Suomessa tuotettiin vuonna 2006 metsähaketta jo 3,4 miljoonaa kiintokuutiometriä, mikä on noin viisi prosenttia kaikesta metsänkorjuustamme. Energiapuusta on vihdoin tulossa metsänkasvattajalle tasavertainen myytävä paperipuun ohessa.
Energiapuun oikea ja kohtuullinen hinta on silti edelleen mysteeri. Metsäntutkimuslaitos noteeraa verkkosivuillaan viikoittain tukki- ja kuitupuun hinnat. Metsähakkeen hintaa se ei noteeraa. Sitä eivät pysty noteeraamaan lehtiensä sivuilla myöskään puun tuottajien etujärjestöt.
Energiapuun lopullinen kilpailija kivihiili noteerataan sen sijaan päivittäin kansainvälisten tavarapörssien internet-osoitteissa. Voimaloiden puustamaksukyky eli metsähakkeen ylin mahdollinen hinta kytkeytyy kivihiileen, koska uusiutuva puu ja fossiilinen hiili ovat toisiaan korvaavia vaihtoehtoja.
Vuoden 2005 alusta energian hintalaskentaan tuli lisä: hiilidioksidin päästömaksu. Sekin noteerataan päivittäin Euroopan tavarapörsseissä. Voimalan on lisättävä päästömaksu kivihiilen pörssihinnan päälle.
Kivihiilen energiahinta ja puu nousseet vuorovedoin
Tekniikaltaan nykyaikaisella sähkö- ja kaukolämpövoimalalla on vapaassa markkinatilanteessa kaksi vaihtoehtoa: se voi ostaa kivihiiltä ja sen kylkiäiseksi tarvittavan määrän hiilidioksidin päästöoikeuksia, tai se voi ostaa markkinahintaan energiapuuta. Vaihtoehtoja verrataan puustamaksukyvyllä: paljonko voimala voisi enimmillään maksaa puusta, jotta siitä saatava energia vastaa hinnaltaan kivihiilestä saatavaa energiaa.
Ennen päästökaupan aikaa, vuoden 2004 lopussa kun kivihiili oli halpaa, voimaloiden puustamaksukyky oli alhainen, vain yksitoista euroa kuutiolta. Vastaavasti kuitupuun (ensiharvennusmännyn) tienvarsihinta oli silloin 24 euroa kuutiolta.
Kun päästökauppa alkoi tammikuussa 2005, voimaloiden puustamaksukyky hypähti heti 16 euroon. Hiilidioksidin päästöoikeus alkoi kallistua nopeasti, ja puustamaksukyky hipoi heinäkuussa jo 30 euroa. Se meni yli silloisen männyn tienvarsihinnan 25 euroa. Huoli selluteollisuuden tarvitseman kuitupuun ohjautumisesta polttoon virisi ensimmäisen kerran.
Sittemmin päästöoikeuden hinta laski, ja puun hinta alkoi nousta. Puustamaksukyky käväisi kuitenkin huhtikuussa 2006 jo toisen kerran kuitupuun hinnan yläpuolella. Vuoden 2007 aikana kuitupuun hinta johti vuorostaan nousua. Se pysytteli noin viisi euroa voimaloiden puustamaksukyvyn yläpuolella.
Alkuvuodesta 2008 tapahtui merkittävä muutos. Vuosikaudet vakiona pysynyt kivihiilen maailmanhinta hypähti yli 40 prosenttia. Taustalla olivat Australian hiilikaivosalueiden tulvat ja samanaikainen Kiinan terästeollisuuden lisääntynyt kysyntä.
Kun myös hiilidioksidin päästöoikeus oli nousussa, voimaloiden puustamaksukyky kiri kiinni kuitupuun hinnan. Huhtikuun puolivälissä sekä männyn tienvarsihinta että voimaloiden puustamaksukyky olivat 36 euroa kuutiolta.
Energiapuun tuotantoa tulisi tehostaa
Vaihtoehtoisten energiamuotojen, kivihiilen ja puun hintaseurannalla on mielenkiintoisia ulottuvuuksia. Se osoittaa ensiksi päästökaupan voiman. Hiilidioksidin päästömaksun oli määrä ohjata markkinavoimin energiatalouttamme fossiilienergiasta bioenergiaan. Juuri näin on tapahtumassa.
Toiseksi, vapaan markkinatalouden hintajousto aiheuttaa sen, että kivihiilen ja puun energiahinnat eivät voi enää erota paljoa toisistaan. Jos kivihiilen energiahinta nousee puun yläpuolelle, se lisää kilpailua puusta ja vetää senkin hintaa ylöspäin. Jos kivihiilen energiahinta taas putoaa puun alapuolelle, kilpailu vaimenee ja kuitupuun hinta pysyy vakaana, ellei käänny laskuun.
Kolmanneksi, tällainen laskenta tuottaa myös metsähakkeen ”oikean” hinnan. Sen voi viikoittain laskea kivihiilen ja päästöoikeuden yhteishinnasta.
Neljänneksi, metsäteollisuuden huoli siitä, että markkinavoima alkaa vetää kuitupuuta kivihiilen korvaajaksi, ei ole aiheeton. Toistaiseksi teollisuus on voinut puun ostohinnallaan varmistaa, että kuitupuu ei ole ohjautunut polttoon. Kuitupuun ja energiapuun hintaero näyttää kuitenkin sulavan olemattomiin.
Huoli kuitupuun kohtalosta syvennee, kun ensiharvennuspuun myyntiveron vapautus tulee voimaan. Talouden järkähtämättömien lakien mukaan tällä on taipumus pudottaa puun hintaa. Kuitupuun hinta voi taas jäädä voimaloiden puustamaksukyvyn alle.
Todellisen energiapuun eli metsähakkeen tuotantoa tulisi siksi edelleen tutkia, sen korjuumenetelmiä tehostaa ja energiapuun viljelyä lisätä.
Veli Pohjonen
Pohjolan Sanomat. Artikkeli. 19.4.2008.
No comments:
Post a Comment