Metsäpuiden lyhytkiertoviljelylle tuli tarve

Kohu talousmetsien puun riittävyydestä kasvaa. Uuden sukupolven sellutehtaita nousee maahamme. Kohu on kiihtynyt edelleen, kun päätimme luopua sekä kivihiilestä että turpeesta voimaloissamme. Korvaajaksi tulee metsähake.

Bensiinin tankkauksessa siirtynemme piakkoin 10 prosentin etanolin osuudesta 15 prosenttiin. Prosentin nostosta kertoi vastikään USA:n presidentti Trump, kun hän esitteli elokuussa pääosin maan maissinviljelijöille lupaamansa ”jättipaketin”. Suomessa maissia ja muita viljoja luontevampi etanolin raaka-aine on energiapuu.

Raaka-aineen riittävyyden varmistamiseksi meidän tulee jatkossa varautua nykyistä monipuolisempaan metsätalouteen. Tarvitsemme pitkän kierron havumetsien lisäksi nopeakasvuisia lehtipuita.

Suomessa jo tutkittuja mahdollisuuksia on kolme: lyhyen kierron viljelykoivut, viljelyhaavat ja viljelypajut. Niiden kasvatus selvitettiin maassamme 1900-luvun jälkipuoliskolla. Merkittävä oli Sitran hanke "Suomen nopeakasvuisimmat metsät".

Silloinen Enso-Gutzeit -yhtiö perusti näyttäviä lyhytkiertokoivun viljelmiä. Tavoite oli luoda jalostetulla rauduskoivulla jotain samaa Suomeen, mikä jalostetulla eukalyptuksella oli luotu Etelä-Amerikkaan.

Sitran kokeista näki pisimmälle Helsingin yliopiston Malminkartanon tilanhoitaja, agronomi Matti Kares. Hän esitti 1976 maatalouden vuotuisilla neuvottelupäivillä, että alkaisimme viljellä nopeakasvuisia lehtipuita energiaksi. Satokierto olisi alle 10 vuotta. Biomassan sato puitaisiin pellolta heti hakkeeksi.

Ajatus eteni maa- ja metsätaloustuottajain keskusliittoon. Sen puheenjohtaja Veikko Ihamuotila, itsekin maineikas metsätilallinen, ehdotti 1977, että tuottajat alkaisivat viljellä sopivilla pelloillaan lyhytkiertopuuta.

Viljelymaata lehtipuille taannoin riitti. Ennen EU-aikaa maataloutemme oli sitkeässä ylituotannossa. Vielä 1992 Suomen Maataloustieteellinen Seura puhui miljoonan peltohehtaarin ongelmasta.

Energiaviljely ei kuitenkaan sopinut Euroopan unionin maatalouteen. Liittymisemme unioniin 1995 poisti kyllä maatalouden ylituotannon. Liikapeltojen uskottiin palaavan viljalle, eikä maata lehtipuille enää ollut.

Neljännesvuosisadan EU-kautemme näyttää nyt, että liikapellot eivät poistuneetkaan. Ne muuttuivat ympäristötuetuiksi luonnonhoidoksi – hömppäheinän pelloiksi, miksi viljelijät niitä nykyään kutsuvat.

Suomessa oli vuonna luonnonhoidon peltoja 2019 yhteensä 143 000 hehtaaria, kuusi prosenttia koko peltoalasta. Näille pelloille on nyt uusi ilmastotarve.

Toinen maavaramme ovat turvetuotannosta vapautuneet suopohjat. Niitä on jo 40 000 hehtaaria, ja niitä vapautuu vuosittain lisää 2 500 hehtaarin vauhdilla.

Ilmastokamppailu on antanut 1900-luvun loppupuolella kehitetylle metsäpuiden lyhytkiertoviljelylle uuden tarpeen, ilmastotarpeen.

Voisimme viljellä uutta puuta metsättömille kesantopelloille ja turvesuon pohjille. Saisimme nopeasti lisää raaka-ainetta niin selluteollisuudelle, voimaloihin kuin polttonesteen laitoksiin.

Veli Pohjonen

Turun Sanomat. Lukijoilta. 29.9.2019