

Kyse ei ole tiukimmasta luonnonsuojelusta. Olemme jo luvanneet Aichin kokouksessa 2014 suojella erityyppisiä luonnonmetsiä yhteensä 17 prosenttia. Näihin metsiin eivät kuulu minkäänlaiset hakkuut. Hakkuutavan vaihto koskee suojelun ulkopuolista 83 prosenttia, talousmetsiä.

Jatkuva kasvatus vaatii siirtymäkauden tuen

Talousmetsien avohakkuut puhuttavat jatkuvasti. Luontojärjestöt tekivät vuonna 2018 aiheesta kansalaisaloitteen. Tavoite oli lopettaa avohakkuut Metsähallituksen mailla ja palata metsien alkuperäisiin poimintahakkuisiin. Aloite meni nykyiseen eduskuntaan.

Kyse ei ole tiukimmasta luonnonsuojelusta. Olemme jo luvanneet Aichin kokouksessa vuonna 2014 suojella erityyppisiä luonnonmetsiä yhteensä 17 prosenttia. Näihin metsiin eivät kuulu minkäänlaiset hakkuut.

Hakkuutavan vaihto koskee suojelun ulkopuolista 83 prosenttia, talousmetsiä.

Metsätaloutemme muutoksen edessä

Menneen syksyn hirvijahdissa useampikin metsästysseura saattoi saada tuntuman metsätaloudessamme alkaneeseen muutokseen. Seuran perinteisten metsästysmaiden keskellä oli saattanut tapahtua omistajan vaihdos. Aikoinaan isojaossa paikalliselle maa- ja metsätilalliselle lohkottu metsäpalsta oli siirtynyt kasvottomalle sijoitusyhtiölle.

Hirvijahti ei sijoitusyhtiötä varsinaisesti kiinnosta. Taloustavoitteensa mukaisesti yhtiö haluaa metsistään vain mahdollisimman korkeaa vuosituloa. Yhtiölle on luonnollista ehdottaa metsästykselle vuotuista hehtaarimaksua, hieman pellonvuokran tapaan.

Peltohakkeelle tuli tarve

Metsähake energiaksi on noussut maassamme koko 2000-luvun. Huipussaan käyttö oli vuonna 2013. Yhteensä 8,7 miljoonaa kuutiota haketettua puuta poltettiin sähköksi ja lämmöksi. Sen jälkeen hakkeen käyttö kääntyi laskuun, siihen näyttää tarttuneen turpeelta tuttu alamäki. Vuonna 2018 haketta paloi 8,0 miljoonaa kuutiota.

Metsähake on taantunut jo kotimaassa, mutta vielä huolestuttavampaa on Euroopan unionin syntyneen, hakevastaisen ilmaston koulukunnan ajattelu. Koulukunta pitää nykyistä metsähakettamme liian hitaasti uusiutuvana energiana. Koulukunta väittää että 70 vuoden kierrolla kasvatettavilla havumetsillä menee liian kauan sitoa takaisin se hiilidioksidi, mikä hakkeen poltossa pääsee ilmaan.

Puu on uusiutuva energiamuoto

Uusiutuva energia ajatellaan tänään vain tuuli- ja aurinkovoimaksi tai maalämmöksi. Ajatus on harhaantunut. Eivät tuulimyllyt, aurinkopaneelit ja maalämpökään vielä tuota perusvoimaa. Maalämpökin on itse asiassa vain sähkön tehokäyttöä. Sähkö on jollain tapaa pumppuihin tuotettava.

Puuvoima tuottaa perusvoimaa jo nyt. Perusvoimaksi laskemme ne energian lajit, joista saamme vuosittain yli 10 prosenttia koko energian tarpeestamme.

Metsistä saimme sata vuotta sitten valtaosan perusvoimaamme. Sitten öljy aloitti nousunsa. Se ohitti puun 1964. Molemmat olivat perusvoimaa 39 prosentilla.

Bioydinvoima on jo käytössämme

Nyt kun Olkiluodon kolmannen ydinvoimalan rakentaminen on myöhästynyt jo kymmenisen yhdeksän vuotta ja uusi Fennovoima pyörii niin talouden, ympäristölupien kuin maailmanpolitiikan myllerryksessä on hyvä muistaa, että meillä on jo melkoisesti omaa, luonnollista ydinvoimaa.

Metsiin paistava aurinko on tärkein ydinvoimalamme. Sen uumenissa käy ydinreaktioista tehokkain, vetypommeistakin tunnettu fuusio. Maanpäällisistä voimaloista poiketen auringon radioaktiiviset ydinsaasteet jäävät avaruuteen. Energia saapuu metsään puhtaana valona.

Talousmetsillä menee yhä mukavammin – 150 miljoonan kuution etappi on mahdollista saavuttaa

Metsätaloutemme on aina tavoitellut lisää puun kasvua. Lisäkuutioita tarvitaan taas, olipa kyseessä ilmastokamppailun kaipaamat hiilen varastot tai mahdollisten uusien sellutehtaiden puun tarve.

Metsänkasvun pyöreitä merkkipaaluja tunnemme kolme: 50, 100 ja 150 miljoonaa kuutiota vuodessa. Kyseessä on metsiemme koko vuosikasvu, runkoina.

Talousmetsillä menee mukavasti

Metsätaloutemme on aina tavoitellut lisää puun kasvua. Lisäkuutioita tarvitaan taas, olipa kyseessä ilmastokamppailun kaipaamat hiilen varastot tai mahdollisten uusien sellutehtaiden puun tarve.

Metsänkasvun pyöreitä merkkipaaluja tunnemme kolme: 50, 100 ja 150 miljoonaa kuutiota vuodessa. Kyseessä on metsiemme koko vuosikasvu, runkoina.

Pohjapaalulla olimme sotien jälkeen. Laskennallisesti 50 miljoonaa kuutiota ylitimme 1948. Puustomme ei silloin kummoisesti kasvanut.

Ilmasto odottaa metsänviljelyä

Vielä 10 000 vuotta sitten maapallo näkyi avaruuteen nykyistä vehreämpänä. Luonnonmetsät peittivät puolet maapallon maapinnasta. Vehreä biomassa koostuu valtaosin puiden rungoista, oksista, lehdistä ja juurista. Alkuainehiiltä niissä oli kaikkiaan 850 miljardia tonnia. Ilmakehässä oli alkuainehiiltä 550 miljardia tonnia.

Jääkauden jälkeen metsää alkoi ihmiskunnan kasvun kera hävitä, ensin hitaasti mutta 1700-luvulta lähtien kiihtyen. Tänään metsiemme biomassan hiilen määrä on pudonnut tasolle 550 miljardia tonnia. Ilmakehän hiili on vastaavasti noussut 850 miljardiin tonniin.

Varjele ja viljele, myös biotaloudessa

    Nyt kun Suomea ollaan valjastamassa uuden ajattelun biotalouteen, huoli puun riittävyydestä, metsistä, soista ja ylipäänsä luonnosta on taas kasvanut. Biotalouden metsää on viljeltävä lisää. Miten käy varjelun, minkä verran metsää on suojeltava jatkossa?

    Suojelussa on kysymys luontomme monipuolisuuden säilyttämisestä sukupolvelta toiselle. Haluamme erityisesti, että harvinaiset eläin- ja kasvilajit eivät kuole aikanamme sukupuuttoon.

