Kehitysavun suuri linja

Pitkin kevättä ja kesää (2010) kehitysapua on moitittu. Ensin Sampo-pankin pääjohtaja Björn Wahlroos vertasi sitä Kankkulan kaivoon, mihin rahaa on kaadettu 50 vuotta. Apu pitäisi lopettaa. Perussuomalaiset ottivat tämän vuoden 2011 vaaliohjelmaansa.

Kehitysavun kyynisillä kokemuksilla on ilakoitu lehdissä ja kyselty jo, valmisteleeko valtiovarainministeriö kehitysmäärärahojen suurleikkausta eduskuntavaalien jälkeen.

Arvostelijoilta on hämärtynyt avun suuri linja. Se alkoi 1950, kun FAO:n pääjohtaja varoitti, että kaksi kolmasosaa ihmiskunnasta on joutumassa elinikäiseen nälänhätään. Kehitysavun tehtäväksi tuli torjua uhkaava tilanne.

Hieman myöhemmältä ajalta muistamme kehitysavun paaluvuoden 1984, kun Afrikan köyhimpiin kuuluvaa Etiopiaa koetteli ennen kokemattoman ankara nälkä. Miljoona hätääntynyttä viljelijää lapsineen jätti kotikontunsa ja lähti vaeltamaan kohti kaupunkeja. Ulkomaiden antama katastrofiapu pysäytti heidät leireihin. Hätä poistui, mutta vain tilapäisesti.

Onneksi rikkaat maat, Suomi muiden mukana, lisäsivät roimasti Etiopian kehitysapua. Hankkeilla oli yksi yhteinen tavoite: viljasadot on saatava nousuun niin, että vuoden 1984 tilanne ja pakolaisaalto eivät toistu.

Etiopiaan kehitettiin viljelymenetelmiä, jotka suojelevat vesivaroja ja hoitavat maaperää. Maatalousneuvojia ja esimerkkiviljelijöitä koulutettiin. Suomi oli mukana peltojen eroosiota torjuvissa, jokilaaksojen yläosiin viljellyissä polttopuumetsityksissä.

Suuresta nälänhädästä on kulunut neljännesvuosisata. Mitä Etiopian ruuantuotannolle tapahtui?

Maan viljasato oli 1980-luvun alkupuolella viisi ja puoli miljoonaa tonnia. Vuonna 2008 se oli 13 miljoonaa tonnia, eli lähes kolminkertainen. Uutta peltoa muokattiin. Vaikka uudismaat olivat yhä karumpia, keskimääräinen hehtaarisato nousi 1120 kilosta 1410 kiloon.

Viljantuotanto kasvoi väkilukua nopeammin. Vuonna 1984 etiopialaisia oli 40 miljoonaa, nyt 80 miljoonaa. Ruokaturvaa kuvaava henkeä kohti laskettu vuotuinen viljasato nousi silti 136 kilosta 170 kiloon.

Apu johti tavoitteeseensa. Uusi hätä ja nälkäpakolaisuus vältettiin. Ei meidän tarvitse kehitysavulta enempää odottaa. Sen sijaan että hirvittelemme apua ja sen kalleutta, olkaamme ylpeitä että saimme ja saamme olla mukana rahoittamassa tällaista kehitystä.

VELI POHJONEN

Ilkka. Mielipide. 22.8.2010