Pystykarsintaa kuntourheiluksi

Avohakkuun läpi hiihtelevä saattaa murehtia, mitä tänään tarkoittaa sana metsänhoito. Myös taimikonhoidon palsta mietityttää. Saunapuun kokoista koivua on hoidettu maahan sikin sokin.

Metsänhoito kaipaa enemmän mielihyvää antavia menetelmiä. Esimerkiksi käy meillä harvinaistunut pystykarsinta.

Mäntyjen pystykarsinta tavoittelee oksatonta tyvitukkia, kun puu myöhemmin myydään sahalle. Kyseessä on pitkäaikainen metsänhoito. Pohjoissuomalaisen, nuorena karsitun puun voi myydä tukiksi vasta seuraava sukupolvi, ehkä 50 vuoden päästä. Etelä-Suomessa pystykarsija saattaa ehtiä myymään puun itsekin.

Metsälöitämme kannustettiin männiköiden pystykarsintaan vielä metsänparannuksen aikakaudella, 1980-luvulla. Metsäkeskus piti karsituista metsiköistä kortistoa. Metsäyhtiöt lupautuivat maksamaan kortiston perusteella tukkipuusta korotettua hintaa, kun puusto tuli myyntiin.

1990-luvulla pystykarsinta hiipui. Talousviisaat laskivat, että pystykarsinnan tuntipalkka jää liian alhaiseksi, käyttipä laskennassa vaikka kuinka pientä korkoprosenttia. Pystykarsintaan ei enää kannusta kehittyvän metsätalouden rahoituskaan (Kemera-tuki). Eikä tukkipuuta ostava metsäyhtiö puutaan myyvältä tänään kysele ovatko tyvestään oksattomat rungot tosiaan karsitut 50 vuotta sitten. 

Heikosta katteesta huolimatta perhemetsäänsä kasvattava voisi jatkaa pystykarsintaa uudella otteella, metsänhoidon kuntourheiluna. Aina kun metsäänsä pistäytyy katsastamassa tai lenkkeilee siellä muuten vain, voi kantaa mukanaan kevyttä pystykarsintasahaa. Kun joka päivä käy tunnin verran metsän kuntolenkillä ja ruotii samalla alaoksia tätä kiireimmin odottavilta puilta, jälkeä kyllä syntyy. Ja tämän päivän jälki lämmittää huomenna mieltä.

Kuntoilijan on muistettava pystykarsinnan kolme perussääntöä. Sahanterässä pitää olla kiinteä alaveitsi. Kun tuoretta oksaa sahaa yläpuolelta katkeamispisteeseen, oksaa on ennen katkeamista napautettava alaveitsellä niin että puun kuori ei oksan pudotessa repeä alasuuntaan.

Toiseksi, syyssumujen kostealla kaudella puita ei tule tautivaaran vuoksi karsia. Se tarkoittaa aikaa noin syyskuun alusta marraskuun loppuun.

Kolmanneksi, nuoren puun hyvän kasvun vuoksi elävää latvusta on jätettävä vähintään puolet rungon koko pituudesta. Jo kuivuneita oksia voi karsia miltä korkeudelta tahansa.

Pystykarsinta on silmälle palkitsevaa metsänhoitoa. Työtuloksen etenemisen näkee päivittäisellä kuntolenkillään. Alaoksien vähenemä tuo metsän pohjalle valoa. Siitä pitävät myös mustikka ja puolukka.

Bensiinimoottorilla pärräävään raivaussahaan verrattuna pystykarsinta palkitsee korvaa. Kuulet koko ajan metsän äänet, tai kuulet hiljaisuuden. Kuntoilutat myös mieltäsi.

Ilmastonmuutoksen mukanaan tuovalle metsäpalojen kaudelle pystykarsinnalle on löytymässä uusi etu. Kun oksat poistaa yli pensaspalojen liekin rajan, arvopuuston latvapalojen riski vähenee. Pystykarsinnasta voi kehittyä yhtä tärkeä palometsänhoidon toimi kuin hakkuutähteen ja pienpuun tarkasta korjaamisesta lämpövoimaloihin.

VELI POHJONEN

Koti-Lappi. Kolumni. 30.1.2020