Kannot biotalouden peliin

Metsissämme väännettiin taannoin kantoja kaskesta. Kaskimaan penkalla kuivuneet kannot menivät energiapuuksi pientilojen pirtteihin.

Kannot olivat mielessä haapavetisellä professori Olavi Huikarilla. Hän kutsui vuonna 1972 kutsui Padasjoen kokeilualueelle kansainvälisen metsätiedemiesten joukon ja esitteli heille kehittämänsä ojikkojen metsänviljelyn, missä kasvaneesta puustosta korjataan myös kannot. Huikari laski kannoille 10-40 prosentin lisän biomassan tuotokseen.

Kivihiili sääteli energiapuun nollarajaa

Nollaraja kertoi taannoin, kuinka etäältä uittojoista yhtiöiden kannatti ostaa kairan tukkia. Energiapuulla on tänään entisajan tukille tuttu nollaraja. Se on koetellut Metsä-Suomea vuosikaudet, kun EU:n sekoileva hiilidioksidin päästökauppa on pitänyt rintamaiden kivihiilivoimalat kuumina.

Kymmenen vuotta sitten pienikokoisesta puusta maksettiin nykyistä paremmin, ja sille oli useampi ostaja. Puun kasvattaja saattoi kilpailuttaa myykö tien varren puupinonsa tavalliseen tapaan sellutehtaalle vai myykö pinonsa sähköä ja kaukolämpöä puusta jauhavalle voimalalle.

Päästöjä vesistöihin riittää, haihdutuspajukkoja tarvitaan

Taloutemme päästää edelleen luontoon kiusallisia aineksia. Typpeä ja fosforia karkaa rehevöittämään jokia, järviä ja lopulta Itämerta. Jäteveden puhdistamot suoltavat lietettä. Emme osaa kierrättää sitä sujuvasti.

Puhdistamojen kasvava ongelma ovat poistuvan puhtoveden lääkejäämät. Niiden hajottamiseen tai pysäyttämiseen ei nykypuhdistamo pysty. Maailmanlaajuiseksi kasvava ongelma on  muovin mikrohiukkasten valuminen jokiin ja lopulta meriin.

Uuden ajan sellutehdas tuottaa sähköä

Joensuun yliopistossa kehitettiin 1992 maallemme energiatavoitteinen puunjalostusohjelma. Tavoite oli lisätä uusiutuvaa energiaa ja käyttää metsistämme korjattava puu entistä tarkemmin.

Ohjelman ytimessä oli puuvoima. Se on energiaa, mikä on lähtöisin kasvatusmetsistä. Valtaosan puuvoimaa saamme metsäteollisuudesta. Sähköksi ja lämmöksi muuntuvat kuori, puru, hukkapalat ja palava ligniinipitoinen liemi.

Ilmastoväki ymmällään

EU- komissaarien taustalla häärii merkillinen ilmastoväki. Väki nimeää suomalaisen puuvoiman liian hitaasti uusiutuvaksi energiaksi.

Puuvoimamme näyttäytynee Brysselin pelissä vain takkapuuna tai havumetsien hakkeena. Pääosa metsäenergiaa on kuitenkin saha- ja kuituteollisuuden hukkapaloja, kuorta, purua ja sellun ohessa saatavaa ligniiniä.

Turve on edelleen luonnonvaramme

Turpeen energia oli huipussaan 2007. Poltimme sitä voimaloissa 28 miljoonaa kuutiota. Sen jälkeen turpeen tuotanto notkahti ympäristösyistä. Vuonna 2015 käytimme polttoturvetta enää 17 miljoonaa kuutiota.

Turpeen energiaa silti tarvitaan maassamme vähintään niin kauan kuin nykyvoimalat pidetään kunnossa. Turvetuotanto siis jatkuu, mutta sitä olisi paras jatkaa ympäristötaattuna eli sertifioituna, metsätalouden tavoin. Sertifiointiin kuuluisi päällimmäisenä, että suojelusoiden kansainväliset tavoitteet pidettäisiin. Jatkossa turve korjattaisiin pääosin jo metsäojitetuilta mailta. Ja turvesoiden valumavedet jokiin ja järviimme puhdistettaisiin uuden ajattelun menetelmin.

