Ihmiselle kiusallisten jätteiden kierrätyksestä on tullut 2020-luvulla yhä suurempi ongelma. Biomassan energiakäyttö lisääntyy. Perinteisellä hakkeella käyvistä lämpövoimaloista tulee yhä enemmän tuhkaa. Se sisältää usein niin paljon kadmiumia, että nykyisten ympäristösäännösten mukaan tuhkaa ei voi levittää ruoan tuotannossa olevaan peltoon, ei juuri metsäänkään.
Kiertotalous on siirtymässä yhdyskunta- ja teollisuusjätteiden kompostoinnista yhä enemmän jätteiden polttoon. Ilmiö on jo nähtävissä suurten kaupunkien ympäristössä. Myös jätteenpolton voimaloista tulee tuhkaa.
Yhdyskuntien moninaisten jätteiden vuoksi tämäkin tuhka sisältää usein liiaksi ihmiselle haitallisia aineita. Tätäkään tuhkaa ei voi ruoka- tai rehupelloille levittää.
Jäteveden puhdistamoilta ja metsäteollisuudelta tulee kiinteää jätettä, lietteenä tai osin kompostoituna. Se voi sisältää ihmiselle haitallisia aineksia, niin alkuaineina kuin bakteereina. Myöskään jätelietteen levitys ruoan tuotannon pelloille ei ole ratkaisu.
Euroopan unionissa on kehitteillä kiertotalouteen merkittävä uudistus: teollisuuskasvien (industrial crops) viljely sopivilla kierrätyspelloilla. Kyseessä ei ole kilpailu maa-aloista ruoantuotannon kanssa, vaan ruoalle sopimattomien peltojen hyödyntäminen maatalouden ja teollisuuden yhteistyönä.
Teollisuuskasveiksi luokitellaan muun muassa yksivuotinen kuituhamppu sekä monivuotiset lännenhirssi, elefanttiheinä, poppeli ja paju. Ne kaikki sopivat ainakin Etelä-Suomen pelloille. Koko Suomea ajatellen lupaavin on "teollisuuspaju".
Tarvitsemme teollisuuskasveille ravinnevuodon pysäyttämiseen ja ravinteiden kierrätykseen uuden maaluokan, nielupeltojen maaluokan. Nielupellot kasvavat biomassaa teollisuudelle. Samalla ne nielevät alkuaineita, ravinteina.
Tänään merkittävin nieluravinne on alkuaine hiili. Vauhdikkaasti kasvavat teollisuuskasvit ovat myös tehokkaita hiilen nieluja.
Nielupellot kasvatettaisiin yhteiskuntien tuottamilla ravinnepitoisilla jätteillä. Kierrätyspelloilla ei tuotettaisi ihmiselle ruokaa eikä karjalle rehua.
Nielupeltojen maaluokka tulisi vakinaistaa maa- ja metsätalousministeriön sekä ympäristöministeriön säännöksin tai asetuksin niin, että se saisi ympäristö-, etenkin ilmastoystävällisen luokituksen EU:n ja kansallisessa ympäristö- ja maatalouspolitiikassa.
Viljelijä sitoutuisi säilyttämään nielupellot tässä maaluokassa vähintään määräajan, esimerkiksi 20 vuotta. Sinä aikana nielupeltoja ei siirrettäisi ruoan tai rehun tuotantoon. Määräajan jälkeen nielupellon soveltuvuus ruoan tuotantoon vahvistettaisiin kemiallisin maaperäanalyysein.
Teollisuuspajun viljely nielupeltojen ekologisena haravana, ravinnevuodon pysäyttäjänä ja ravinteiden kierrättäjänä on verraten pitkällä Ruotsissa ja Tanskassa. Voimme heti siirtää tämän tietotaidon viljelijöillemme.
Joko teollisuuspajulle koittaa maatiloillamme uuden kauden aika?
VELI POHJONEN
No comments:
Post a Comment