    Luonnontieteilijät ovat aihetta pohtineet, laskeneet ja tietokonein mallittaneet jo vuosikymmeniä. Mikä on se prosentti erilaisista maa-alueista, mikä takaa lajien säilymisen? Vähimmäisprosenttia sanotaan ekologiseksi marginaaliksi. Se on eräänlainen reunavyöhyke mitä pitkin eläin- ja kasvilajit voivat aikaa myöten siirtyä turvallisesti paikasta toiseen. 1970-luvulla ekologisen marginaalin prosentiksi arvioitiin yliopistopiireissä viisitoista.

    Sittemmin aihe eteni kansainvälisiin kokouksiin ja valtiosopimuksiin. Painavin niistä pidettiin 2014 Japanin kaupungissa Aichi. Siellä maa-alueiden suojelun prosentiksi koko maapallolla sovittiin seitsemäntoista, vuoteen 2020 mennessä.

    Suomi on jo tällä tiellä, mutta hivenen myöhässä. Lisäämme kyllä suojelualueita vuosittain. Luonnonvarakeskuksen tuoreimman tilastoinnin mukaan olimme suojelleet 4,50 miljoonaa hehtaaria vuonna 2016 ja 4,71 miljoonaa hehtaaria vuonna 2019. Suojelun alueissa on mukana metsä- ja kitumaan lisäksi joutomaata ja muuta metsätalousmaata.

    Koko maapinta-alaamme (30,392 milj. ha) kohti laskien vuoden 2016 suojelun prosentti oli 14,8. Vuoden 2019 prosentti on 15,5 %. Tällä vauhdilla saavutamme Aichin 17-tavoitteen 2020-luvun loppupuolella.

    Suojelussamme on kaksi kiusallista painottumaa. Lienemme suojelleet suhteellisesti liikaa Lapin tuntureita ja liian vähän vaikkapa Etelä-Suomen korpisoita. Toinen painottuma koskee maanomistusta. Yli 80 prosenttia luonnonsuojelua on Metsähallituksen mailla, vaikka valtaosa esimerkiksi metsiämme on yksityismailla. Näiden kahden epäsuhdan vuoksi tulemme kiistelemään metsien varjelusta jatkossakin.

    Japanin Aichin sopimuksessa on kauaskantoinen kääntöpuolensa. Kun olemme suojelleet tasapuolisesti kaikista luontotyypeistämme 17 prosenttia, meille jää maa-alasta viljelyyn vielä 83 prosenttia.

    Esimerkiksi kasvuisaa metsämaata meillä on Suomessa 20,3 miljoonaa hehtaaria. Metsätaloudessa siitä voi jatkaa Aichin mukaan 16,9 miljoonaa hehtaaria. Koko Suomen keskitasolla luonnon monimuotoisuus ei vaarannu, jos avohakkaamme näitä metsiä kerran, pari vuosisadassa. Meidän on vain muistettava viljellä hakkuuaukeat mahdollisimman nopeasti takaisin metsäksi.

    Biotalous etenee Suomessa jo vauhdilla. Jotta emme ajautuisi takavuosien metsäsodista muistettaviin ympäristökiistoihin, biotalouden kannattaa ennen viljelyä puskuroida itsensä varjelulla. Aichin prosenttia 17 voisivat tavoitella paitsi metsähallitus ja muut yhtiömetsät, myös maakunnat, kunnat ja perhemetsät.

VELI POHJONEN

Käsikirjoitus. 12.1.2020

Varjele ja viljele, myös biotaloudessa

    Nyt kun Suomea ollaan valjastamassa uuden ajattelun biotalouteen, huoli puun riittävyydestä, metsistä, soista ja ylipäänsä luonnosta on taas kasvanut. Biotalouden metsää on viljeltävä lisää. Miten käy varjelun, minkä verran metsää on suojeltava jatkossa?

    Suojelussa on kysymys luontomme monipuolisuuden säilyttämisestä sukupolvelta toiselle. Haluamme erityisesti, että harvinaiset eläin- ja kasvilajit eivät kuole aikanamme sukupuuttoon.

    Luonnontieteilijät ovat aihetta pohtineet, laskeneet ja tietokonein mallittaneet jo vuosikymmeniä. Mikä on se prosentti erilaisista maa-alueista, mikä takaa lajien säilymisen? Vähimmäisprosenttia sanotaan ekologiseksi marginaaliksi. Se on eräänlainen reunavyöhyke mitä pitkin eläin- ja kasvilajit voivat aikaa myöten siirtyä turvallisesti paikasta toiseen. 1970-luvulla ekologisen marginaalin prosentiksi arvioitiin yliopistopiireissä viisitoista.

    Sittemmin aihe eteni kansainvälisiin kokouksiin ja valtiosopimuksiin. Painavin niistä pidettiin 2014 Japanin kaupungissa Aichi. Siellä maa-alueiden suojelun prosentiksi koko maapallolla sovittiin seitsemäntoista, vuoteen 2020 mennessä.

    Suomi on jo tällä tiellä, mutta hivenen myöhässä. Lisäämme kyllä suojelualueita vuosittain. Luonnonvarakeskuksen tuoreimman tilastoinnin mukaan olimme suojelleet 4,50 miljoonaa hehtaaria vuonna 2016 ja 4,71 miljoonaa hehtaaria vuonna 2019. Suojelun alueissa on mukana metsä- ja kitumaan lisäksi joutomaata ja muuta metsätalousmaata.

    Koko maapinta-alaamme (30,392 milj. ha) kohti laskien vuoden 2016 suojelun prosentti oli 14,8. Vuoden 2019 prosentti on 15,5 %. Tällä vauhdilla saavutamme Aichin 17-tavoitteen 2020-luvun loppupuolella.

    Suojelussamme on kaksi kiusallista painottumaa. Lienemme suojelleet suhteellisesti liikaa Lapin tuntureita ja liian vähän vaikkapa Etelä-Suomen korpisoita. Toinen painottuma koskee maanomistusta. Yli 80 prosenttia luonnonsuojelua on Metsähallituksen mailla, vaikka valtaosa esimerkiksi metsiämme on yksityismailla. Näiden kahden epäsuhdan vuoksi tulemme kiistelemään metsien varjelusta jatkossakin.

    Japanin Aichin sopimuksessa on kauaskantoinen kääntöpuolensa. Kun olemme suojelleet tasapuolisesti kaikista luontotyypeistämme 17 prosenttia, meille jää maa-alasta viljelyyn vielä 83 prosenttia.

    Esimerkiksi kasvuisaa metsämaata meillä on Suomessa 20,3 miljoonaa hehtaaria. Metsätaloudessa siitä voi jatkaa Aichin mukaan 16,9 miljoonaa hehtaaria. Koko Suomen keskitasolla luonnon monimuotoisuus ei vaarannu, jos avohakkaamme näitä metsiä kerran, pari vuosisadassa. Meidän on vain muistettava viljellä hakkuuaukeat mahdollisimman nopeasti takaisin metsäksi.

    Biotalous etenee Suomessa jo vauhdilla. Jotta emme ajautuisi takavuosien metsäsodista muistettaviin ympäristökiistoihin, biotalouden kannattaa ennen viljelyä puskuroida itsensä varjelulla. Aichin prosenttia 17 voisivat tavoitella paitsi metsähallitus ja muut yhtiömetsät, myös maakunnat, kunnat ja perhemetsät.

