Metsä- ja ilmastokeskustelussamme on levinnyt viime aikoina merkillinen kohu. Metsiemme hiilinielut olisivat romahtamassa. Se näkyisi myös metsien kuutiokasvun hiipumisena. Luonnonvarakeskuksen tilastojen mukaan hienoinen ennakkohavainto tästä on mittauksissa saatu.
Metsäntutkimuslaitoksen edesmennyt professori Olavi Huikari opetti, että vielä 1950-luvulla mitattu metsiemme heikohko kasvu johtui pääosin kangasmetsiin hiipivästä soistumisesta.
Huikari osoitti väitöskirjallaan, että soistumista tapahtuu edelleen ja että sitä tapahtuu nimenomaan kangasmailla. Alamaiden lampien umpeenkasvun osuus soistumisesta oli vain kymmenen prosenttia.
Kangasmetsien soistumiselle oli saatava loppu. Metsämme oli parannettava, ojittamalla. Kansantalouteemme luotiin uusi käsite: metsänparannuslaina. Puu alkoi kasvaa, kun maaperän vesitalous saatiin puille ihanteellisemmaksi.
Huikari opetti, että tärkeintä puun kasvulle on pitää maaperän vesi liikkeessä, ei niinkään maaperän kuivattaminen. Ehkäpä tämän päivän soiden ja metsien vesityshankkeilla olisi tästä jotain opittavaa.
Metsiin kaivettuja ojia oli alun perin tarkoitus kunnostusojittaa säännöllisesti. Niinhän peltojen ja maantien ojistakin pidetään huolta.
Vuotuinen kunnostusojitus alkoi 1950-luvun alussa, muutamia vuosia varsinaisen ensiojituksen jälkeen. Vuonna 1953 metsiämme kunnostusojitettiin tasolla 6300 hehtaaria.
Kunnostusojituksen huippu 82662 ha/v saavutettiin vuonna 2001. Sen jälkeen kunnostusojitus alkoi vähetä, ensin hitaasti mutta 2010-luvulla kiihtyen. Vuonna 2025 kunnostusojitimme enää 2626 hehtaaria. Pudotus tarkoittaa paluuta kaudelle ennen Huikarin aikaa.
Ovatko ojitetut kangasmaamme taas vaarassa soistua? Joko kunnostusojituksen hiipuminen näkyy myös metsiemme kasvun hiipumisena?
Ilmastokamppailun vuoksi olisi aika saada taas puustomme kasvu nousuun. Miksi romahdutimme metsien kunnostusojituksen? Palaamalla Olavi Huikarin ojitusoppiin pääsisimme metsiemme ja hiilinielujemme romahduskohusta eroon.
No comments:
Post a Comment