Hieskoivu kasvaa Hirvinevalla

Nyt kun metsäteollisuus suunnittelee uusia biotuotteen tehtaita Äänekoskelle, Kuopioon Kajaaniin ja Kemijärvelle, normaalin kuitupuun riittävyys on alkanut taas puhuttaa. Kemiin suunnitellusta biodieselin jalostamosta on puolestaan tulossa Suomen suurin energiapuun ostaja. Jalostamo tarvitsee sitä kaksi miljoonaa kiintokuutiometriä vuodessa.

Vaikka Luonnonvarakeskus vakuuttaa normaalipuun riittävän, uusia mahdollisuuksia tarvitaan. Sellainen on suoperäisten maiden vesametsien viljely.

Energiaviljelyn kehittäminen tukisi maaseudun taloutta

Pariisin 2015 ilmastokokous päätti että hiilijalanjälkeä on pienennettävä. Tammikuussa 2018 EU:n parlamentti asetti etanolin prosentiksi 12 vuoteen 2030 mennessä.

EU on myöhässä. Eniten autoilevassa USA:ssa etanolia tuotetaan jo nyt 11 prosentin vauhdilla.

Puun riittävyys on taas ongelma

Nyt kun metsäteollisuus suunnittelee miljardiluokan uusia tehtaita Äänekoskelle ja Kuopioon, puun riittävyys on alkanut taas puhuttaa. Teollisuuden huoli puusta on syvä, mutta se ei ole uusi.

Jo sotien jälkeen pelotti sellun raaka-aineen pula. Vuonna 1953 vuorineuvos Ralph Erik Serlachius ja professori Risto Sarvas toivat Tanskasta 5000 kappaletta nopeakasvuisen sellupajun pistokkaita. Sarvas istutti ne Metsäntutkimuslaitoksen (Metla) maille Uudenmaan Ruotsinkylään ja Lapinjärvelle. Uuden tyyppisten metsäviljelmien koekasvatus kesti parikymmentä vuotta.

Maa kaipaa massiivista metsitystä

Pariisin juhlallisesta ilmastosopimuksesta on kulunut yli kaksi vuotta. Mitä hiilidioksidin päästöille tapahtui? Ne eivät kääntyneetkään laskuun. Hiilidioksidi jatkaa nousuaan.

Ilmasto muuttuu edelleen. Fossiilisia polttoaineita rajoittamalla kasvihuoneilmiötä ei pysty poistamaan. Sillä ilmaston lämpenemistä voi vain hidastaa.

Ilmastokamppailuun tarvitaan lisää metsiä.

Energiapuulle kysyntää

Energiapuu on ollut koko 2010-luvun halpaa. Sen hintakehitys ei ole ollut samaa kuin esimerkiksi kuusitukin. Kuusesta sahattu suomalainen lauta menee tänään Kiinaan kuin kuumille kiville.

2010-luvun alussa pienikokoisesta puusta maksettiin nykyistä paremmin ja sille oli useampi ostaja. Puun kasvattaja saattoi kilpailuttaa myykö tien varren puupinonsa tavalliseen tapaan sellutehtaalle vai myykö pinonsa sähköä ja kaukolämpöä jauhavalle voimalalle.

Hieskoivu nousi metsänhoidon tuhkasta

Nyt kun metsäteollisuus suunnittelee uusia biotuotteen tehtaita Äänekoskelle, Kuopioon Kajaaniin ja Kemijärvelle, normaalin kuitupuun riittävyys on alkanut taas puhuttaa. Kemiin suunnitellusta biodieselin jalostamosta on puolestaan tulossa Suomen suurin energiapuun ostaja. Jalostamo tarvitsee sitä kaksi miljoonaa kiintokuutiometriä vuodessa.

Vaikka Luonnonvarakeskus vakuuttaa normaalipuun riittävän, uusia mahdollisuuksia tarvitaan. Sellainen on suoperäisten maiden vesametsien viljely.

Ilmastokamppailu odottaa uusia keinoja

Loppukeväästä 2017 Yhdysvaltain presidentti Donald Trump veti maansa pois Pariisin ilmastosopimuksesta. Heinäkuun G20 maiden Hampurin kokouksessa Trump vielä ratifioi kantansa.