VELI POHJONEN

Käsikirjoitus. 12.1.2020

Yhteismetsät avuksi ilmastolle ja Saharalle

Ilmakehän hiilidioksidia on yritetty rajoittaa vuodesta 1990 alkaen. Pitoisuus oli silloin 353 miljoonasosaa. Lokakuun lopussa 2019 lukema oli 409, eli viisitoista prosenttia korkeampi. Pelkkä päästöjen pudotus, päästötalous, ei ole maailman tasolla onnistunut pysäyttämään hiilidioksidin nousua.

Vanhahtava sana päästö on sellaisenaan jo ahdistava nykyaikaiselle ajattelulle. Ikään kuin hiilidioksidi pääsisi meiltä auttamattomasti karkuun. Tämän päivän kiertotalous ei tähän suostu. Se haluaa kierrättää myös alkuaine hiiltä.

Kiertotalous odottaa omaa maaluokkaa

Ihmiselle kiusallisten jätteiden kierrätyksestä on tulossa 2020-luvulla yhä suurempi ongelma. Biomassan energiakäyttö lisääntyy. Perinteisellä hakkeella ja pelletillä käyvistä lämpövoimaloista tulee yhä enemmän tuhkaa. Se sisältää usein niin paljon kadmiumia, että nykyisten ympäristösäännösten mukaan tuhkaa ei voi levittää ruoan ja rehun tuotannossa olevaan peltoon. Tällainen tuhka ei sovellu luonnonmetsiinkään, jotka tuottavat ihmisille marjoja, sieniä ja riistaa.

Kiertotalous on siirtymässä energiapitoisten yhdyskunta- ja teollisuusjätteiden läjityksestä ja kompostoinnista yhä enemmän jätteiden polttoon. Ilmiö on jo nähtävissä suurten kaupunkien ympäristössä. Myös jätteenpolton voimaloista tulee tuhkaa. Yhdyskuntien moninaisten jätteiden vuoksi tämäkin tuhka sisältää usein liiaksi ihmiselle haitallisia aineita. Tätäkään tuhkaa ei voi luonnonmetsiin levittää, ruoka- ja rehupelloista puhumattakaan.

Vehnän merkitys kasvaa

Vehnä on peltopinta-alaltaan ihmiskunnan tärkein ruokavilja. Vehnä on myös maailmanpoliittisesti painavin vilja.

Vehnä on taustalla esimerkiksi Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä kymmenen vuotta sitten alkaneessa ja edelleen jatkuvassa kuohunnassa. Väkirikkaissa arabimaissa väestön tuloista suurin osa kuluu aivan jokapäiväiseen vehnäleipään. Kun hallitsijat eivät pysty pitämään ruoan hintaa kurissa, työttömät nuoret nousevat kapinaan. Ruokaturvan putoaminen ja lopulta nälkä ajaa heidät ääriterroristien järjestöihin.

Edellisen kerran vehnän valttikortti oli maailmanpolitiikan keskiössä 1980-luvulla. Silloinen itänaapurimme Neuvostoliitto joutui ostamaan vehnää lännestä. Neuvostoliiton pellot olivat olleet yhteisomistuksessa 60 vuoden jakson. Sitkeästi yritetty kommunistinen maatalous ei ollut ruvennut toimimaan.

Puusiutuvaa, komissaarit

EU – komissaarien taustalla pyöriviin ilmastokuiskaajiin on siinnyt merkillinen koulukunta. Se nimeää suomalaisen puuvoiman liian hitaasti uusiutuvaksi energiaksi.

Puuvoimamme on tyypillisesti havumetsien haketta. Kuiskaajat painostavat komissaareja väitteellä, että 70 vuoden kierron havumetsillä menee turhan kauan sitoa takaisin se hiilidioksidi, mikä hakkeen poltossa pääsee ilmaan. Ilmasto kun lämpenee jo 35 vuodessa.

Turvesuonpohjat eivät jää joutilaaksi

Turvetuotannon elinkaari on suon tuhatvuotisessa elämässä lyhyt, vain 20–30 vuotta. Sen jälkeen suopohja palautuu omistajalleen. Hän saa haltuunsa rikkaruohottoman ojikon, jossa on jäljellä mustaa pohjaturvetta vielä parikymmentä senttiä. Mitä turvesuon pohjalle pitäisi tehdä?

Suopohjalla on monet käyttömahdollisuudet. Suopohjan voi soistaa takaisin luonnontilaan jättämällä ojat sikseen. Suopohjan voi myös padota lintujärveksi. Luontevinta valmiiksi sarkaojiin kuivatulle suopohjalle on kuitenkin käyttö maa- ja metsätaloudessa.

Kierrrätyspellot tulisi saada luokitelluksi omaksi maaluokakseen — niillä voitaisiin kasvattaa lehtipuuta energiatuotantoon

Ihmiselle kiusallisten jätteiden kierrätyksestä on tulossa 2020-luvulla ongelma. Jäteveden laitokset tehostuvat. Mutta mitä puhtaampana saamme veden vesistöihin, sitä enemmän meille jää ravinnepitoista kiinteää jätettä, lietteenä tai osin kompostoituna. Se voi sisältää ihmiselle haitallisia aineksia, niin alkuaineina kuin bakteereina. Jätelietteen levitys ruoan tuotannon pelloille ei ole enää ratkaisu.

Biomassan energiakäyttö lisääntyy. Perinteisellä hakkeella ja pelletillä käyvistä lämpövoimaloista tulee yhä enemmän tuhkaa. Se sisältää usein niin paljon kadmiumia, että nykyisten ympäristösäännösten mukaan tuhkaa ei voi levittää ruoan ja rehun tuotannossa olevaan peltoon. Tällainen tuhka ei sovellu luonnonmetsiinkään, jotka tuottavat ihmisille marjoja, sieniä ja riistaa.

Metsänviljely on menes­tyk­sek­käintä metsätiloille

Ta­lous­met­sien avo­hak­kuut ja nii­tä seu­raa­va met­sän­vil­je­ly pu­hut­ta­vat jat­ku­vas­ti. Luon­to­jär­jes­töt käyn­nis­ti­vät esi­mer­kik­si 2018 ai­hees­ta kan­sa­lai­sa­loit­teen.

Ta­voi­te oli lo­pet­taa avo­hak­kuut met­sä­hal­li­tuk­sen mail­la ja pa­la­ta met­sien al­ku­pe­räi­siin poi­min­ta­hak­kui­siin. Kan­sa­lai­sa­loi­te on ny­kyi­sen edus­kun­nan poh­din­nas­sa.

Monipuolista metsänviljelyä tulisi vauhdittaa

Suositun kansanlaulumme Karjalan kunnailla sanoittaja Valter Juva tuli antaneeksi jo 1902 vihjeen tulevien vuosikymmenten metsäkiistelyihin. Sanoituksessaan hän totesi, että ”jo Karjalan koivikot tuuhettuu”.

Tänään kinaamme siitä voiko metsiemme hakkuu jatkua nykyisellä tasollaan 72,4 miljoona kuutiota (vuonna 2017) vai voimmeko nostaa hakkuut tasolle 80. Tai pitäisikö meidän äärimmäisessä tapauksessa vähentää hakkuita 60 miljoonaan kuutioon vuodessa.

Puuta riittää Suomessa kyllä, kunhan metsämme tuuhettuu

Suositun kansanlaulumme Karjalan kunnailla sanoittaja Valter Juva tuli antaneeksi jo 1902 vihjeen tulevien vuosikymmenten metsäkiistelyihin. Sanoituksessaan hän totesi, että ”jo Karjalan koivikot tuuhettuu”.

