Enemmän palometsänhoitoa

Suomalainen metsänhoito pääsi maailman eturiviin syksyllä 2018, kun Yhdysvaltain presidentti Donald Trump vieraili Kalifornian ankarien metsäpalojen alueella. Median haastattelussa Trump kehotti kansalaisiaan hoitamaan jatkossa Kalifornian metsiä suomalaisella, metsäpaloja hillitsevän metsänhoidon tavalla. Trump käytti suomalaisen palometsänhoidon esimerkkitoimena sanaa raking, mikä tarkoittaa haravoimista.

Metsien haravoiminen, ja nimenomaan käsin haravoiminen huvitti mediassa suomalaisia, ja niin se huvitti kansainvälisestikin. Trumpin lausunnon ja mediakohun taustalla oli kuitenkin kova tosiasia. Kesän 2018 poikkeuksellisen pitkän lämpökauden aikana Suomen hoidetut metsät eivät syttyneet tuleen. Kesän metsäpaloja oli silti niin itärajan takana kuin länsirajan takanakin.

Mitä lienee Suomen onnistunut metsien haravointi?

Paloturvallisessa mallissa viljelymetsää hoidetaan ensiksi säännöllisin harvennuksin niin, että ainakaan viereisten runkojen paloherkät, kuivat oksat eivät enää syleile toisiaan. Tämä ehto ei liene toteutunut Kalifornian metsissä.

Toiseksi, paloturvallisessa mallissa harvennushakatuista puista korjataan myytäväksi paitsi selluteollisuuden hamuama runkopuu (kuitupuu), myös nykypäivän lämpö- sekä sähkövoimaloihin menevät oksat ja latvukset. Korjuukoneet korjaavat ja kuljettavat energiapuun metsäautotien varteen. Lastauspaikalla biomassa murskataan hakkeeksi ja ajetaan rekka-autolla voimalaan.

Kolmas palometsänhoidon toimenpide on havupuiden pystykarsinta. Kun oksat poistaa yli pensaspalojen liekin rajan, arvopuuston latvapalojen riski vähenee. Pystykarsinta voi kehittyä arvopuiden kannalta yhtä tärkeäksi metsäpalojen estotoimeksi kuin hakkuutähteen ja pienpuun tarkka korjaaminen.

Viljelymetsien varsinainen ”haravoiminen” oli osa vuonna 2002 metsätalouteemme luotua risupakettia. Termi on peräisin silloisesta väittelystä, tarvitsemmeko viidettä ydinvoimalaa vai emme. Risupaketti koottiin uusiutuvan energian, etenkin energiapuun tuotannon tukilupaukseksi.

Eduskunnan hyväksymä risupaketti, tukiaisineen, vauhditti hakkuutähteen korjuuta talousmetsistämme. Se nousi korkeimmillaan 2,75 miljoonaan kiintokuutioon vuonna 2013.

2000-luvun ja 2010-luvun alun lupaavasti kehittynyt hakkuutähteen korjuu – talousmetsien haravoiminen – epäilemättä paransi metsiemme paloturvallisuutta. 2010-luvun loppupuolella hakkuutähteen korjuu on kuitenkin pysynyt vuosikymmenen alun tasolla.

Latvuksia ja oksia on hakkeen kokonaismäärästä noin kolmannes, loppu tulee kannoista sekä kuitupuuksi kelpaamattomasta pienpuusta. Kun koko energiapuun tuotannon tavoitteemme vuoteen 2020 mennessä on 13,5 miljoonaa kuutiota vuodessa, hakkuutähdettä tulisi tänä vuonna korjata vähintään 4,5 miljoonaa kuutiota.

Risupaketti kaipaa 2020-luvulla uutta ryhtiä. Tarvitsemme kivihiilen ja turpeen korvaamiseen lisää metsäenergiaa. Hakkuutähteestä saamme sitä samassa suhteessa kuin metsäteollisuuden runkopuun kysyntä kasvaa.

Mitä enemmän hakkuutähdettä korjaamme, sitä vähemmän talousmetsiin jää kuivumaan latvuksia ja oksia. Ne ovat kiusallisen paloalttiita kesäisten hellejaksojen aikana.

Australian metsäpalojen viimeaikaiset kokemukset ja ilmaston muutoksen ennusteet kannustavat meitä kehittämään palometsänhoitoamme edelleen.

Toimiin kannattaisi ryhtyä jo ennen tulevan kesän mahdollista uutta hellekautta.

Veli Pohjonen

Ilkka. Lukijoilta. 26.1.2020