Päätös ravisteli koko maapallon ilmastoajattelua. Kivihiili palaa perusvoimaksi, huolimatta sen aiheuttamista mittavista hiilidioksidin päästöistä.

Biotalous odottaa lisää puun viljelyä

Nyt kun metsäväki suunnittelee ja rakentaa uusia biotuotteen tehtaita Äänekoskelle, Kemijärvelle, Kemiin ja Kuopioon, puun riittävyys on alkanut taas puhuttaa. Pula puusta ei johdu puun määrästä tai kasvusta metsissämme, sen osoittaa Luonnonvarakeskuksen uusin metsälaskenta.

Puun pula johtuu siitä, että yhä suurempi osa perhetiloja on muuttunut taannoisista metsän kasvatustiloista tämän päivän metsän omistustiloiksi. Samoin kuin osakesäästäjä on haluton myymään osakkeitaan, metsän omistustila on usein haluton myymään puutaan.

Energiapuun kysynnälle valoa

Energiapuu on ollut koko 2010-luvun halpaa. Sen hintakehitys ei ole ollut samaa kuin esimerkiksi kuusitukin. Kuusesta sahattu suomalainen lauta menee tänään Kiinaan kuin kuumille kiville.

2010-luvun alussa pienikokoisesta puusta maksettiin nykyistä paremmin ja sille oli useampi ostaja. Puun kasvattaja saattoi kilpailuttaa myykö tien varren puupinonsa tavalliseen tapaan sellutehtaalle vai myykö pinonsa sähköä ja kaukolämpöä jauhavalle voimalalle.

Yhteismetsät vahvistuvat ilmastopelissä

Ilmastolaskennan hiilijalanjälki mittaa paljonko päästöjä lähtee taivaalle itseäsi kohti, maakuntaasi kohti tai koko maatasi kohti. Biotalous paisuu, hakkuut lisääntyvät. EU on huolissaan syntyykö Suomen metsistä hiilijalanjälki?

Voimme käyttää EU:lle laskennan esimerkkinä suomalaista yhteismetsää. Pinta-alaltaan niistä suurin on Kuusamossa, yhteensä 90 700 hehtaaria. Sitä hakataan vuosittain, hakkuuaukkoja muokataan, taimia istutetaan, taimikkoja hoidetaan ja nuoria metsiä harvennetaan.

Pienpuun keräilystä viljelyyn

Metsän kasvamaa energiapuuta on ohut riuku, joka ei ole vielä turvonnut paperipuun kokoon. Energiapuu on ensiharvennuksen halpaa pienpuuta, jota maassamme riittää.

Rinnankorkeudeltaan 6-10 sentin karsimattomasta energiapuusta maksettiin loppuvuodesta 2016 tien varressa 20 euroa kiintokuutiolta. Hinnassa on mysteeri. Puolet siitä tulisi olla omaa palkkaa metsäänsä kasvattavalle, ja toinen puoli koneurakoitsijan palkkaa pienpuun korjaajalle. Yhtälö ei kuitenkaan toteudu.

Sahanpurua tankkiin

Marraskuussa 2016 Kainuu toi biokapulan Pohjanlahdelle. Huoltoasemayhtiö St1 kumppaneineen julkisti suunnitelman bioetanolin kakkostehtaastaan. Pietarsaareen 2020-luvun alussa nouseva tehdas olisi tuotannoltaan viisi kertaa suurempi kuin Kajaaniin jo valmistuva St1:n ykköstehdas.

Molemmat tehtaat käyttävät raaka-aineena alueensa sahoilta tulevaa sahanpurua. Tehtaiden lopputuote on liikenteen uusiutuva polttoneste, bioetanoli. Kun tankkaamme jatkossa autoamme, puruperäinen etanoli on seoksena bensiinissä.

Puun tuhka on kiertotalouden keskellä

Kun nykyajan sähköä ja lämpöä tuottava voimala polttaa metsähaketta tai kun oman kotinsa asuja lämmittää saunaansa koivuklapeilla, molemmissa tapahtumissa syntyy ikivanhaa kierrätystuotetta, tuhkaa. Ikivanha on myös kiertotalouden ensimmäinen iskulause: ”Viekää tuhkatkin pesästä!”.