Tänään kinaamme siitä voiko metsiemme hakkuu jatkua nykyisellä tasollaan 72,4 miljoona kuutiota (vuonna 2017) vai voimmeko nostaa hakkuut tasolle 80. Tai pitäisikö meidän äärimmäisessä tapauksessa vähentää hakkuita 60 miljoonaan kuutioon vuodessa.

Kultaa, pyhää savua ja mirhamia

Joulun alla saimme taas kuunnella jo klassikoksi edennyttä, tänään hieman kritiikkiäkin herättävää, alun perin Pohjois-Pohjanmaalta peräisin olevaa poikalaulajien musiikkinäytelmää Tiernapojat. Keskeisiä näytelmässä ovat kolme itäisen maan viisasta miestä. He riensivät Joulun jälkeen uhraamaan Jeesukselle arvokkaita syntymälahjoja, kultaa, pyhää savua ja mirhamia.

Kulta on aina kultaa, mutta mitä olivat nuo kaksi muuta lahjaa?

Tuhkatkin pesästä, nyt metsänlannoitukseen

Uuden biotalouden keskeinen osanen on kiertotalous. Alkuaineet, esimerkiksi typpi ja fosfori on määrä kierrättää jokapäiväisessä taloudessamme eikä kerryttää haitallisiksi jäämiksi. Kyseessä on itse asiassa Suomen maaseudulla jo pitkään edennyt kehityskulku, karjanlannan kierrätys.

Kiertotalouden vanhin iskulause on ”Viekää tuhkatkin pesästä”. Sanonta tulee 1600-luvun isäntämaamme Ruotsin keräämästä salpietariverosta. Veron taustalla oli Ruotsin jatkuva sodankäynti Euroopassa. Kruununvoudeilla oli ehtymätön tarve hankkia ruutitehtaille raaka-ainetta.

Puuvoima vahvin uusiutuva energia

Uusiutuva energia ajatellaan usein vain tuuli- ja aurinkovoimaksi. Ajatus on harhaantunut. Eivät tuulimyllyt ja aurinkopaneelit tuota vielä pitkään perusvoimaa. Puuvoima, uusiutuvien metsiemme tuottama aurinkoenergia on sitä jo nyt.

Metsistä saimme sata vuotta sitten pääosan energiaamme. Sitten öljy aloitti nousunsa. Näin tapahtui kaikkialla maapallolla. Meillä öljy ohitti puun 1964. Saimme molemmista silloin 39 prosenttia.

Peltohaketta pajua viljelemällä

Peltohake, hakepaju ja biopolttoaine ovat maatalouden uusia käsitteitä. Peltohakkeeksi nimetty tuote on 3-5 vuoden vanhaa pellolla viljeltävää polttoainetta. Peltohake sekoitetaan voimalassa metsähakkeeseen.

Hakemenetelmä on puun korjuun merkittävimpiä viime vuosikymmenten keksintöjä. Hakemenetelmässä runkomainen puu muuntuu jo korjuuketjun alkupäässä hakkeeksi, massatuotteeksi, jonka kuljetus ja siirtely ovat runkojen käsittelyä helpompaa. Yksinpuin käsittelystä pääsee eroon. Sen korvaa sadon joukkosiirtely, aivan kuin viljan tuotannossa tapahtui, kun leikkuupuimuri syrjäytti viikatteen.

Puuta riittää Suomessa kyllä, kunhan metsämme tuuhettuu

Suositun kansanlaulumme Karjalan kunnailla sanoittaja Valter Juva tuli antaneeksi jo 1902 vihjeen tulevien vuosikymmenten metsäkiistelyihin. Sanoituksessaan hän totesi, että ”jo Karjalan koivikot tuuhettuu”.

Tänään kinaamme siitä voiko metsiemme hakkuu jatkua nykyisellä tasollaan 72,4 miljoona kuutiota (vuonna 2017) vai voimmeko nostaa hakkuut tasolle 80. Tai pitäisikö meidän äärimmäisessä tapauksessa vähentää hakkuita 60 miljoonaan kuutioon vuodessa.

Vehnän poliittinen painoarvo kasvaa väestönkasvun myötä

Vehnä on peltopinta-alaltaan ihmiskunnan tärkein ruokavilja. Vehnä on myös poliittisesti painavin viljamme.

Vehnä on taustalla esimerkiksi Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä kymmenen vuotta sitten alkaneessa ja edelleen jatkuvassa kuohunnassa. Väkirikkaissa arabimaissa väestön tuloista suurin osa kuluu aivan jokapäiväiseen vehnäleipään. Kun hallitsijat eivät pysty pitämään ruoan hintaa kurissa, työttömät nuoret nousevat kapinaan. Ruokaturvan putoaminen ja lopulta nälkä ajaa heidät ääriterroristien järjestöihin.

Metsätaloutemme muutoksen edessä

Syksyn hirvijahdissa useampikin metsästysseura saattoi saada tuntuman metsätaloudessamme alkaneeseen muutokseen. Seuran perinteisten metsästysmaiden keskellä oli saattanut tapahtua omistajan vaihdos. Aikoinaan isojaossa paikalliselle maa- ja metsätilalliselle lohkottu metsäpalsta oli siirtynyt kasvottomalle sijoitusyhtiölle.

Hirvijahti ei sijoitusyhtiötä varsinaisesti kiinnosta. Taloustavoitteensa mukaisesti yhtiö haluaa metsistään vain mahdollisimman korkeaa vuosituloa. Yhtiölle on luonnollista ehdottaa metsästykselle vuotuista hehtaarimaksua, hieman pellonvuokran tapaan.

Etanoli odottaa peltohaketta

Bensiinin tankkauksessa odotamme huoltoasemalle seuraavaa, 15 prosentin etanolin osuutta, nykyisen 10 prosentin jatkoksi. Prosentista puhui näyttävimmin 2019 elokuussa presidentti Trump. Hän esitteli USA:n maissinviljelijöille ”jättipaketin”, missä maissiperäisen etanolin osuutta nostetaan.

Etanolin osuus on Suomea edellä esimerkiksi Thaimaassa. Siellä huoltoasemien bensavalikossa on jo 20-prosenttinen etanolin vaihtoehto. Etanoli tislataan perinteisesti sokeriruo’osta. Tuoreempana raaka-aineena Thaimaassa on juurikasvina viljeltävä maniokki eli kassava.

Muutos etenee metsätaloudessamme

Syksyn hirvijahdissa useampikin metsästysseura saattoi saada tuntuman metsätaloudessamme etenevään muutokseen. Seuran perinteisten metsästysmaiden keskellä oli saattanut tapahtua omistajan vaihdos. Aikoinaan isojaossa paikalliselle maa- ja metsätilalliselle lohkottu metsäpalsta oli siirtynyt kasvottomalle sijoitusyhtiölle.

Hirvijahti ei sijoitusyhtiötä varsinaisesti kiinnosta. Taloustavoitteensa mukaisesti yhtiö haluaa metsästään vain mahdollisimman korkeaa vuosituloa. Yhtiölle on luonnollista ehdottaa metsästykselle vuotuista hehtaarimaksua, hieman pellonvuokran tapaan.

Peltohakkeelle tuli tarve

Metsähakkeen käyttö energiaksi on noussut maassamme koko 2000-luvun. Huipussaan käyttö oli vuonna 2013. Yhteensä 8,7 miljoonaa kuutiota haketettua puuta poltettiin sähköksi ja lämmöksi. Vuoden 2013 jälkeen metsähakkeen käyttö kääntyi kuitenkin odottamattomaan, hienoiseen laskuun. Näin kävi vaikka sekä kivihiilestä ja turpeesta luopumisesta on samalla puhuttu. Vuonna 2018 haketta paloi enää 8,0 miljoonaa kuutiota.

