Suot ovat biotalouden merkittävä luonnonvara

Turpeen energia oli huipussaan 2007. Poltimme sitä voimaloissa 28 miljoonaa kuutiota. Sen jälkeen turpeen tuotanto notkahti, ympäristösyistä. Vuonna 2015 käytimme polttoturvetta enää 17 miljoonaa kuutiota.

Turpeen energiaa silti tarvitaan maassamme vähintään niin kauan kuin nykyvoimalat pidetään kunnossa. Turvetuotanto siis jatkuu, mutta sitä olisi paras jatkaa ympäristösertifioituna, muun talouden tavoin. Turve korjattaisiin pääosin jo metsäojitetuilta mailta. Turvesoiden valumavedet puhdistettaisiin uuden ajattelun menetelmin. Suojelusoiden kansainväliset tavoitteet pidettäisiin.

Voimaloiden lisäksi turvetuotannon jatkamista puoltaa kolme tekijää: energiatyöllisyys, lisäpellot ja biotalouden puun tarve.

Energiaturpeen työllistävästä vaikutuksesta teki vuonna 2012 laskelman VTT:n tutkija Antti Kivimaa. Suomessa olisi mahdollista jalostaa – ympäristösertifioitua – turvetta vuoteen 2050 asti kuusinkertainen määrä nykyiseen verrattuna. Kotimaisen lisätyöpanoksen arvo olisi 1,7 miljardia euroa vuodessa. Se vastaa 30,000 – 40,000 työpaikkaa.

Maataloudelle turvetuotannolla on kauaskantoisempi merkitys. Turvetalous raivaa lisäpeltoa. Ihmiskunta tarvitsee sitä tällä vuosisadalla. Maapallon väkiluku kasvoi 1900-luvun, ja se kasvaa vääjäämättä edelleen. Vuoteen 2050 mennessä meitä on 9,6 miljardia. Me tarvitsemme ruokaa 70 prosenttia enemmän. Ihmiskunnan tärkeintä ruokaa on vilja. Sen tuotanto tarvitsee peltoa.

Suomessa lisäviljan ala tarkoittaa 500,000 hehtaaria. Puolet siitä saamme nykyisistä kesannoista. Toinen puolisko tulee tasaisilta suolakeuksilta, vapautuvilta turvesoiden pohjilta.

Uusista turvemaan pelloista on näyttö valtionyhtiö Vapolla. Se myi vuonna 2011 perhetiloille noin tuhat hehtaaria suopohjia. Niitä oli valmisteltu muutaman kymmentä vuotta, ensin raivaamalla hapan turve energiaksi, ja sitten kasvattamalla tasaisilla turvesaroilla ruokohelpeä.

Metsien biotaloudelle tärkeimmät turvesuonpohjat ovat vyöhykkeellä, missä viljakasvit eivät enää tuleennu. Pääosa turvetuotannon soitamme on näin pohjoisessa.

Biotalous saa pohjoisilta suopohjilta verraten nopeasti lisää lyhyen kierron pienpuuta. Tästä on näyttöä etenkin Luonnonvarakeskuksen Kannuksen asemalla. Kun jättösuon lannoittaa turpeennoston päätyttyä hakevoimalasta saatavalla puun tuhkalla, tiheä hieskoivun vesakko valtaa sarat itsestään. Satoisammaksi jalostetun hieskoivun siementä voi myös kylvää. Tiheänä nouseva hieskoivikko kasvatetaan kahdenkymmenen vuoden kiertoajalla biotalouden hakkeeksi.

Turve on edelleen luonnonvaramme. Fossiilipolttoaineena se on kiusallisen välttämätön. Tarvitsemme sitä niin kauan kuin Norja tarvitsee öljyään ja Saksa kivihiiltään.

Alati syvenevä työttömyys korostaa kotimaisen turpeen etua. Biotalous hamuaa huomenna hieskoivun halpaa haketta. Viimeksi siihen kiinnitti huomiota kiinalainen bioenergian yhtiö Kaidi, joka aikoo rakentaa puudieselin tehtaan Kemiin.

Ylihuomisen ihmiskunta kiittää meitä lisäruoasta, mikä kasvaa turvetuotannon tänään raivaamilla pelloilla.

VELI POHJONEN

Perhonjokilaakso. Mielipide. 19.6.2016