Metsähakkeen lisäksi bioenergiaa voi tuottaa myös heinä- tai olkimaisilla kasveilla. Eniten on ollut puhetta ruokohelvestä. Käykö se Koillismaan peltobiomassaksi?
Ruokohelpi on pitkäkortinen heinäkasvi, joka tunnettiin 1800-luvulla lujana latojen kattoheinänä. Sen viljelystä kiinnostui ensimmäisenä Lapin maatalouskoeaseman, Apukan johtaja, tohtori Aimo Isotalo. Hän keräsi 1960-luvulla ruokohelven siemeniä Tornionjoelta, kylvi ne Apukan pelloille, ja kasvatti löytämäänsä luonnonheinää rehuksi. Rotevan ruokohelven rehuarvo oli kuitenkin heikko.
1990-luvulla ruokohelvestä oli määrä tehdä sellua ja paperia. Heinäsellulle oli maailmalla kysyntää. Suomessakin käytettiin Välimeren maista tuotua esparto-heinää lujittamaan seteli- ja raamattupaperia. Ruokohelpi kasvaa lujaa heinäkuitua, ja siitä ajateltiin esparton korvaajaa.
Ruokohelven kuidutukseen syntyi tehdassuunnitelma, ”Peltosellu”. Tehtaan paikaksi olivat ehdolla Oulu ja Haapajärvi.
Kuituhanke tyssäsi vuosituhannen vaihteessa sellumarkkinoiden epävarmuuteen. Seuraavaksi ruokohelvestä haluttiin bioenergiaa.
Peltobiomassaksi nimetyn ruokohelven energiaviljely yleistyi 2000-luvulla. Viime kesänä (2006) pinta-alaa oli 15'700 hehtaaria.
Ruokohelpeä viljellään eniten Itä- ja Pohjois-Suomessa, ja kasviin on panostanut etenkin turveyhtiö Vapo. Toisaalta vanhat maito- ja pienviljelytilat ovat löytäneet ruokohelvestä uuden tulonlähteen.
Ruokohelpi viihtyy suhteellisesti paremmin suopelloilla kuin kivennäispelloilla. Suopeltoja Suomessa riittää, ja niitä on tulossa lisää turvesuon pohjilta.
Ruokohelvellä on napanuora turpeeseen kolmea kautta. Bioenergian ominaisuuksiltaan ruokohelpi poikkeaa esimerkiksi metsähakkeesta alkuaine piin suhteen. Korkea piipitoisuus antaa helven korrelle tukevuuden.
Poltossa pii on haitaksi. Tavallisessa hakekattilassa helvestä palanut piituhka sulaa ja paakkuuntuu arinoille. Ongelma ratkesi, kun keksittiin silputa ruokohelpi poltettavaksi turpeen seassa. Kun seospolttoaine syötetään suurten lämpövoimaloiden tarkoin säädeltävään polttoon, tuhkan sulamisen voi estää.
Toinen yhteys tulee viljelymaasta. Ruokohelpi on osoittautunut verraten helpoksi viljelykasviksi turvetuotannon jättämillä suopohjilla. Se kasvaa luonnostaankin kosteilla mailla.
Kolmas yhteys liittyy korjuuseen. Työhön voivat ryhtyä samat urakoitsijat kuin turvetuotantoonkin. Helpisadon voi sekoittaa silputtuna turveaumaan, ja turve-energiaa voi näin jatkaa puhtaammalla polttoaineella.
Ruokohelven viljely on 2000-luvulla osa Euroopan unionin yhteistä maatalous- ja energiapolitiikkaa. EU haluaa pitää koko unionin alueen viljeltynä. Etelämpänä sijaitsevilla ydinalueilla tavoite tarkoittaa viljaa. Ruokohelven luontevin mahdollisuus on viljanviljelyn äärialueilla ja viljan tuleentumisrajan takana.
Silputun helpisadon poltolle Koillismaalla on vain vähän mahdollisuuksia. Tutkimus etsii parhaillaan menetelmää, millä ruokohelven voi jauhaa ja sen jälkeen pelletöidä. Pellettiteollisuus saisi näin uuden tuotannon mahdollisuuden.
Ruokohelvessä on Pohjois-Suomen pelloille pitkästä aikaa uusi tuotannon mahdollisuus. Viljasta poiketen ruokohelven viljely onnistuu koko maassa.
Ruokohelven viljelyä tulisikin edistää juuri sen pohjoisen ulottuvuuden takia. Sillä on tulevaisuuden osansa myös Koillismaalla.
Veli Pohjonen
Koillissanomat. Kolumni. 28.3.2007.
No comments:
Post a Comment