Metsähaketta lienee hivenen hyljeksitty kotimaassa. Huolestuttavampaa on kuitenkin Euroopan unionin piirissä syntyneen, hakevastaisen ilmaston koulukunnan ajattelu. Koulukunta pitää nykyistä metsähakettamme liian hitaasti uusiutuvana energiana.

Öljypalmusta tuli kehitysavun ja energiaviljelyn menestystarina

    Uusiutuvat polttonesteet, bioetanoli ja biodiesel ovat 1970-luvulla kehitetyn energiaviljelyn tuotteita. Alkusysäys tuli Lähi-Idän öljysodista. Ajatuspajat takoivat silti 30 vuotta, ennen kuin maailmantalous otti biopolttonesteet tosissaan. Se tapahtui 2005, kun bioetanoli pääsi Chicagon pörssiin.

    Suomessakin käytiin 1970-luvulla läpi kaikki viljelykasvit, mistä voi tislata tai puristaa autojen polttonestettä. Harkinnassa olivat muun muassa sokerijuurikas, rypsi, peruna, viljat, ruokohelpi, energiahaapa ja energiapaju.

    Bioetanoli tislataan maailmalla nyt pääosin kahdesta energiaviljelyn kasvista: maissista ja sokeriruo’osta. Vahvimpia alkutuottajia ovat vauraat maat USA ja Brasilia.

    Biodiesel puristetaan pääosin öljykasveista. Vahvimmaksi on noussut öljypalmu. Tänään sen päätuottajia ovat alun perin kehitysmaina pidetyt Malesia ja Indonesia. Niistä tulee 85 prosenttia maapallon palmuöljystä. Toki maat tuottavat palmuöljystä pääosan vielä ihmisen muihin tarpeisiin (muun muassa ruokaöljyksi) kuin polttonesteeksi.

    Biodieseliin maailman palmuöljystä menee nyt noin viidennes. Ilmastokamppailun myötä biodieselin ja samalla palmuöljyn tarve maailmalla kuitenkin kasvavat. Esimerkiksi suomalaisen Neste Oy:n uusiutuvan polttonesteen raaka-aineesta 20 prosenttia on peräisin kaukaa Kaakkois-Aasian öljypalmun viljelmiltä.

    Öljypalmun viljelyn eteneminen alun perin köyhissä maissa on samalla kehitysavun menestystarina. Öljypalmu on kotoisin Länsi-Afrikan metsistä. Afrikkalaiset ovat sitä hyödyntäneet luontaispuuna jo 4500 vuoden ajan. Vuonna 1848 silloiset Hollannin kehitysavun antajat toivat öljypalmun Afrikasta Indonesian maa- ja metsätaloudelle. Öljypalmun viljelytalous alkoi.

    Malesiassa ensimmäinen öljypalmun viljelmä perustettiin 1917. Nyt Malesian koko maa-alasta on 18,4 prosenttia viljellyn öljypalmun kattamaa, Indonesiasta vastaavasti 6,1 prosenttia. Nimenomaan Malesian tyyppistä maaseudun, metsämaiseman ja koko maan talouden muutosta on tuskin missään muussa maassa koettu jollain 100 vuoden jaksolla.

    Malesiassa neljä prosenttia kansantuotteesta tulee tänään öljypalmusta. Indonesiassa kuusi miljoonaa ihmistä saa palmuöljystä toimeentulonsa. Öljypalmu nosti sekä Malesian että Indonesian köyhyydestä.

    Vielä 1970-luvulla Malesia ja Indonesia olivat Suomen kehitysavun ehdokasmaita. Indonesiaan metsäapua sitten muutaman vuoden annoimmekin. Tänään Malesiaan ja Indonesiaan annettavasta kehitysavusta ei voisi enää puhuakaan. Maat ovat meidän normaaleita kauppakumppaneitamme.

    Viljellystä öljypalmusta tuli sekä energiaviljelyn että kehitysavun menestystarina. Tarina jatkuu ilmastokamppailun myötä. Etenkin rikkaiden maiden tavaraliikenne tarvitsee yhä enemmän biodieseliä. Öljykasveista jalostettu polttoneste on myös vahvin uusiutuva ehdokas alati lisääntyvään lentomatkailuumme.

Veli Pohjonen

Käsikirjoitus. 27.11.2019.

Siirtyykö Suomi perhemetsätaloudesta kasvottomien yhtiömetsien aikaan?

Syksyn hirvijahdissa useampikin metsästysseura saattoi saada tuntuman metsätaloudessamme etenevään muutokseen. Seuran perinteisten metsästysmaiden keskellä oli saattanut tapahtua omistajan vaihdos. Aikoinaan isojaossa paikalliselle maa- ja metsätilalliselle lohkottu metsäpalsta oli siirtynyt kasvottomalle sijoitusyhtiölle.

Hirvijahti ei sijoitusyhtiötä varsinaisesti kiinnosta. Taloustavoitteensa mukaisesti yhtiö haluaa metsästään vain mahdollisimman korkeaa vuosituloa. Yhtiölle on luonnollista ehdottaa metsästykselle vuotuista hehtaarimaksua, hieman pellonvuokran tapaan.

Hirvijahdista pitää maksaa sijoitusyhtiön metsissä

Syksyn hirvijahdissa useampikin metsästysseura saattoi saada tuntuman metsätaloudessamme alkaneeseen muutokseen. Seuran perinteisten metsästysmaiden keskellä oli saattanut tapahtua omistajan vaihdos. Aikoinaan isojaossa paikalliselle maa- ja metsätilalliselle lohkottu metsäpalsta oli siirtynyt kasvottomalle sijoitusyhtiölle.

Hirvijahti ei sijoitusyhtiötä varsinaisesti kiinnosta. Taloustavoitteensa mukaisesti yhtiö haluaa metsästään vain mahdollisimman korkeaa vuosituloa. Yhtiölle on luonnollista ehdottaa metsästykselle vuotuista hehtaarimaksua, hieman pellonvuokran tapaan.

Ilmastometsät odottavat verouudistusta - hyvin metsäänsä hoitava kokisi hiilimaksun veronpalautuksena

Ilmastokamppailu etenee puheissa, mutta koko Suomea ajatellen näkyvät käytännön toimet ovat vielä vähäiset. Miten esimerkiksi metsiemme jo nyt hyvä hiilimetsänhoito saataisiin vielä paremmin mukaan ilmastokamppailuun?

Luonnonvarakeskus on mitannut ilmastometsämme Hangosta Utsjoelle ulottuvilla linjoilla 12 kertaa, vuodesta 1922 lähtien. Viimeksi mittaukset tehtiin vuosille 2011 ja 2015. Lähtövuonna runkopuuta oli 2356 ja loppuvuonna 2473 miljoonaa kuutiota. Kasvukauden 2019 jälkeen olemme laskennallisella tasolla 2574 miljoonaa kuutiota.

Etanoli odottaa peltohaketta

Jotta puutamme riittää myös polt­to­nes­teek­si, meidän tulee varautua mo­ni­puo­li­sem­paan puulajien kirjoon

Bensiinin tankkauksessa odotamme huoltoasemalle seuraavaa, 15 prosentin etanolin osuutta nykyisen 10 prosentin jatkoksi. Prosentista puhui näyttävimmin 2019 elokuussa presidentti Trump. Hän esitteli USA:n maissinviljelijöille ”jättipaketin”, missä maissiperäisen etanolin osuutta nostetaan.

