Maataloutemme perustui alkujaan tuotantotalouteen. Viljelijät pyrkivät jo varhain kasvattamaan hehtaareillaan mahdollisimman satoisasti ruokaa tai rehua. Tätä tukevaa runkoa tarvittiin esimerkiksi Nälkämaan selviytymiseen historiansa vaiheista.
Tuotantotalouteen kytkeytyi maahenki. Se kannusti tehokkaisiin menetelmiin ja pyrkimykseen runsaaseen satoon. Ketju oli suorassa suhteessa maatilan hyvinvointiin.
Tuotantotalous synnytti maatiloilla keksintöjä. Ne vahvistivat pienyrittäjyyttä. Se virisi länsimaissa tuotantotalouden pientiloilla, kasvoi ja levisi kyliin ja kaupunkeihin. Tämän seurauksena näemme vieläkin erilaisia konepajoja matkustaessamme eri puolilla Suomen maaseutua.
Toinen maatalouden linja, tukitalous syntyi Yhdysvalloissa 1933. Presidentti Franklin D. Roosevelt antoi silloisen lamakauden aikoihin kansakunnalleen maatalouden tukiasetuksen. Se käynnisti USA:n viljelijöiden avustuksen, maatalouden säätelyn vuotuisilla hehtaarimaksuilla.
Eurooppa otti Yhdysvalloista mallia. Varsinaisesti tukitalous alkoi Euroopassa kuitenkin vasta 1962. Se alkoi kehittyä Euroopan unionin rahalliseksi mahtiosaksi. Vuonna 1985 unionin budjetista 73 prosenttia ohjattiin maatiloille maksettaviin maataloustukiin.
Myös Suomi alkoi kehittää omaa tukimaatalouttaan. Mittavasti kytkeydyimme siihen 1995 alkaneella EU-kaudellamme.
Tukitalouden nyrkkisääntö maataloudellemme on tänään: puolet peltohehtaarin bruttotulosta tulee hehtaaritukena, puolet tulee tuotannosta. Meneekö tilallisen arkiajastakin jo melkoinen osuus kirjalliseen kamppailuun tukimyllytyksessä?
Siirtymä tukitalouteen hidasti maataloutemme kehittymistä. Yksityisyrittäjyys tehokkuutena, ja sen luomina keksintöinä ei enää kukoista maatiloillamme samassa suhteessa kuin tuotantotalouden aikoihin.
Viljelijöiden yrittäjähengen asemesta puhumme tänään heidän ahdingostaan. Tukihenki ei pystynytkään samaan kuin maahenki.
Viljelijöiden ahdinko näkyy maatilojemme vähenemisenä. Sitä on jatkunut vuodesta toiseen jo yhden sukupolven verran. Esimerkiksi 2023 maatalousyrittäjiä (maatalous- ja puutarhayritykset yhteensä) oli 42271 kappaletta. Vuonna 2024 heitä oli 40968 kappaletta.
Päivää kohti viime vuonna putosi elinkeinostaan keskimäärin 3,6 maatalousyrittäjää. Luku on järkyttävä, kun sitä vertaa erääseen 1960-luvun puolivälin mauttomaan, poliittiseen vaalilauseeseen: tapa talonpoika päivässä.
Tuotantotalous ja maahenki ovat maaseudullamme jo hiipuneet. Maataloutemme kaipaa taannoista tukevaa runkoaan, tuotantotaloutta. Voisimmeko palauttaa sen sekä viljelijöiden maahengen? Ne elävöittäisivät ahdingon koettelemaa maaseutuamme.
VELI POHJONEN
Lestijoki -lehti. Tätä mieltä / Mielipide. 26.5.2025
No comments:
Post a Comment