Keväällä avohakkuun läpi hiihdellyt saattoi pohtia mitä tarkoittaa sana metsänhoito. Myös taimikonhoito mietityttää. Saunapuun kokoista koivua saattoi olla suksiesi alla sikin sokin.
Metsänhoito kaipaa myös mielihyvää antavia menetelmiä. Esimerkiksi käy meillä harvinaistunut pystykarsinta.
Pystykarsinta tavoittelee oksatonta tyvitukkia, kun puu myöhemmin myydään sahalle. Kyseessä on pitkäaikainen metsänhoito. Nuorena karsitun puun voi myydä tukiksi vasta seuraava sukupolvi, ehkä 50 vuoden päästä.
Metsälöitämme kannustettiin männiköiden pystykarsintaan 1980-luvulla, metsänparannuksen kaudella. Metsäkeskus piti karsituista metsiköistä kortistoa. Metsäyhtiöt lupautuivat maksamaan kortiston perusteella tukkipuusta korotettua hintaa, kun puusto tuli myyntiin.
1990-luvulla pystykarsinta hiipui. Taloustieteilijät laskivat, että pystykarsinnan tuntipalkka jää liian alhaiseksi. Pystykarsintaan eivät enää kannustaneet metsänhoidon hehtaarituetkaan. Eikä tukkipuuta ostava metsäyhtiö kysele tänään puutaan myyvältä ovatko tyvestään oksattomat rungot tosiaan karsitut 50 vuotta sitten.
Metsänhoidollinen pystykarsinta on 2000-luvun puolella hiipunut niin, että sitä ei enää tilastoidakaan kuten 1900-luvun loppupuolella.
Perhemetsäänsä kasvattava voisi jatkaa pystykarsintaa uudella otteella, metsänhoidon kuntourheiluna. Kun metsässään pistäytyy hiihtämässä tai kävelyllä, voi kantaa mukanaan pystykarsintasahaa. Kun joka päivä käy tunnin verran metsän kuntolenkillä ja ruotii samalla alaoksia tätä kiireimmin odottavilta puilta, jälkeä kyllä syntyy. Ja tämän päivän jälki lämmittää huomenna mieltä.
Kuntoilijan on muistettava pystykarsinnan kolme perussääntöä. Sahanterässä pitää olla kiinteä alaveitsi. Kun tuoretta oksaa sahaa yläpuolelta katkeamispisteeseen, oksaa on ennen katkeamista napautettava alaveitsellä niin että puun kuori ei oksan pudotessa repeä alasuuntaan.
Toiseksi, syyssumujen kostealla kaudella puita ei tule tautivaaran vuoksi karsia. Se tarkoittaa aikaa noin syyskuun alusta marraskuun loppuun.
Kolmanneksi, nuoren puun hyvän kasvun vuoksi elävää latvusta on jätettävä vähintään puolet rungon koko pituudesta. Jo kuivuneita oksia voi karsia miltä korkeudelta tahansa.
Pystykarsinta on silmälle palkitsevaa metsänhoitoa. Alaoksien vähenemä tuo metsän pohjalle valoa. Siitä pitävät myös mustikka ja puolukka.
Bensiinimoottorilla pärräävään raivaussahaan verrattuna pystykarsinta palkitsee korvaa. Kuulet koko ajan metsän äänet, tai kuulet hiljaisuuden. Kuntoilutat myös mieltäsi.
Ilmastonmuutoksen mukanaan tuovalle metsäpalojen kaudelle pystykarsinnalle on löytymässä uusi etu. Kun oksat poistaa yli pensaspalojen liekin rajan, arvopuuston latvapalojen riski vähenee. Pystykarsinnasta voisi kehittyä yhtä tärkeä palometsänhoidon toimi kuin hakkuutähteen ja pienpuun tarkasta korjaamisesta lämpövoimaloihin. Myös metsäpalojen ennakkotorjunta lämmittää mieltä.
VELI POHJONEN
Käsikirjoitus 25.4.2024