Etanolin osuus on Suomea edellä esimerkiksi Thaimaassa. Siellä huoltoasemien bensavalikossa on jo 20-prosenttinen etanolin vaihtoehto. Etanoli tislataan perinteisesti sokeriruo’osta. Tuoreempana raaka-aineena Thaimaassa on juurikasvina viljeltävä maniokki eli kassava.

Etanoli odottaa peltohaketta

Bensiinin tankkauksessa odotamme huoltoasemille seuraavaa, 15 prosentin etanolin osuutta, nykyisen 10 prosentin jatkoksi. Prosentista puhui näyttävimmin 2019 elokuussa presidentti Trump. Hän esitteli USA:n maissinviljelijöille ”jättipaketin”, missä maissiperäisen etanolin osuutta nostetaan.

Etanolin osuus on Suomea edellä esimerkiksi Thaimaassa. Siellä huoltoasemien bensavalikossa on jo 20-prosenttinen etanolin vaihtoehto. Etanoli tislataan sokeriruo’osta. Tuoreempana raaka-aineena on juurimukuloiksi viljeltävä maniokki eli kassava.

Mihin menet metsätalous?

Syksyn hirvijahdissa metsästysseuramme sai tuntuman metsätaloudessamme jo alkaneeseen muutokseen. Seuran perinteisten metsästysmaiden keskellä oli tapahtunut omistajan vaihdos. Aikoinaan isojaossa paikalliselle maa- ja metsätilalliselle lohkottu metsäpalsta oli siirtynyt eteläiselle sijoitusyhtiölle.

Hirvijahti ei sijoitusyhtiötä varsinaisesti kiinnostanut. Taloustavoitteensa mukaisesti yhtiö halusi metsästään vain mahdollisimman korkeaa vuosituloa. Niinpä se ehdotti metsästykselle vuotuista hehtaarimaksua, hieman pellonvuokran tapaan.

Ihmiskunnan mittavin metsänviljely edessämme

    Vielä 10 000 vuotta sitten maapallo näkyi avaruuteen nykyistä vehreämpänä. Luonnonmetsät peittivät puolet maapallon maapinnasta. Niiden biomassa koostuu valtaosin puiden rungoista, oksista, lehdistä ja juurista. Alkuainehiiltä luonnonmetsissä oli kaikkiaan 850 miljardia tonnia. Ilmakehässä oli alkuainehiiltä 550 miljardia tonnia.

    Esi-isämme alkoivat vähentää maapallon metsää jääkauden jälkeen, ensin hitaasti mutta 1700-luvulta lähtien kiihtyen. Tänään metsien biomassan hiilen määrä on pudonnut tasolle 550 miljardia tonnia. Ilmakehän hiili on vastaavasti noussut 850 miljardiin tonniin.

    Metsät ja ilmasto ovat seurustelleet jääkauden jälkeisen ajan. Nyt osat ovat vaihtuneet. Ilmastopelin valttikortti, enemmistö alkuainehiiltä, on siirtynyt metsiltä ilmakehälle.

    Metsien vähenemällä oli syvällinen vaikutus maapallon ekosysteemiin. Metsistä peräisin oleva alkuaine hiili päätyi ilmakehää lämmittäväksi hiilidioksidiksi taivaalle.

    Jo hälyttävän pitkälle edenneen ilmaston muutoksen alkusyy ei ole fossiilisissa aineksissa: öljyssä, kivihiilessä, maakaasussa ja sementissä. Niiden hyödyntäminen on muutoksen jatkosyy. Muutoksen varhainen lähtösyy on metsien vähenemässä.

    Metsäkadolla oli päävaikutus ilmakehän hiilidioksidin nousuun aina vuoteen 1950. Vasta sen jälkeen fossiilista alkuainehiiltä on päätynyt ilmakehään enemmän kuin metsäbiomassan hiiltä, kulunutta vuotta kohti laskien.

    Viime vuosina fossiilisen hiilen päästöt ovat nousseet jyrkästi. 2010-luvulla fossiilinen hiilivirta oli noin 7,5 -kertainen metsien häviön hiilivirtaan nähden.

    Ilmastoajatteluamme on aika muuttaa. Fossiilisten ainesten käytön rajoituksilla, hiilidioksidin päästökaupalla tai kansainvälisillä ilmastosopimuksilla emme onnistu ilmaston muutosta pysäyttämään.

    Mikä metsillä alkoi, sen voi metsillä lopettaa. Tämä jääkauden jälkeinen metsänviljelyn haaste on ihmiskunnan historian mittavin. Tarvitsemme ilmastometsitykseen, koko maapallon mittakaavassa, puista tyhjän ja riittävän kookkaan metsitysalueen. Sellainen löytyy: Sahara ja sen eteläpuolinen Sahelin vyö.

    Saharan suurin haaste on viljelypuiden kastelu. Mutta jos öljyä voi pumpata autiomaasta rannikolle, vettä voi samoin pumpata rannikolta autiomaahan. Vettä löytyy mittavasti myös Saharan alta, noin 500 metrin syvyydestä. Laskennallisesti Saharan kastelumetsätalous on halvin aloittaa pohjavedellä.

    Ennen kastelua merivedestä on joka tapauksessa poistettava suola. Se hallitaan jo, käänteisosmoosilla. Vielä uudempi menetelmä on grafeeniverkkojen käyttö suolan suodattimina.

    Veden pumppaamisen ja suolan poistoon tarvittavan energian voi luoda aurinkopaneeleilla. Aurinkoahan Saharassa riittää.

    Ilmastokamppailu on vietävä uusiin puihin. Saharan aukon metsittämisellä voi kääntää koko maapallon ilmakehän hiilidioksidin pitoisuuden laskuun. Suomella on tämän ilmastoteon suunnitteluun annettavaa.

VELI POHJONEN

Käsikirjoitus. 11.11.2019.

Ilmastometsät odottavat verouudistusta

    Ilmastokamppailu etenee puheissa, mutta koko Suomea ajatellen näkyvät käytännön toimet ovat vielä vähäiset. Miten esimerkiksi metsiemme jo nyt hyvä hiilimetsänhoito saataisiin vielä paremmin mukaan ilmastokamppailuun?

    Luonnonvarakeskus on mitannut ilmastometsämme Hangosta Utsjoelle ulottuvilla linjoilla 12 kertaa, vuodesta 1922 lähtien. Viimeksi mittaukset tehtiin vuosille 2011 ja 2015. Lähtövuonna runkopuuta oli 2356 ja loppuvuonna 2473 miljoonaa kuutiota. Kasvukauden 2019 jälkeen olemme tasolla 2574 miljoonaa kuutiota.

    Koko maapinta-alaa (30,4 miljoonaa hehtaaria) kohti meillä on runkopuuta 84,7 kuutiota hehtaarilla. Runkopuusta johdettu hiililuku eli alkuainehiilen määrä (rungot, oksat ja juuret) on vastaavasti 29,9 tonnia maahehtaarilla. 

    Hakkuista huolimatta hiililukumme kasvaa. Metsät nielevät ilmakehästä hiiltä vuodesta toiseen. Nieluvirta on keskimäärin 345 kiloa hiiltä vuotta ja maahehtaaria kohti.

    Ilmastokamppailussa hiilen virroilla on verohallintoa kiinnostava rahallinen arvonsa. Vuodesta 2004 lähtien EU:n päästöpörssi on hinnoitellut ilmastohiilen. Marraskuun alkupuolella sen arvo oli 91,3 euroa alkuainehiilen tonnilta.

