Ravinteiden kierrätystä tehostettava, uutta maaluokkaa tarvitaan

Ihmiselle kiusallisten jätteiden kierrätyksestä on tullut yhä haastavampi ongelma. Jäteveden laitokset kyllä tehostuvat. Mutta mitä puhtaampana saamme veden vesistöihin, sitä enemmän meille jää ravinnepitoista kiinteää jätettä, lietteenä tai osin kompostoituna.

Liete voi sisältää ihmiselle hankalia jäänteitä, niin myrkyllisinä alkuaineina kuin kiusallisina bakteereina. Jätelietteen levitys ruokapelloille ei ole enää ratkaisu.

Sellupohjaisten biotuotehtaidenkin ympäristöluvitus pyörii jäteveden ja lietteiden ympärillä. Vaikka ilmasto, hiilinielut ja puun riittävyys puhuttavat, ne eivät kuitenkaan vaadi jätteiden kierrätyksen tapaista, aikaa vievää lupapohdintaa.

Suuren kokoluokan ongelmista haastavin on Talvivaara. Kaivostoiminnan jäteveden käsittelyyn löytyi pari vuotta sitten väliaikainen ratkaisu. Ratkaisu on tuskin lopullinen.

Hakkeella ja pelletillä käyvistä lämpövoimaloista tulee yhä enemmän tuhkaa. Se sisältää usein niin paljon kadmiumia, että nykyisten ympäristösäännösten mukaan tuhkaa ei voi levittää ruoan ja rehun tuotannossa olevaan peltoon. Tällainen tuhka ei sovellu luonnonmetsiinkään, jotka tuottavat ihmisille marjoja, sieniä ja riistaa.

Vuonna 2008 mietintönsä jättänyt maa- ja metsätalousministeriön työryhmä esitti ratkaisuksi, että osa ravinnepäästöjen suhteen ongelmallisimmista peltolohkoista "ostettaisiin" pois korkeaan ruoka- tai rehusatoon tähtäävästä viljelystä. Niille lohkoille tulisi laajaperäisempi, ravinteiden kierrätyksen ympäristötavoite.

Huoli ympäristöstä, järvistä, joista ja Itämerestä lahtineen on 10 vuodessa syvennyt. Tarvitsemme 2020-luvulla ravinnevuodon ja bakteerien pysäyttämiseen uuden maaluokan, kierrätyspeltojen maaluokan.

Kierrätyspellot kasvatettaisiin yhteiskuntien, niin asutusten kuin teollisuuden tuottamilla ravinnepitoisilla jätteillä. Kierrätyspellot tuottaisivat vain energiaa, tyypillisesti tuhkalla lannoitettujen lyhytkiertopuiden haketta lämpö- ja sähkövoimaloihin.

Kierrätyspelloilla ei tuotettaisi ihmiselle ruokaa eikä karjalle rehua. Kierrätyspellot viljellään nopeakasvuisilla lehtipuilla niin tiheinä, että ne eivät kasva marjoja ja sieniä poimittavaksi asti.

Kierrätyspeltojen tuotannolla hoidettaisiin myös ravinnepäästöiltään ongelmalliset "valumilta pois ostettavat" peltolohkot; näin nämä pellot pysyisivät kuitenkin maatilojen tuotannossa.

Viljelijä saisi kiertotalouden viljelystään tuloa biomassan myynnistä sekä nykypäivän tukiaisista. Vastineeksi hän sitoutuisi säilyttämään kierrätyspellot uudessa maaluokassa vähintään määräajan, esimerkiksi 20 vuotta. Sinä aikana kierrätyspeltoja ei siirrettäisi ruoan tai rehun tuotantoon eikä viljeltäisi luonnonmetsäksi.

Kannuksen energiametsäkoeasema järjesti kierrätyspeltojen varhaisen kokeen jo 1982 Alkon peltomaalla Uudellamaalla. Alkoholin tislaamisesta jäänyt liete oli niin väkevää, että tehdas ei halunnut sitä enää vehnäpelloille levittää. Puolen hehtaarin koealue viljeltiin energiapajulle ja liete levitettiin. Jyrki Hytösen johtama Kannuksen pajututkimuksen ydinryhmä tutki muhkeasti kasvavaa Alkon energiapajua 10 vuotta.

Aika neljännesvuosisata sitten ei ollut vielä kypsä kiertotaloudelle. Alkon koe jäi varhaiseksi pilottikokeeksi. Kokeen opetukset ovat nyt tarpeen, kun huoli ravinteiden kierrätyksestä syvenee ja tarve kierrätyspelloille kasvaa.

VELI POHJONEN

Lestijoki-lehti. Mielipide. 18.7.2019