Puusiutuvaa, komissaarit

EU – komissaarien taustalla pyöriviin ilmastokuiskaajiin on siinnyt merkillinen koulukunta. Se nimeää suomalaisen puuvoiman liian hitaasti uusiutuvaksi energiaksi.

Puuvoimamme on tyypillisesti havumetsien haketta. Kuiskaajat painostavat komissaareja väitteellä, että 70 vuoden kierron havumetsillä menee turhan kauan sitoa takaisin se hiilidioksidi, mikä hakkeen poltossa pääsee ilmaan. Ilmasto kun lämpenee jo 35 vuodessa.

Suomalainen metsäväki on jyrkästi toista mieltä. Sähkön ja kaukolämmön voimaloissa palavan metsähakkeen varsinaiset vaihtoehdot ovat ikivanhat kivihiili ja polttoöljy. Niihin verrattuna metsissämme kasvava puu uusii jatkuvasti energiaa. Se kierrättää hiilidioksidia. Kunpa kaikkien maiden metsäväki tämän ymmärtäisi. Voisimme pitää ilmakehän lämpenemisen loitolla.

Koulukuntien väittelystä on seuraamuksensa. Komissaarit voivat esittää kansainvälisiä rajoitteita pohjoismaiselle pitkän kierron puulle.

Meidän tulee varautua esittelemään Brysselissä nykyistä monipuolisempi hakkeen tuotanto. Siinä tarvitaan havupuiden lisäksi lyhyen kierron lehtipuita. Perinteisen metsämaan oheen tarvitaan myös uutta puunkasvun maata.

Nopeasti kasvava viljelypaju on nopeimmin uusiutuvaa puuvoimaa. Sen viljelyä alettiin kehittää 1970-luvulla. Viljelymaata pajulle silloin riitti. Ennen EU-aikaa pohjoismainen maatalous oli sitkeässä ylituotannossa. Vielä vuonna 1992 Suomen Maataloustieteellinen Seura puhui meidän miljoonan peltohehtaarin ongelmastamme.

Energiapajua kokeili perusteellisimmin Fortum (entinen Imatran Voima), vuosina 1983-1993. Fortumin näyttö oli niin vakuuttava, että valtio alkoi 1993 rahoittaa 30 eteläsuomalaista maatilaa käsittänyttä Energiatilahanketta. Sen merkittävimmät näytöt saatiin Nygårdin kartanossa, Pohjan pitäjässä (nykyisessä Raaseporissa).

Fortumin kehittämä menetelmä ei kuitenkaan sopinut EU-komissaarien silloiseen ajatteluun. Liittymisemme unioniin 1995 poisti kyllä maatalouden ylituotannon. Liikapellot näyttivät palaavan viljalle eikä maata peltojen energiaviljelyyn enää ollut.

Runsaat kaksikymmentä vuotta kestänyt EU-kautemme näyttää nyt, että liikapellot eivät poistuneet. Ne muuttuivat ympäristötuetuiksi luonnonhoitopelloiksi.

Suomessa oli kesällä 2019 luonnonhoidon peltoja 143 000 hehtaaria, kuusi prosenttia koko peltoalasta. Alkaneella vuosikymmenellä näille pelloille on uusi ympäristötarve. Niitä tarvitaan ilmastokamppailussa. Niillä voisi kasvattaa lyhyen kierron nopeasti puusiutuvaa biomassaa, ekopajua.

Nopeasti uusiutuvaa biohaketta kasvavien lehtipuiden viljelyä tulisi edistää myös 2020-luvun turvesoilla. Suonpohjat ovat taloutemme uusi maavara. Niitä on vapautunut jo 40 000 hehtaaria, ja niitä vapautuu vuosittain lisää 2500 hehtaarin vauhdilla.

Tulevien EU:n ilmastoneuvottelujen päällimmäisenä Suomen kannattaa pitää puu uusiutuvana energiana. Puusiutuvan kirjo laajenee. Lyhyen kierron hakepaju tulee siinä perinteisen metsäenergiamme avuksi.

VELI POHJONEN

Viitasaaren seutu. Mielipide. 8.1.2020.