    Hinta oli pitkään pohjalukemissaan. Tähän kiinnitti huomiota ilmastokamppailua vetävä Ranskan presidentti Macron. Hän ehdotti joulukuussa 2017 järjestämässään Pariisin kokouksessa, että päästöhiilen hintaa nostetaan merkittävästi. Tätä kohti kehitys on vuoden 2017 jälkeen edennyt.

    Jos voisimme laskuttaa marraskuun hinnalla EU:n ilmastorahastoa vuotuisesta hiilen virrastamme, tulos olisi melkoinen. Yhtä maahehtaaria kohti laskutus olisi 31,5 euroa vuodessa. Koko maa-alaltamme vuosilaskutus olisi 952 miljoonaa euroa. Keskimäärin yksi suomalainen voisi kuitata EU:lta metsähiilen rahaa 173 euroa vuodessa.

    Mitä pidemmälle ilmastonmuutos etenee, sitä halutummaksi ja arvokkaammiksi metsien hiilivarastot nousevat. Niille löytyy lopulta rahoituksensa niin Suomessa, muualla Euroopassa kuin kaikkialla maapallolla.

    Ilmastonmuutoksen merkitys ja pitkäkestoisuus ovat kuitenkin sitä luokkaa, että metsien hiilivarastoja ja hiilivirtoja ei tulisi kytkeä hetkellisiin tukiaisjärjestelmiin. Hiili olisi luontevampaa kytkeä vakiintuneeseen metsäverotukseen.

    Eri kokoluokan metsätilat, yhteismetsät ja yhtiömetsät ilmoittaisivat vuosittaisessa veroilmoituksessa hiilivarastonsa sen hetkisen suuruuden. Hiilivaraston laskenta on tänä päivänä edistynyt. Sen voi tehdä esimerkiksi metsaan.fi palvelulla tai kännykkäsovelluksella.

    Verotoimisto laskisi vuosi-ilmoituksen pohjalta metsätilan, yhteismetsän tai yhtiömetsän edellisen vuoden hiilivirran suunnan ja suuruuden, määrittäisi sen rahallisen arvon ja liittäisi sen verojen koko pakettiin. Hiilitonnin vuosihinnan määrittäisi ylempi verohallinto, vuosittaisen päivärahan tai kilometrikorvauksen tapaan.

    Hyvin metsäänsä hoitava kokisi hiilimaksun veronpalautuksena. Huonosti metsäänsä hoitava kokisi hiilimaksun jälkiverona. Hän, hänen yhteisönsä tai yhtiönsä oli hakannut metsää sen kasvua enemmän ja aiheuttanut ilmastopäästön. Siitä on oikein ja kohtuullista maksaa ilmastoveroa.

VELI POHJONEN   

Käsikirjoitus. 8.11.2019.

Yhteismetsät avuksi ilmastolle

Ilmakehän hiilidioksidia, päästöjä hillitsemällä, on yritetty rajoittaa YK:n johtamana vuodesta 1990 alkaen. Pitoisuus oli silloin 353 miljoonasosaa. Lokakuun lopussa 2019 lukema oli 410, eli kuusitoista prosenttia korkeampi. Pelkkä päästöjen pudotus ei onnistunut pysäyttämään hiilidioksidin nousua.

Vanhahtava sana päästö on sellaisenaan jo sopimaton nykyaikaisessa ajattelussa. Ikään kuin hiilidioksidi pääsisi meiltä auttamattomasti karkuun. Kiertotalous ei tähän suostu. Se haluaa kierrättää myös alkuaine hiiltä.

Enemmän suomalaista sähköä

    Metsätaloudessa suuret muutokset tapahtuvat yhden sukupolven tai puolen vuosisadan ajanjaksolla. Tänään muutoksista puhuttavin on siirtymä paperiteollisuuden ja selluteollisuuden välillä. Olemme siirtymässä sanoma- ja aikakauslehtipaperin kaudesta lujan sellun kauteen.

    Metsäteollisuus siirsi painopistettään edellisen kerran 1960-luvulla. Muutoksen taustalla oli huoli raakapuun riittävyydestä. Kun pyöreää puuta kului 5,5 kuutiota tonniin kemiallista massaa, mekaanisen massan tonniin kului vain 2,6 kuutiota. Tehdään vähästä puusta enemmän paperia hiertämällä, opetettiin.

    Teollisuus siirtyi hienopaperin valmistuksen kehitetyn sellun keitosta kuitupuun mekaaniseen kuumahiertämiseen, ja siitä edelleen aikakauslehtien tyyppiseen paperiin. Muutosta ryyditti markkinoiden ennuste ennen tietokoneaikaa. Painettujen sanomalehtien, aikakauslehtien ja ylipäänsä paperin kysynnälle ei tuntunut olevan maailmalla kattoa.

    Kuumahiertäminen säästää puuta mutta se syö energiaa, sähkönä. Niinpä metsäteollisuus huolestui sähköstä. Sen riittävyys hierrepaperin tehtaille oli perimmäisiä syitä, kun maahamme ajettiin 1990-luvun alussa viidettä ydinvoimalaa (Olkiluoto kolmosta). Eduskunta silloin (1992) vielä kaatoi lisäydinvoiman.

    Joensuun yliopistossa kehitettiin lisäydinvoimalle vaihtoehto, energiatavoitteinen puunjalostusohjelma. Tavoite oli lisätä kotimaista energiaa ja samalla käyttää metsistämme korjattava puu entistä tarkemmin.

    Ohjelman ytimessä olivat puunjalostus ja puuvoima, mitkä perustuivat energiaomavaraisen sellun tuotantoon. Puuvoima on suomalaista, uusiutuvaa energiaa. Se on lähtöisin auringosta ja kasvatusmetsistä.

    Ohjelman numeerinen tavoite oli nostaa selluloosan tuotanto 1990-luvun alun 4,9 miljoonasta tonnista 7,6 miljoonaan tonniin. Vuonna 2018 olimme tasolla 8,2 miljoonaa tonnia.

    Selluteollisuuden malliksi tuli Stora Enson tehdas Enon Uimaharjussa. Tehtaan voimainsinööri Keijo Koivunen opetti 1990-luvun alussa Joensuun metsäylioppilaille, että uudella tekniikalla metsäteollisuus voi siirtyä sähköllään alituotannosta ylituotantoon. Se voi päästä aina 175 prosentin omavaraisuuteen. Ylijäämä on myyntisähköä valtakunnan verkkoon.

    Metsä Groupin vuonna 2017 valmistunut Äänekosken uuden sukupolven sellutehdas ylitti Keijo Koivusen laskelman. Äänekoski tuottaa sähköä 240 prosentin omavaraisuudella. Samaa myyntisähkön tasoa tavoittelevat seuraavat, 2020-luvun sellutehtaamme.

    Suotuisaa energiatulosta siivitti metsäteollisuuden iso muutos. Tietokoneaika ja digimedia pudottivat painopaperin kysynnän kaikkialla maailmassa. Meillä se näkyy jo parikymmentä vuotta jatkuneena paperin viennin laskuna ja paperitehtaiden asteittaisena sulkemisena.

