Peltohakkeelle tuli tarve

Metsähake energiaksi on noussut maassamme koko 2000-luvun. Huipussaan käyttö oli vuonna 2013. Yhteensä 8,7 miljoonaa kuutiota haketettua puuta poltettiin sähköksi ja lämmöksi. Sen jälkeen hakkeen käyttö kääntyi laskuun, siihen näyttää tarttuneen turpeelta tuttu alamäki. Vuonna 2018 haketta paloi 8,0 miljoonaa kuutiota.

Metsähake on taantunut jo kotimaassa, mutta vielä huolestuttavampaa on Euroopan unionin syntyneen, hakevastaisen ilmaston koulukunnan ajattelu. Koulukunta pitää nykyistä metsähakettamme liian hitaasti uusiutuvana energiana. Koulukunta väittää että 70 vuoden kierrolla kasvatettavilla havumetsillä menee liian kauan sitoa takaisin se hiilidioksidi, mikä hakkeen poltossa pääsee ilmaan.

Tällainen ajattelu saattaa tuoda kansainvälisiä rajoitteita pitkän kierron puun energiakäytölle. Ääritapauksesssa metsähakkeelle voitaisiin ajaa hiilidioksidin sakkovero, niin kuin turpeellekin on ajettu. Kivihiilellä ja maakaasulla vero on ollut EU:n hiilidioksidin päästökaupan alusta alkaen.

Meidän tulee varautua esittämään EU:lle nykyistä monipuolisempi biohakkeen tuotanto. Tarvitsemme metsähakkeen lisäksi peltohaketta. Sitä voi tuottaa lehtipuiden lyhytkiertoviljelyllä.

Lyhyen kierron (3-5 vuotta) energiapaju kuuluu nopeasti uusiutuviin energialähteisiin. Pajun energiaviljely kehitettiin 1980-luvulla Etelä-Ruotsin peltomaille. Pohjoismaat olivat silloin maatalouden ylituotannossa, ja peltoa oli tarjolla.

Suomessa energiapajua kokeili perusteellisimmin Imatran Voima Oy (nykyinen Fortum) vuosina 1983-1993 Kopparnäsin tilallaan Inkoossa. Menetelmä ei meillä ehtinyt edetä käytäntöön, kun liittymisemme 1995 Euroopan unioniin muutti maatalouspolitiikan. 2020-luvulla EU:n uusiutuvan energian politiikka voi muuttaa taas tilanteen.

Meillä pohjoisempiin olosuhteisiin kehitettyä energiapajua voi istuttaa myös käytettyihin turvesoihin. Vapolla on menetelmästä näyttöä eri puolilla Suomea.

Suopohjat ovat uusi luonnonvaramme. Niitä on vapautunut 40,000 hehtaaria, ja niitä vapautuu jatkossa 2,500 hehtaaria vuodessa. Suopohjille etsitään parhaillaan uutta käyttöä.

Turvesoilla on energiapajulle maatalous- ja energiapolitiikkaan liittyvä lisäetu. Euroopan unionissa on nimittäin toinenkin koulukunta. Se vastustaa bioenergian tuotantoa pelloilla silloin kun se kilpailee ruoan tuotannon, etenkin viljan kanssa. Pääosa turvesoitamme on vehnän tuleentumisrajan pohjoispuolella. Paju ei näillä alueilla kilpaile maasta ruoan tuotannon kanssa.

Hakepajua viljelemällä saamme nopeasti uusiutuvaa energiaa. Jo ilmastosyistä pajun energiaviljelyä tulisi 2020-luvulla edistää. Peltohake vahvistaisi bioenergian valikoimaamme.

VELI POHJONEN

Perniönseudun lehti. Mielipide. 2.1.2020.