Uuden sukupolven harsintaa metsätalouteen

Talousmetsien avohakkuut puhuttavat jatkuvasti. Luontojärjestöt tekivät 2018 aiheesta kansalaisaloitteen. Tavoite on lopettaa avohakkuut metsähallituksen mailla ja palata metsien alkuperäisiin poimintahakkuisiin eli harsintaan. Aloite meni nykyiseen eduskuntaan.

Kyse ei ole tiukasta luonnonsuojelusta. Olemme jo luvanneet Aichin kokouksessa 2014 suojella erityyppisiä luonnonmetsiä yhteensä 17 prosenttia. Näihin metsiin eivät kuulu minkäänlaiset hakkuut. Hakkuutavan vaihto koskee suojelun ulkopuolista 83 prosenttia, talousmetsiä.

Avohakkuu on osa saksalaista lohkometsätalouden oppia. Kestävän metsänkasvatuksen isä Hans Carl von Carlowitz antoi 1713 perusohjeen: ”Puuta ei saa hakata enempää kuin metsät kasvavat”.

Ohje ei toteutunut Saksan harsintahakkuissa. Metsien kasvu- ja tuotostiede ei osannut vielä laskea sekametsien ja niiden monessa kerroksessa kasvavien puiden kasvua. Harsinnalle ei kyetty määrittämään ylärajaa. Hakkuut jatkuivat holtittomina. Saksa ajautui 1700-luvun lopussa Euroopan metsähistorian synkeimpään metsien hävitykseen.

Saksa siirtyi 1800-luvulla viljelymetsätalouteen. Hävitettyjä metsäalueita istutettiin lohkoittain, pääosaksi kuuselle. Vuosien saatossa kunkin lohkon metsää harvennettiin. Merkittävin toimi oli lohkon avohakkuu noin 70 vuoden iässä. Sen jälkeen lohko viljeltiin uudelleen, ja taas kuuselle.

Kuusen viljelyssä von Carlowitzin oppi toteutui. Saksassa puun keskikasvu on ylittänyt vuotuiset hakkuut jo yli sadan vuoden ajan. Maa nousi metsien hävityksen tilasta EU:n johtavaksi metsämaaksi. FAO tilastoi 2015 Saksan metsien puun määräksi 3 660 miljoonaa kuutiota.

Me otimme oppia Saksasta. Nousimme samaa rataa, ja pääsimme EU:n viidenneksi metsämaaksi (Saksan, Ruotsin, Ranskan ja Puolan jälkeen). Vuonna 2019 meillä oli puuta laskennallisesti 2 570 miljoonaa kuutiota.

Itä-Suomen yliopiston professori Timo Pukkala on osoittanut, että optimaalisesti hakaten jatkuvan kasvatuksen metsässä yltää vähintään samaan puun kasvuun ja hakkuumäärään kuin lohkometsätaloudessa. Kasvuopillisesti jatkuva kasvatus ja lohkometsätalous ovat tänään tasavertaisia.

Jatkuvasta kasvatuksesta on puhuttu jo neljännesvuosisata. Pääosa tavallisia metsätilallisia ei ole aiheeseen kuitenkaan syttynyt. Perussyy tämän päivän avohakkuisiin lienee, että ne ovat yksinkertaisin tapa metsänkasvattajalle myydä puuta nopeasti ja paljon.

Suomessa on matkailun ja erityismaiseman maa-alueita, joilla voisimme siirtää metsätalouden painopistettä. Nykyisestä lohkometsätaloudesta voisi palata uuden sukupolven harsinnan metsätalouteen. 2020-luvulla harsintakin osataan tutkimusten pohjalta niin, että puuta ei enää hakata enempää kuin metsät kasvavat.

Avohakkuista luopuminen on jo eduskunnan puitavana. Metsähallituksen osalta ratkaisu on yksinkertainen. Eduskunta alentaa tarvittavalla euromäärällä metsähallituksen vuotuista tulostavoitetta.

Yksityismetsien osalta ongelma on monimutkaisempi. Miten kannustaa metsätiloja talousmuutokseen?

Rahoitukseen voisi ottaa mallia 1900-luvun puolivälin metsänparannuksen avustuksesta. Siirtymä uuden sukupolven harsinnan metsätalouteen on samanlainen, perusteellinen ja pitkäaikainen metsänhoidon muutos kuin metsänparannuksen varoilla rahoitettu suometsien ojituksemme. Siihenkin metsätilalliset tarttuivat, kun yhteiskunta tuli vastaan.

Veli Pohjonen

Kalajokilaakso. Lukijalta. 5.3.2020