    Energiatavoitteisen puunjalostusohjelman jatkamiselle on 2020-luvulla edelleen tarve, ilmastotarve. Maailmalla kysytyn lujan sellun ja pakkauskartongin lisäksi saamme ilmastoystävällistä puuvoimaa. Suomalaista puusähköä tulee tuottamaan seuraava sellutehtaiden kirjo: uudet tehtaat Kemissä, Kemijärvellä, Paltamossa ja Kuopiossa.

VELI POHJONEN

Käsikirjoitus. 3.11.2019

Metsähakkeen energiakäyttö kääntyi laskuun vuonna 2013

Kivihiilen korvaaminen metsähakkeella tai puupelleteillä on ollut sekä Ruotsin että Suomen tavoitteena vuosikausia, ellei pari, kolme vuosikymmentä. Eniten lämpöä tarvitsevat, molempien maiden pääkaupunkiseudut ovat tässä esimerkkejä. Tukholma aloitti kivihiilestä luopumisen 1990-luvulla. Samoihin aikoihin Helsingin seutu aloitti muutoksen pohdinnan myös.

Suomessa metsähake lasketaan lisäksi jatkossa polttoturpeen korvaajaksi, pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Tämän pitäisi alkaa näkyä energiatilastoissamme.

Joko Suomen olisi aika siirtyä sanoista tekoihin

Kivihiilen korvaaminen metsähakkeella tai puupelleteillä on ollut sekä Ruotsin että Suomen tavoitteena vuosikausia, ellei pari, kolme vuosikymmentä. Eniten lämpöä tarvitsevat, molempien maiden pääkaupunkiseudut ovat tässä esimerkkejä. Tukholma aloitti kivihiilestä luopumisen 1990-luvulla. Samoihin aikoihin Helsingin seutu aloitti muutoksen pohdinnan myös.

Suomessa metsähake lasketaan lisäksi jatkossa polttoturpeen korvaajaksi, pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Tämän pitäisi alkaa näkyä energiatilastoissamme.

Ilmastoystävälliseen metsätalouteen

Metsätaloudessa suuret muutokset tapahtuvat yhden sukupolven tai puolen vuosisadan ajanjaksolla. Tänään muutoksista puhuttavin on siirtymä paperiteollisuuden ja selluteollisuuden välillä. Olemme siirtymässä sanoma- ja aikakauslehtipaperin kaudesta lujan sellun kauteen.

Metsäteollisuus siirsi painopistettään edellisen kerran 1960-luvulla. Muutoksen taustalla oli huoli raakapuun riittävyydestä. Kun pyöreää puuta kului 5,5 kuutiota tonniin kemiallista massaa, mekaanisen massan tonniin kului vain 2,6 kuutiota. Tehdään vähästä puusta enemmän paperia hiertämällä, opetettiin.

Ilmastoystävälliseen metsätalouteen

Metsätaloudessa suuret muutokset tapahtuvat yhden sukupolven tai puolen vuosisadan ajanjaksolla. Tänään muutoksista puhuttavin on siirtymä paperiteollisuutemme ja selluteollisuutemme välillä. Olemme siirtymässä sanoma- ja aikakauslehtipaperin kaudesta lujan sellun kauteen.

Metsäteollisuus siirsi painopistettään edellisen kerran 1960-luvulla. Muutoksen taustalla oli huoli raakapuun riittävyydestä. Kun pyöreää puuta kului 5,5 kuutiota tonniin kemiallista massaa, mekaanisen massan tonniin kului vain 2,6 kuutiota. Tehdään vähästä puusta enemmän paperia hiertämällä, opetettiin.

Etanoli odottaa peltohaketta

    Bensiinin tankkauksessa odotamme huoltoaseman valikoimaan seuraavaa, 15 prosentin etanolin osuutta, nykyisen 10 prosentin jatkoksi. Prosentista puhui näyttävimmin 2019 elokuussa USA:n presidentti Trump. Hän esitteli maan maissinviljelijöille lupaamansa ”jättipaketin”, missä maissiperäisen etanolin osuutta nostetaan. Suomessa maissia ja muita viljoja luontevampi etanolin raaka-aine on energiapuu.

    Puun monipuolisen riittävyyden varmistamiseksi meidän tulee varautua nykyistä monipuolisempaan puulajien kirjoon. Tarvitsemme pitkän kierron havumetsien lisäksi nopeakasvuisia lehtipuita.

    Suomessa jo tutkittuja puuryhmiä on kolme: lyhyen kierron viljelykoivut, viljelyhaavat ja viljelypajut. Niiden kasvatus selvitettiin maassamme 1900-luvun jälkipuoliskolla. Merkittävä oli Sitran hanke ”Suomen nopeakasvuisimmat metsät”.

    Silloinen Enso-Gutzeit yhtiö perusti näyttäviä lyhytkiertokoivun viljelmiä. Tavoite oli luoda jalostetulla rauduskoivulla jotain samaa Suomeen, mikä jalostetulla eukalyptuksella oltiin luomassa Etelä-Amerikkaan.

    Sitran kokeista näki pisimmälle Helsingin yliopiston Malminkartanon tilanhoitaja Matti Kares. Hän esitti 1976 maatalouden vuotuisilla neuvottelupäivillä, että alkaisimme viljellä nopeakasvuisia lehtipuita energiaksi. Satokierto olisi alle 10 vuotta. Biomassan sato puitaisiin pellolta heti hakkeeksi.

    Ajatus eteni maa- ja metsätaloustuottajain keskusliittoon. Silloinen puheenjohtaja Veikko Ihamuotila, itsekin maineikas metsätilallinen, ehdotti 1977 että tuottajat alkaisivat viljellä sopivilla pelloillaan lyhytkiertopuuta.

    Viljelymaata lehtipuille silloin riitti. Ennen EU-aikaa maataloutemme oli sitkeässä ylituotannossa. Vielä syksyllä 1992 Suomen Maataloustieteellinen Seura puhui miljoonan peltohehtaarin ongelmasta.

    Energiaviljely ei kuitenkaan sopinut EU:n maatalouteen. Liittymisemme unioniin 1995 poisti kyllä ylituotannon. Liikapeltojen uskottiin palaavan viljalle, eikä maata lehtipuille enää ollut. Neljännesvuosisadan EU-kautemme näyttää nyt, että liikapellot eivät poistuneetkaan. Ne muuttuivat ympäristötuetuiksi luonnonhoidon pelloiksi.

    Suomessa oli kesällä 2019 luonnonhoidon peltoja 143000 hehtaaria, kuusi prosenttia koko peltoalasta. Näille pelloille on nyt peltohakkeen tarve.

    Toinen maavaramme ovat turvetuotannosta vapautuneet suopohjat. Niitä on 40000 hehtaaria, ja niitä vapautuu vuosittain lisää 2500 hehtaarin vauhdilla.

    Ilmastokamppailu on antanut 1900-luvun loppupuolella kehitetylle metsäpuiden lyhytkiertoviljelylle uuden haasteen, hiilen nielut. Niitä syntyy nopeasti, kun viljelemme sopivia lehtipuita metsättömille kesantopelloille ja turvesuonpohjille.

    Vesovat lehtipuut nielevät nopeimmin hiiltä etenkin juuristoon ja maaperään. Korjuun jälkeen uudistettavaa vesametsää ei tarvitse muokata. Maaperä pysyy peittoisena, hieman luomunurmen tapaan.

    Maanpinnan yläpuolelta saisimme jatkuvasti uusiutuvaa, jo 1970-luvulla ideoitua peltohaketta. Raaka-ainetta virtaisi hiilivoimaloihin ja etanolin laitoksiin. 

VELI POHJONEN

Käsikirjoitus. 18.10.2019