Niin Suomea kuin koko maapalloa koskettava ilmastokamppailu on jo YK:n vuoden 1992 Rio de Janeiron huippukokouksesta lähtien yrittänyt rajoittaa fossiilipolttoaineiden päästöjä. Ilmakehän hiilidioksidin pitoisuus ei saisi enää nousta.
Rion kokouksen aikoihin ilmakehässä oli hiilidioksidia 355 miljoonasosaa (ppm). Huhtikuussa 2026 hiilidioksidin lukema oli 431 ppm.
Hiilidioksidin jatkuva, ja hivenen kiihtyvä nousu osoittaa, että bensiinin ja dieselin käytön rajoitukset tai verotukset eivät ilmastokamppailussa riitä. Tarvitsemme avuksi kasvuisia metsiä ja niihin hiiltä sitovaa hiilimetsänhoitoa.
Hiilimetsänhoitoa mitataan kahdella luvulla: hiililuku ja hiilen nieluvirta. Hyvä hiilimetsänhoito tavoittelee niille molemmille korkeita ja mieluusti koko ajan nousevia arvoja.
Hiililuku mittaa, montako tonnia alkuainehiiltä on keskimäärin omassa metsässäsi, maakunnassasi tai kotimaassasi alueen maahehtaaria kohti. Valtakunnan Metsien Inventoinnista (VMI) voi laskea Suomen metsäbiomassan nykyiseksi hiililuvuksi noin 30 tonnia hiiltä hehtaarille.
Toinen mittari, hiilen nieluvirta kertoo, montako lisäkiloa alkuainehiiltä saamme vuosittain metsähehtaarille. Laskennassa puuston kasvusta vähennetään luontainen poistuma ja hakkuut. Suomessa hiilen keskimääräinen nieluvirta vuoden 2010 jälkeen on ollut tasolla 300 - 350 kiloa hiiltä metsähehtaarille vuodessa.
Tropiikin maissa metsävarat useimmiten vähenevät. Hiilen nieluvirtaa kyseiselle alueelle ei enää ole. Virta on muuttunut hiilen nieluvirrasta negatiiviseksi hiilen päästövirraksi. Esimerkiksi sademetsiään soijapelloiksi raivaavassa Brasiliassa päästövirta oli FAO:n 2000-luvun alkupuolen tilastoinnin pohjalta -42 kiloa hiiltä hehtaarilta vuodessa.
Brasilian vielä jäljellä olevista metsistä johdettu hiililuku 41 tonnia hiiltä hehtaarille oli silti vielä suurempi kuin Suomen hiililuku (30). Sademetsää Brasiliassa on edelleen valtava määrä.
Muita metsien vahvan hiililuvun maita olivat esimerkiksi Saksa (37), Puola (33), Itävalta (49), Japani (53) ja Etelä-Korea (37). Vielä niitä vahvempi oli vuoristometsien Slovenia. Sen hiililuku oli 79,5 tonnia hiiltä metsähehtaarille.
Hiilen nieluvirraltaan Euroopassa ovat Suomen edellä muun muassa Ranska (386) ja Puola (908 kiloa hiiltä metsähehtaarille vuodessa). Aasiassa metsiään taitavasti hoitavat Japani (955) ja Etelä-Korea (1 075), nieluvirralla mitattuna,
Päiväntasaajan eteläpuolisista Afrikan maista Sambia on historian saatossa ollut metsäisimpiä. Metsiä siellä nyt kuitenkin häviää. Vuonna 2018 hiilen päästövirran lukema oli Sambiassa -44 kiloa hiiltä vuodessa hehtaarilta. Metsien häviö on tyypillistä koko Afrikalle.
Euroopan maiden lukemat kertovat, että Länsi-Euroopan metsät ovat toipuneet toisen maailmansodan jälkeisellä kaudella hyvin. Itä-Euroopan metsät ovat vastaavasti toipuneet ”kylmän sodan” jälkeisellä kaudella. Metsien palautus Eurooppaan oli ilmastopoliittinen menestys.
Suomessa käydään tänään VMI:n selvistä, pitkän ajanjakson mittaussarjoista huolimatta hivenen merkillistä kiistelyä siitä ovatko metsämme ilmastokamppailun pahis. Tämä kiistely unohtuu esimerkiksi turistilta joka katselee ensin Suomen metsiä Rukatunturilta suuntaan tai toiseen ja seuraavaksi samalla tapaa vaikkapa Tansanian Kilimanjaron vuorelta ympäröiville savanneille.
Koko maapallon ilmastokamppailu voisi jatkossa ottaa oppia niin Suomen kuin koko Euroopan hyvästä hiilimetsänhoidosta.
Veli Pohjonen
Iijokiseutu. Kolumni. 27.5.2026
No comments:
Post a Comment