Aurinkovoimaa Lapista

Kevätauringossa tulee pohtineeksi aurinkovoimaa energiaratkaisuna. Saako Lappikin joskus sähkön suoraan auringon valosta?

Auringon valoa lankeaa Lappiin pyöreästi 100 watin keskiteholla neliölle, kun päivän ja yön sekä kesän ja talven vaihtelut tasataan. Kun pinta-alaa on 10 miljoonaa hehtaaria ja asukkaita 190'000, auringon valotehoa on 52'000 kilowattia jokaista lappilasta kohti. Vuoden aikana aurinkoenergiaa lankeaa maankamaralle 460 miljoonaa kilowattituntia per asukas.

Biodieseliä Lapista

Huomisen autoihin tankattavan polttonesteen tulevaisuus sai uuden suunnan huhtikuussa (2007), kun alkoholiyhtiö Altia pysäytti bioetanolihankkeensa Ilmajoen Koskenkorvassa. Tapahtui linjanveto: bensiiniä korvaavan bioetanolin sijaan kotimaiseksi polttonesteeksi valikoitui biodiesel.

Samoihin aikoihin metsäteollisuus kertoi uusista puusta valmistettavan biodieselin tutkimus- ja kehityshankkeistaan. Puudieselin luonteva raaka-aine on metsähake, ja sen luonteva kaasutuspaikka on sellutehtaan kyljessä. Dieselin loppujalostuksen tekee Neste.

Suurpetoja, hyviä hiukkasia ja bioenergian kasvua

Värriön asemalla on laaja tutkimusala

Vuonna 1967 Helsingin yliopisto perusti Sallan Värriötunturiin koillisen metsäluonnon muutoksia seuraavan tutkimusaseman. Asemaa ympäröi alkuperäinen Lapin kiveliö: tuntureita, kuruja, soita ja kirveen koskemattomia metsiä.

Värriön tutkimustehtävä on tuottaa kansainvälisesti merkittävää tietoa Itä-Lapin luonnosta. Tutkimus perustuu pitkän aikavälin havaintosarjoihin. Ne kirjaavat ilmastotekijöitä ja metsän perustuotantoa sekä sitä, miten pohjoinen eläimistö niitä käyttää.

Suurpetojen seurantaa

Värriön alkuvaiheen tieteellisesti vahvinta antia olivat ensimmäisen asemanjohtaja Erkki Pulliaisen suurpetotutkimukset. Hän johti 1960-luvun lopulta lähtien susi-, karhu- ja ahmatutkimuksia sellaisella tarmolla, että Itä-Lapin väestö muistaa sen vieläkin.

Mistä ruokohelven viljelyssä on kysymys?

Lapin maatalouskoeaseman johtaja, tohtori Aimo Isotalo oli ensimmäisiä, joka kiinnostui ruokohelven viljelystä. Hän keräsi 1960-luvulla ruokohelven siemeniä Tornionjoelta, kylvi ne Apukkaan ja kasvatti ruokohelpeä rehuksi. Rotevan, pitkäkortisen heinän rehuarvo oli kuitenkin heikko, eikä siitä ollut käytännön viljelyyn.

Itä- ja Pohjois-Suomessa

1990-luvulla ruokohelvestä oli määrä tehdä sellua ja paperia. Heinäsellulle oli maailmalla kysyntää. Suomessakin käytettiin Välimeren maista tuotua esparto-heinää lujittamaan seteli- ja raamattupaperia. Ruokohelpi kasvaa lujaa heinäkuitua, ja siitä ajateltiin esparton korvaajaa. Ruokohelven kuidutukseen syntyi tehdassuunnitelma, "Peltosellu". Tehtaan paikaksi olivat ehdolla Oulu ja Haapajärvi. Kuituhanke tyssäsi sellumarkkinoiden epävarmuuteen. Seuraavaksi ruokohelvestä haluttiin bioenergiaa.