Energiapuu takaisin ilmastokamppailuun

Ilmastokamppailu käy yhä kuumempana. Päästömaksulla korotetun kivihiilen hinta nousee. Lämpö- ja sähkövoimalat etsivät uusiutuvaa vaihtoehtoa. Vahvin on energiapuu, se kummittelee nollarajan takana.

Metsätaloudessa nollaraja kertoi, kuinka etäältä kairan uittojoista yhtiöiden kannatti ostaa tukkia. Energiapuulla on ollut vastaava nollaraja. Se on kiusannut metsänkasvattajia jo vuosikaudet.

Hakkuissa metsään jää yhä enemmän latvuksia ja oksia; kesäisin ne ruokkivat metsäpaloja eri puolilla Eurooppaa. Kantojen hyötykäyttö on meillä hiipunut. Energiapuulle ei ole ollut kysyntää, kun Euroopan unionin pitkään sekoillut hiilidioksidin päästökauppa on pitänyt rintamaiden kivihiilivoimalat kuumina.

Kymmenen vuotta sitten pienikokoisesta puusta maksettiin nykyistä paremmin, ja sille oli useampi ostaja. Puunkasvattaja saattoi valita, myykö tien varren puupinonsa tavalliseen tapaan sellutehtaalle vai myykö sen sähköä ja kaukolämpöä puusta jauhavalle voimalalle.

Energiapuun kauppaa ohjaa talouslaskennan varjohinta. Puunsa myyntiin korjanneelle se on ylin kuutiohinta, minkä voimala suostuu maksamaan tienvarteen pinotusta pienpuusta. Puusta saatavan energian on oltava voimalalle hivenen kivihiiltä halvempaa.

Varjohinta on kahden osan summa. Perusosa tulee kivihiilen satamahinnasta maailmalla ja lisäosa hiilidioksidin päästömaksusta.

Alimmillaan energiapuun varjohinta kävi 17 eurossa kiintokuutiolta, helmikuussa 2016. Kivihiilen osuus oli 13 euroa ja päästömaksun 4 euroa. Samaan aikaan sellutehtaat maksoivat puusta enemmän. Esimerkiksi mäntykuidun tienvarsihinta (hankintahinta) oli 27,6 euroa kiintokuutiolta koko Suomessa keskimäärin. Kympin verran liian kallista pienpuuta ei voimalan kannattanut energiaksi ostaa.

Tilanne muuttui parissa vuodessa. Kivihiilen maailmanhinta nousi hitaasti, mutta tasaisesti. Hiilidioksidin päästömaksun hinta nousi jyrkemmin.

Energiapuun varjohinta on huhtikuun loppupuolella 42 euroa kiintokuutiolta. Siitä kivihiilen osuus on 24 ja päästömaksun 18 euroa. Uudessa asetelmassa ilmastoystävällisen voimalan kannattaisi ostaa halvempaa tienvarren pinopuuta kuin päästömaksulla korotettua kivihiiltä.

Energiapuun varjohinnan nousu lähti liikkeelle Pariisin 2015 ilmastokokouksesta. Näkyvimmin aiheesta puhui maapallon ilmastokamppailua vetävä Ranskan presidentti Emmanuel Macron. Hän ehdotti vuoden 2017 seurantakokouksessa, että hiilidioksidin päästömaksu nostetaan silloiselta tasoltaan kolminkertaiseksi. Se vähentäisi heti kivihiilen polttoa.

Hiilidioksidin päästömaksu on nyt Macronin polulla. Hiilidioksiditonnin hinta on noussut 7,1 eurosta 26,8 euroon eli 3,8 -kertaiseksi.

Päästömaksun nousulla on seuraamuksensa. Esimerkiksi pitkään kivihiileen uskonut Helsingin seutu suunnittelee vakavissaan korvaavansa voimaloidensa kivihiilen joko puusta puristetulla pelletillä tai metsähakkeella.

Kuorma-autoilla kuljetettavaa haketta pääkaupunkiseudun uudet biovoimalat tarvitsevat lähimaakunnista paljon. Metsämaakuntien pelletti kulkee Helsingin seudun voimaloihin junalla. Pohjanlahtea ja Suomenlahtea pitkin pelletti kulkee voimaloihin rahtilaivalla, kivihiilen tavoin.

Mäntykuidun tienvarsihinta on jo reagoinut energiapuun varjohintaan. Huhtikuun alussa mäntykuidun hankintahinta oli 31 euroa kiintokuutiolta.

Metsänkasvattajille energiapuu ei ole aave. Kun kivihiili hiipuu, energiapuu palaa takaisin ilmastokamppailuun. Edessä on hakkeeksi ja pelletiksi menevän biomassan paranevat markkinat.

VELI POHJONEN

Viiden kunnan Sanomat / Viispiikkinen. Mielipide. 8.5.2019