Sanonnan juuret ovat 1600-luvun salpietariverossa. Veron taustalla oli Ruotsin sodankäynti Euroopassa ja siitä johtuva kruunun ehtymätön ruudin tarve. Ruudin tekemiseen oli varhainen luomumenetelmä, missä tuhkaa tarvittiin.

Ilmastokamppailu odottaa lisää metsänviljelyä

Vielä 10,000 vuotta sitten sinisessä planeetassamme oli vehreämpi vivahdus. Metsät peittivät 6200 miljoonaa hehtaaria, lähes puolet maapallon maa-alasta.

Sitten alkoi näkyä ihmiskunnan vaikutus. Kaskiviljely, pellonraivaus ja polttopuun keruu vähensivät metsiä kolmanneksella, nykyiseen 4000 miljoonaan hehtaariin.

Mitä esi-isämme tekivät metsän puille? He polttivat ne. Vain vähäisen osan he korjasivat pienrakennukseen, sahaukseen tai myöhemmin paperin valmistukseen.

Metsäenergian mahdollisuuksia 1990-luvulla Lapin kannalta

Puuvoima on ollut kautta aikojen kansallista perusvoi­maamme. 1990-luvulla puuvoima ei kuitenkaan tarkoita enää pää­osaksi halko­ja ja pilkkeitä, eikä hakettakaan. Nykypäivän puu­voima on kyt­keytynyt verk­ko­mai­ses­ti metsäta­louteen, met­säteol­lisuuteen ja metsästä korja­tun puun tarkkaan käyttöön.

Metsäteollisuus tuli kansalliseen ener­giaverk­koon voi­mal­la, kun se toteutti energian säästöohjelmansa 1970- ja 1980-luvuilla. Kun sahat ja selluteolli­suus kehittivät puu­jät­teiden tar­kan polton, metsäte­ollisuu­temme muuntui keskei­sim­millä loh­koil­laan ulko­maisen fos­sii­lienergian ostajasta koti­maisen ener­gian myy­jäksi.

Puu työllistää parhaiten

Viidennen ydinvoimalan paremmuutta on perusteltu use­aan otteeseen työllisyydellä (mm. työministeri Ilkka Kaner­va Vapaa Sana pals­talla 27.1.1993). Peruste ei ole kestävä. Työl­lisyy­den kannalta paras vaihtoehto on koti­mainen, uu­siutuva luonnonvara: metsiemme kasvu, puu, ja sen kestävä käyttö.

Vuonna 1991 metsäsektorilla (metsätalous ja metsäte­olli­suus) teki töitä 115 000 suomalais­ta. He korjasivat ja ja­los­tivat 49 miljoonaa kuutiota puuta. Yhden työpaikan takasi aina 426 kuution korjattu puuerä. Nyt metsiemme kasvu on ko­hen­tunut niin paljon, että kes­tä­vyyttä vaarantamatta talous­metsi­en puuta voi­si korjata lisää 20 mil­j. m3/v. Se voisi työl­listää 47 000 suomalaista.

Ulkomaan velkaa voisi helpottaa

Ko­ti­mai­suus on ol­lut ai­na met­sä­ta­lou­tem­me valt­ti. Ko­ti­mai­suu­den mer­ki­tys kas­vaa ai­na, kun vel­kaan­num­me ul­ko­mail­le.

Pari vuot­ta sit­ten kan­noim­me huol­ta Krei­kan ul­ko­maan ve­lois­ta. Tä­nään kan­nam­me yhä enem­män huol­ta Ita­li­an ve­lois­ta. Mut­ta myös oma val­ti­on­vel­kam­me pai­suu.

Enemmän uusiutuvaa tankkiin

Kun tank­kaam­me ben­sii­ni­au­to­am­me, teem­me hii­li­ja­lan­jäl­jen va­lin­taa. Os­tam­me eta­no­lia ben­sii­nin se­as­sa vii­si tai kym­me­nen pro­sent­tia. Hii­li­ja­lan­jäl­ki tu­lee fos­sii­li­sen ben­sii­nin osuu­des­ta.

Pa­rii­sin 2015 il­mas­to­ko­kous päät­ti et­tä hii­li­ja­lan­jäl­keä on pie­nen­net­tä­vä. Tam­mi­kuus­sa 2018 EU:n par­la­ment­ti aset­ti eta­no­lin pro­sen­tik­si 12, vuo­teen 2030 men­nes­sä. EU on sil­ti myö­häs­sä. Eni­ten au­toi­le­vas­sa USA:ssa eta­no­lia tuo­te­taan jo nyt 11 pro­sen­tin vauh­dil­la.

