Energiamme hyvät, pahat ja rumat

Päättäjämme pyörivät jatkuvasti tuskallisessa ympäristöajattelussa. Mistä meidän tulisi valita jatkossa energiamme: puuvoimasta, fossiilivoimasta vai ydinvoimasta? Tänään tuskaa lisää ilmastokamppailu. Mikä energioista lisää ilmakehän hiilidioksidia, mikä sitä kierrättää ja millä sitä voi vähentää?

Viimeksi tuskainen valinta tuli esille Euroopan unionissa joulukuussa, kun parlamentaarikot joutuivat pohtimaan, voiko ydinvoiman nimetä rahoitusalan ekoleimalla. EU:ssa enemmistö päätyi kuitenkin kantaan, että ydinvoimaa ei käytännössä voi luokitella kestävän vihreäksi sijoituskohteeksi.

Kaikesta energiasta saamme sekä hyötyjä että haittoja. Vaikeaksi valinnan tekee, kun päättäjät itse eivät ehdi saada selvyyttä haittojen kestosta ja voimasta. Siihen pystyvät vasta tulevien aikojen historian kirjoittajat.

Historian janalla energian haitoilla on kolmea mittaa: on ikuisia jätteitä, on sukupolvisia saasteita ja on lyhytaikaisia päästöjä.

Ydinvoimaa rasittaa säteilyjäte, joka on muurattava peruskallioon 200,000 vuodeksi. Sen lopullista hoitovastiketta ei tiedä kukaan. Se ohitetaan ulkoistamalla tappio. Tappiota ei maksa ydinsähkön tämän päivän kaksikko, tuottaja ja kuluttaja. Tappion maksaa vasta kolmas osapuoli eli tulevien sukupolviemme ketju.

Hiilidioksidi on tyypillinen yhden sukupolven jäte. Vuonna 1958 sen pitoisuus ilmakehässä oli 315 miljoonasosaa ja tänään 411 miljoonasosaa, eli 30 prosenttia korkeampi. Tiede on jo selvittänyt, että hiilidioksidin palautus vanhalle tasolleen onnistuu tämän vuosisadan aikana, metsillä, kunhan maailman maat palauttamiseen sitoutuvat.

Lyhytaikaisia päästöjä ovat puun poltosta savuun leijuvat tuhkan pienhiukkaset ja kivihiilen ilmaa happamoittava rikki. Ne ovat insinööritietein ratkaistavia ongelmia, niiden poisto hallitaan jo, poiston kulut tiedetään ja ne kuuluvat sähkön hintaan.

Tulevat historioitsijat punnitsevat, valitsivatko tämän päivän päättäjät energialähteistä hyvät, pahat vai rumat. Jo tällä vuosisadalla he voivat nimetä fossiilivoiman rumaksi, kun sen annettiin lämmittää ilmakehä. Jo tuhannen vuoden päästä he voivat nimetä ydinvoiman pahaksi, kun säteilevän rapistuvia ydinluolastoja joutuu muuraamaan umpeen yhä useammin ja yhä työläämmin.

Ajattoman hyväksi energialähteeksi he voivat nimetä puuvoiman. Se oli vuosituhannesta toiseen aidosti uusiutuvaa, puiden itseensä turvallisesti varastoimaa energiaa.

Puuvoima ja bioenergia ylipäänsä ovat ainoita keinojamme millä ilmakehän haitallista hiilidioksidia voi poistaa. Se tapahtuu palauttamalla riittävästi metsäpeitettä maapallon puuttomaksi kalutuille seuduille. Pääosa EU:n parlamentaarikoistakin ymmärtää, että ydinvoima ei tähän pysty.

VELI POHJONEN

Uutis-Jousi. Mielipide. 23.1.2020