Ilmasto odottaa metsänviljelyä

Vielä 10 000 vuotta sitten maapallo näkyi avaruuteen nykyistä vehreämpänä. Luonnonmetsät peittivät puolet maapallon maapinnasta. Vehreä biomassa koostuu valtaosin puiden rungoista, oksista, lehdistä ja juurista. Alkuainehiiltä niissä oli kaikkiaan 850 miljardia tonnia. Ilmakehässä oli alkuainehiiltä 550 miljardia tonnia.

Jääkauden jälkeen metsää alkoi ihmiskunnan kasvun kera hävitä, ensin hitaasti mutta 1700-luvulta lähtien kiihtyen. Tänään metsiemme biomassan hiilen määrä on pudonnut tasolle 550 miljardia tonnia. Ilmakehän hiili on vastaavasti noussut 850 miljardiin tonniin.

METSÄT ja ilmasto ovat seurustelleet jääkauden jälkeisen ajan. Nyt osat ovat vaihtuneet. Ilmastopelin valttikortti, enemmistö alkuainehiiltä, on siirtynyt metsiltä ilmakehälle.

Metsien vähenemällä oli syvällinen vaikutus maapallon ekosysteemiin. Metsistä peräisin oleva alkuaine hiili päätyi hiilidioksidina taivaalle. Ilmakehän liiallinen hiilidioksidi on ihmiskunnalle haitaksi.

Jo hälyttävän pitkälle edenneen ilmaston muutoksen alkusyy ei ole fossiilisissa aineksissa: öljyssä, kivihiilessä, maakaasussa ja sementissä. Niiden hyödyntäminen on muutoksen jatkosyy, ne kiihdyttivät muutosta teollisella kaudella. Kasvihuoneilmiö kiihtyi nykyiseen vauhtiinsa.

MUUTOKSEN pohjimmainen syy on metsien vähenemässä. Sillä oli päävaikutus ilmakehän hiilidioksidin nousuun aina vuoteen 1950. Vasta sen jälkeen fossiilista alkuainehiiltä on vuosittain päätynyt ilmakehään enemmän kuin metsäbiomassan hiiltä.

Viime vuosina fossiilisen hiilen päästöt ovat nousseet jyrkästi. 2010-luvulla fossiilinen hiilivirta (sementti mukaan lukien) oli noin 7,5-kertainen metsien häviöstä tulevaan virtaan verrattuna.

HUOJUVAA ilmastoajatteluamme on aika muuttaa. Fossiilisten ainesten käytön rajoituksilla, hiilidioksidin päästökaupalla tai kansainvälisillä ilmastosopimuksilla emme onnistuneet – emmekä onnistune jatkossakaan – kasvihuoneilmiötä pysäyttämään.

Mikä metsillä alkoi, sen voi metsillä lopettaa. Jääkauden jälkeinen metsänviljelyn haaste on ihmiskunnan taloushistorian mittavin. Tarvitsemme ilmastometsitykseen koko maapallon mittakaavassa näkyviä, puista tyhjiä ja riittävän kookkaita metsitysalueita. Sellainen löytyy: Sahara ja sen eteläpuolinen Sahelin vyö.

SAHARAN ytimen suurin haaste on viljelypuiden kastelu. Mutta jos öljyä voi pumpata autiomaasta rannikolle, vettä voi samoin pumpata. Vettä löytyy mittavasti Saharan alta alle 500 metrin syvyydestä. Toinen vaihtoehto on pumpata sitä merestä autiomaahan.

Ennen kastelua merivedestä on poistettava suola. Se hallitaan jo, käänteisosmoosilla. Vielä uudempi menetelmä on grafeeniverkkojen käyttö suolan suodattimina. Veden pumppaamiseen ja suolan poistoon tarvittavan energian voi luoda aurinkopaneeleilla. Aurinkoahan Saharassa riittää.

Ilmastokamppailu on vietävä uusiin puihin. Saharan aukon metsittämisellä voi kääntää koko maapallon ilmakehän hiilidioksidin pitoisuuden laskuun.

VELI POHJONEN

Pieksämäen lehti. Mielipide. 13.1.2020.