Kevään eduskunta- ja EU-vaalien metsäkiistelyissä on ollut esillä metsiemme tuleva mahdollinen kasvulukema 150 miljoonaa kuutiota vuodessa. Lukema saattaa tuntua hurjalta. Kiistely kun käydään etupäässä siitä, voimmeko jatkaa hakkuita nykyisellä tasolla (72,4 miljoona kuutiota vuonna 2017) vai voimmeko nostaa hakkuut tasolle 80 miljoonaa kuutiota vuodessa. Tai pitäisikö meidän äärimmäisessä tapauksessa vähentää hakkuita 60 miljoonaan kuutioon vuodessa.
Hakkuiden ylärajan määrittämiseksi olemme saaneet eteläisemmän Euroopan suunnalta ohjeen jo vuonna 1713. Kestävän metsätalouden oppi-isä, saksalainen Hans Carl von Carlowitz opetti klassiseksi jääneessä ohjekirjassaan: ”Puuta ei saa hakata enempää kuin metsät kasvavat”.
1900-luvun alkupuolella ja vielä sotien jälkeen emme pystyneet noudattamaan von Carlowitzin oppia. Puuta hakattiin enemmän kuin metsät kasvoivat. Tasapainotilaan pääsimme vasta vuonna 1960. Metsänviljelymme oli kehittynyt. Lapissa Osaran aukot olivat kasvamassa takaisin metsiksi.
Sitten 1900-luvun lopun ja 2000-luvulla jatkuen koko valtakunnan puustomme on kasvanut poistumaa enemmän, ja vieläpä hivenen kiihtyvällä vauhdilla. Maataloudessa tilannetta sanottaisiin ylituotannoksi.
Luonnonvarakeskuksen antama viimeisin kasvulukema on 107 miljoonaa kuutiota vuodessa. Von Carlowitzin oppiin nojaten voimme nostaa hakkuut tasolle 80 miljoonaa kuutiota vuodessa. Kun laskemme hakkuiden päälle puuston vuotuisen luontaisen lahoaman, noin 15 miljoonaa kuutiota, koko poistuma nousisi tasolle 95 miljoonaa kuutiota vuodessa.
1900-luvun jälkipuoliskolla kehitetyllä metsänviljelyllä olemme päässeet jo pitkälle. Voimme sitä edelleen kehittää. Lisää pitkäkuituista havupuuta tarvitsevat uudet biotuotetehtaamme, kuten Kemijärven Boreal Bioref, Kemin Metsä Group, Kainuun (Paltamon) Kaicell Fibers ja Kuopion Finnpulp.
Huoli havupuusta kuitenkin kasvaa. Kotimaisen männyn ja kuusen kasvut eivät ehkä enää kaikille tehtaille riitä, kun samalla on huolehdittava luonnonmetsiemme moninaisuudesta ja ylipäänsä suojelusta. Kotimaiset talousmetsän havupuumme tarvitsevat rinnalleen muita, ulkomailta valittuja ja edelleen jalostettuja kovemman kasvun havupuita.
Metsänviljelytieteellä on tähän jo ratkaisu. Eri puolilla maatamme, Kivalon metsäntutkimusaluetta myöten on koekasvatettu 50-70 vuoden ajan pohjoiselta pallonpuoliskolta kerättyjä havupuita. Lupaavimmat, kotimaista mäntyämme ja kuustamme nopeammin kasvavat havupuut ovat kanadalainen kontortamänty ja siperianlehtikuusi. Niiden viljelylle eri puolilla maatamme on nyt uusien biotuotetehtaiden tarve.
Metsänkasvumme lisääminen tarvitsee myös uusia lyhyen kierron lehtipuiden viljelymetsiä. Metsäntutkimuslaitos teki niiden perustutkimuksen, bioenergian kannalta, 1970-luvun öljykriisien jälkeen.
Ottamalla monipuoliset, pitkään kehitetyt metsänviljelyn tutkimustuloksemme käyttöön voimme jatkaa kohenevan metsänkasvun tiellä. Laskennallisesti voimme päästä 150 miljoonan kuution tasolle 2030-luvun puolivälissä.
Talousmetsämme odottavat uuden ajan viljelyä. Mutta uusien biotuotetehtaiden puun tarve on jo niin suuri, että viljelyn tulisi käynnistyä välittömästi. Samalla metsätieteellinen koelaitoksemme voisi elvyttää 1900-luvun puolivälissä aloitettua puiden viljelyohjelmaa, nyt tulevaan ilmastoomme soveltuen.
VELI POHJONEN
Koti-Lappi. Kolumni. 23.5.2019
No comments:
Post a Comment