Biopolttoaineilla kasvihuoneilmiötä vastaan

Ja tapahtui niinä päivinä että maapalloa uhkaavan kasvihuoneilmiön vuoksi kaikki maasta kaivetut polt­to­ai­neet oli verolle panta­va. Tämä verollepano oli ensim­mäinen yleinen hiilidioksidin päästömaksu, ja se ta­pahtui Bout­ros Bout­ros-Gha­lin ollessa Yhdistyneiden Kansa­kuntien pääsih­tee­rinä.

Mistä energiapuun tuotannossa on kysymys?

Kauppa- ja teollisuusministeriön viimeisimmän ener­gia­ti­laston mu­kaan, vuodelta 1990, Suomen ener­giankulutuk­sesta ka­tetaan 14 pro­senttia puulla.  Puuvoima kuuluu maas­samme edel­leen ener­giata­louden raskaaseen sarjaan, sillä se jättää taak­seen sekä vesivoi­man (9 pro­senttia kulutuk­sesta), turve­voiman (4 %), kivi­hiilen (11 %) että maa­kaasun (7 %) (kuva). Lähin puuvoiman kil­pai­li­ja on ydinvoima 15 pro­sentin ener­giaosuudel­laan.

Bioenergia - energiapuu - kotimainen energia

BIOENERGIA - ENERGIAPUU  - KOTIMAINEN ENERGIA
Synteesi (vuodelta 1992) 15 vuoden kehityksestä

Kehitys

1. Toinen energiakriisi, 1970-luvun loppupuolella, käynnisti maas­samme kotimaisen energian tuotannon ja käytön tutki­mus- ja kehi­tys­työn. Kuluneen 15 vuoden kokemusten perusteella olemme oppineet metsäenergian potentiaalin, tuotannon ja käytön osalta mm. seuraa­vaa:

 * Muiden metsävarojen tapaan energiapuuvaramme ovat edelleen kas­vaneet, suhteel­lisesti jopa eniten. Vuonna 1980 laskimme että metsäenergian vuotuinen, kestävästi ja teknisesti korjattavissa oleva potentiaali on 15 milj. m3/v. 1990-luvulla se on  20 milj. m3/v. Se vastaa energiapo­ten­tiaaliltaan noin 1,5 ydinvoivoima­lan (1000 MW) tehoa.

 * Metsäntutkimus selvitti 1980-luvulla (mm. Kannus kes­keisenä tut­kimuspaikkana) metsäener­gian riittävyyden, alueel­lisen jakautumisen, viljely- ja kasva­tus­menetelmät, korjuun tekniikan sekä metsäenergian tuotannon talouden. Käytäntöä ajatellen metsäenergian tutkimus oli maassamme laajaa ja syvää. Tutkimustulok­sia julkistettiin sadois­sa julkaisuissa. 1980-luvun tietouden voi edelleen soveltaa välittö­mästi käytäntöön.

 * Energiapajun viljelyketju tut­kittiin yhteistyönä ruot­salaisen ja muun kan­sainvälisen tutkimuk­sen (Interna­tional Energy Agency) kanssa. Energiapajun viljelyn biologinen optimialue on Etelä-Suomessa, nykyisen viljan­viljelyn ydinalueella. Viljelyyn par­haiten soveltuvat lajikkeet tunnetaan; itse viljely voi alkaa lyhyellä varoajalla Ruotsissa selvitetyin menetelmin.

 * Metsäenergian käytön tekniset sovellukset ovat kehitty­neet harppauksin. Olemme edelleen maailman johtavia maita kattila­laitos­ten, mm. yhdistetyn sähkön ja lämmöntuo­tannon sovelluksissa.

Uudistuvaa biomassaa ei sovi unohtaa energialähteenä

Biomassa - pääosaksi puuperäinen polttoaine  kattoi vuonna 1989 Suomen energian käytöstä 14 prosenttia. Biomassan kanssa samassa energiasarjassa ovat ydinvoima, jonka osuus oli 15 prosenttia ja vesivoima, 11 prosenttia. Turve-energian osuus on noussut 20 vuoden kehitystyön seurauksena 3 prosenttiin.

