Ilmastouhkaa ei tule vähätellä

Viime joulukuussa (2010) Meksikossa oli koolla maapallon ilmastoväki. Tavoitteena oli sopia numeroina ja aikatauluina, miten pysäyttää maapallon hiilidioksidin päästöt.

Meksikosta tuli nahkapäätös. Mitään ei sovittu, mutta neuvotteluja
jatketaan. Liekö syynä ollut juuri ajankohta. Vastusta siinä ilmaston
lämpenemistä, kun Euroopan lentokentät tuskailivat joulun alla
lumikinoksissa niin, että osa kokousväkeä ei ollut kotiinsa päästä.

Kun Meksiko ei antanut ohjeita, jatkamme hiilidioksidin kanssa kuten tähänkin asti. Voimassa on aikaisempi eli Kioton (1997) sopimus. Sen paaluvuosi on 1990. Takaraja on jakso 2008–2012, jolta lasketaan viiden vuoden keskipäästö. Sitä verrataan paaluvuoteen. Esimerkiksi EU lupasi alentaa päästöjään kahdeksan prosenttia.

Suurin saastuttaja Yhdysvallat kaavaili alun perin seitsemän prosentin pudotusta. Kaavailu jäi  aikeeksi, kun Yhdysvaltain uusi presidentti George Bush alkoi epäillä. Ilmasto ei muutukaan. Törsäys voi jatkua.

Ja kyllä USA onkin törsännyt. Tuorein päästölukema, vuodelta 2008, on 13 prosentin ylipäästö.

Kanada puolestaan lupasi kuuden prosentin vähennyksen. Raakaöljyn hinnan noustua se alkoi uuttaa öljyä omasta kallioperästään löytyvästä liuskeesta eli öljyhiekasta. Uutossa karkaa niin paljon hiilidioksidia, että Kanada nousi alipäästöjen asemesta ylipäästöihin. Vuonna 2008 ne olivat 24 prosenttia.

Suomella on voimassa Kioton nollataso. Pudotamme päästömme vuoden 1990 lukemaan. Tavoite oli haastava, sillä vielä 2003 ylipäästömme olivat 19 prosenttia.

Meksikossa saatoimme kuitenkin jo kehua. Saavutamme tavoitteen, koska jo vuonna 2008 olimme 0,2 prosentin alipäästössä. Hiilidioksidin päästöjen vähentäminen onnistui, kun äkkäsimme valita oikotien. Suljemme riittävästi sellu- ja paperiteollisuutta. Kemijärven sellutehdas lakkautettiin ensin, juuri 2008. Sen jälkeen tehtaita on suljettu tasaiseen tahtiin eri puolilla maata.

Mutta tokkopa tällainen oikopolitiikka oli Suomen
Kioto-neuvottelijoiden mielessä jo viisitoista vuotta sitten.

Vaikka Suomi näyttää mallia, että päästöjä voi hillitä, koko
maapallolla näin ei ole. Ilmakehän hiilidioksidi nousee herkeämättä. Vuosina 1958-2010 pitoisuus kohosi 24 prosenttia.

Maapallon hiilidioksidin ja ilmaston välillä on yhteys. Pääuhka ei ole kesien vähittäinen lämpeneminen, vaan maapallon ilmakehän
äärilämpötilojen yleistyminen ja säätilan arvaamattomat häiriöt.
Huolestuttavimpia ovat tropiikkiin iskevät pyörremyrskyt ja tulvat.
Niistä viimeisin esimerkki on Itä-Australian ennätysmäinen tulva
vuoden vaihteessa.

Ilmastouhkaa ei tule vähätellä. Ilmasto muuttuu hiilidioksidin vuoksi. Fossiilienergiaa on edelleen korvattava uusiutuvilla. Kotimaiselle metsäenergialle on alati kasvava tarve.

VELI POHJONEN

Warkauden Lehti. Mielipide. 16.2.2011