Vuodenvaihteen tienoilla Rukatunturissa lasketelleet ja Posion Riisitunturissa tykkyä kuvanneet talvimatkaajat kiinnittivät taas katseensa tunturien katveessa valkoisena hohtavaan Kitkajärveen.
Kyse on merkittävästä katveesta. Kitkajärvi ympäristöineen on yksi Euraasian mantereen vedenjakajia.
Jääkauden jälkeen Kitka virtasi lounaaseen: Iijoen vesistöön, Pohjanlahteen ja lopulta Atlantin valtamereen. Vedenjakaja oli Kitkan koillispuolella, Käylän kylän tienoilla. Kun jatkuva maankohoaminen oikaisi jäätikön painamaa maankuorta, Kitkan vedet kääntyivät.
Tänään Kitkan vesi virtaa Venäjälle, lopulta Vienanmereen mikä tunnetaan kansainvälisesti Valkoisena Merenä (White Sea), Pohjoisen Jäämeren puhtaana haarakkeena.
Mantereen tason vedenjakajia on maailmalla harvakseltaan. Kitkan alueen vedenjakajaan voi helpoiten tutustua järven lounaispäässä, Akanlahden tukinnostolaitoksella. Vuoteen 1964 asti Kitkan alueelta hakatut tukit uitettiin järveä myöten sinne. Ne siirrettiin Akanlahden tukinnostolaitoksella vedenjakajan yli Livojärven kautta Iijoen vesistöön.
Kitkan alueen tukkipuu olisi ollut helpoin ja luontaisin uittaa alavirtaan Kitkajokea myöten Venäjälle. Juuri näin tapahtui tsaarin vallan aikana. Kolme sahaa Vienanmeren rannalla saivat pohjoista puutamme. Neuvostoliiton aikana puuta ei kuitenkaan enää itään uitettu.
Toinen virtaama, minkä Kitka on kääntänyt, on ajattelumme vesivoimasta. Vielä toisen maailmansodan jälkeen ajatuksemme oli padota kaikki Pohjois-Suomen kuohuvat kosket hiljaiseksi sähköksi. Kitkajoella pauhasi kuuluvimmin Jyrävä, pohjoisemmalla Oulankajoen haaralla puolestaan Kiutaköngäs.
Kitka on toiminut koskiajattelumme vedenjakajana. Aivan kuin luontoa ylipäänsä, myös osa koskia on suojeltava tuleville sukupolville. Kirjailija Reino Rinne oli tässä avainasemassa. Hänen ansiostaan Jyrävää ja Kiutaköngästä ei valjastettu, eikä Kitkaa järvenä ruvettu säännöstelemään.
Kitkan kolmas, nykyisen ajattelumme vedenjakaja koskee kaivoksia. Kitkajärven kaakkoislaitaan viettävää, uraanirikasta Kouvervaaraa on jo pitkään koeporattu.
Yhä enemmän nostetta on kuitenkin saamassa matkailuakin miellyttävä vaihtoehto. Säteilevä uraani suojellaan syvyyksiinsä. Malmit ovat uusiutumatonta luonnonvaraa. Kaikkea malmia ei tämän sukupolven ole tarpeen kaivaa.
Euraasian ylänkömaan kolme vedenjakajaa ovat nostaneet Kitkan ainutlaatuisen, puhtaan luonnon, puhtaan veden ja puhtaan metsämaiseman ehdokkaaksi UNESCO:n maailmanperintökohteeksi. Aihetta sivuten on tehty vuoden 2020 lopussa myös kansalaisaloite.
Tavoitteena on yhtäältä ekologinen, toisaalta kulttuurinen käytävä. Se olisi kansainvälinen ja ulottuisi Suomen puolelta Livojärven-Akanlahden tasolta Kitkajoen laakson kautta Venäjän puolelle, ja aina Valkoiseen mereen asti.
Katveesta vaarain ja tunturien, Kitkan - Riisitunturin maisema-alueen soisi laajentuvan itärajan yli ulottuvaksi helminauhaksi.
Veli Pohjonen
No comments:
Post a Comment