Merkittävimmin biomassasta peräisin olevaa energiaa käytti metsäteollisuus. Jätepuun ja selluteollisuuden jäteliemien polttaminen lisääntyivät metsäteollisuuden muun tuotannon myötä. Selvimmin lisääntyi kuoren poltto. Jos metsäteollisuuden tuotanto kääntyy laskuun, niinkuin nyt näyttää, biomassaenergian osuus energiakakusta pienennee.

Metsälöiden viljelylaina hoitaisi metsiä ja panisi muuta myyntiin

Suomessa on 376,000 perheomistuksen metsätilaa eli metsälöä. Metsälön keskikoko on noin 30 hehtaaria; metsälö voi koostua useammastakin palstasta.

Metsälöt kasvavat pääosan metsäteollisuuden puusta. Puun myynti kuitenkin takkuaa. Kolmanneksella metsälöistä ei ole ollut hakkuita 30 vuoteen.

Metsälöt merkitsivät sotien jälkeiselle kansantaloudelle paljon. Valtiovalta kannusti niitä metsänhoitoon ja puun myyntiin, sekä piiskoilla että porkkanoilla.

Puupelletti nousee

Kotimaisen puuenergian merkittävin alkuvuoden uutinen oli Keitele Forest -yhtiön julkistama suunnitelma kolmannen sukupolven pellettitehtaasta. Se tulee yhtiön Kemijärven sahalaitokseen. Tuotannon kokoluokka on 20000 tonnia vuodessa.

Puupelletti on esimerkki metsätalouden arvotuotteen tarvitsemasta kehityksen ajasta. Pelletti on keksintönä yli 40 vuoden ikäinen. Keksinnön isä on saksalaisperäinen Rudolf W. Gunnerman, joka muutti nuorena miehenä Yhdysvaltoihin, vain 20 dollaria taskussaan mutta pää täynnä ideoita.

Energiatavoitteinen puunjalostus vaikuttaa

Joensuun yliopistossa kehitettiin vuonna 1992 maallemme energiatavoitteinen puunjalostusohjelma. Sen tavoite oli lisätä uusiutuvaa energiaa ja samalla käyttää metsistämme korjattava puu entistä tarkemmin.

Ohjelman ytimessä oli puuvoima. Se on energiaa, mikä on lähtöisin kasvatusmetsistä. Valtaosan puuvoimaa saamme metsäteollisuudesta. Sähköksi ja lämmöksi muuntuvat kuori, puru, hukkapalat ja palava ligniinipitoinen liemi.

Biotalous odottaa viljelyä ja varjelua

Biotalouden nousu 2010-luvulla on alkanut huolettaa. Miten nousussa käy metsien suojelun ja puun riittävyyden? Metsä Groupin Äänekosken biotuotetehdas ostaa vuosittain kuitupuuta yli neljä miljoonaa kuutiota. Kemijärvelle rakennettavan Boreal Bioref biojalostamon puun tarve on vastaavasti 2,3 miljoonaa kuutiota.

Ekosellusta ympäristövaltti

Vuotoksen tekoaltaan merkitys säätövoimana väheni ratkaisevasti, kun eduskunta hylkäsi marraskuussa 1992 viidennen ydinvoimalan. Sittemmin (1995) Vuotoksen perustelut ovat edelleen rapistuneet, kun hankkeesta paljastuu toinen toistaan musertavampia ympäristöhaittoja.

Energiatavoitteinen puunjalostus alkoi Kuhmon mallista

Joensuun yliopistossa kehitettiin vuonna 1992 energiatavoitteinen puunjalostusohjelma. Sen tavoite oli lisätä uusiutuvan energian osuutta ja samalla käyttää metsistämme korjattava puu entistä tarkemmin.

Ohjelma perustui puuvoiman käsitteeseen. Puuvoimaksi nimitämme kaikkea energiaa, mikä on lähtöisin metsästä. Valtaosan saamme metsäteollisuudesta, kun se polttaa voimaloissaan puunjalostuksen palavat jäännökset. Sähköksi ja lämmöksi muuntuvat kuori, puru, hukkapalat ja palava ligniinipitoinen liemi, jota myös mustalipeäksi kutsutaan.