Ydinvoiman puolestapuhujana tunnettu Matti Jantunen (HS 7. 11.) lankeaa samaan harhaan, millä puuvoima yritettiin kampittaa vuoden 1992 perusvoimapelistä. Hän ei huomaa, että etevä teknologia (high tech) ajoi 1980-luvulla perinteisen polttopuun edelle.
Puuvoima ei ole enää häkäisiä tulisijoja, savuttavia hellanuuneja tai nokeavia takkoja. Puuvoima ei ole enää risusavotoita, kansallisia mottitalkoita tai isänmaallista halonhakkuutta. Perinteisestä polttopuusta - halosta, pilkkeestä ja hakkeesta - saamme enää viidenneksen puuvoimaa.
Neljä viidennestä puuvoimaa tulee metsäteollisuudesta, sahoilta ja sellun keitosta. Saamme talousmetsien hakkuista raaka-ainetta myös voimatalouteen, koska tukkipuu ei kasva muodoltaan kakkosnelosena eikä kuitupuu pelkästään selluloosana.
Sahaus jättää kuorta, purua ja losoa paljon. Vain puolet tukista lähtee sahalta lautoina ja lankkuina. Selluloosaa puusta on vain 40 prosenttia. Loput on pääosaksi ligniiniä, mikä on puun energiapitoisin aines (latinan lignum tarkoittaa polttopuuta).
Puunjalostus polttaa sahauksen ja sellunkeiton sivutuotteet sähköksi ja lämmöksi. Nykypoltto on puhdasta, sillä uudet voimalat käyvät päästöiltään noettomin, rikittömin ja vähätyppisin leijupetikattiloin. Kotimainen voimateollisuus, Ahlström ja Tampella, edustaa alan uusinta osaamista. Ala on kansantaloutemme kasvun lohko ja tulevaisuuden vientivaltti.
Anneli Nikula (HS 8. 11.) pelkää energiaksi tarvittavan puun määrää. Pelko on aiheeton. Radiokemistinä hän ei ole oivaltanut, kuinka paljon puuta metsäammattilaiset osaavat liikutella. Puuvoimaa maamme enrgian kulutuksesta oli 14 prosenttia vuonna 1991, saman verran kuin ydinvoimaa (15 prosenttia).
Jos nykyistä puuvoimaa vertaa 10 metriä korkeaan halkopinoon, se olisi 3500 kilometriä pitkä, se ylettyisi Utsjoelta Roomaan. Nikulan lisäpino, Utsjoelta Hankoon, on tervetullut haaste työttömille metsureille ja urakoitsijoille. Lisäpino on vain runsas kolmannes talousmetsiimme vuosittain kasvavasta ylijäämäpuusta.
Sitkeä on myös harha puuvoiman kalleudesta. Kauppa- ja teollisuusministeriön puun energiakäytön työryhmä arvioi äskettäin (mm. HS 31. 10.), että sahaus- ja sellujätteen polttoainehinta on 20 markkaa megawattitunnilta. Se on vain puolet kivihiilen hinnasta ja kolmannes maakaasun hinnasta.
Kotimaista metsä- ja voimataloutta pitäisi nyt kehittää yhdessä, kestävän talouden ja ympäristölle ystävällisen plusmetsän periaattein. Talousmetsien hakkuiden lisääminen vain Metsä 2000 -ohjelman verran, on nopein ja edullisin tapa, millä Suomen kansantalous ohjataan nykyisestä lamasta.
Saha- ja sellupuusta sekä hakkuutähteestä saa samalla niin paljon lisäenergiaa, että lisää muuta perusvoimaa ei tällä vuosituhannella tarvita.
Veli Pohjonen
Helsingin Sanomat. Mielipide. 12.11.1992
