Maa- ja metsätaloutemme perustui alkujaan hyvään tuottoon. Jo vuosisatoja sitten viljelijän tavoite oli kasvattaa peltohehtaarillaan mahdollisimman satoisasti viljaa tai rehua.
Viime sadan vuoden aikana hän oppi samoin tehokkaasti kasvattamaan metsähehtaarillaan myyntiin tukkia, sellupuuta ja energiapuuta.
KAIKISSA LÄNSIMAISSA pienyrittäjyys syntyi tuottavilla tiloilla, kasvoi ja levisi sieltä kyliin, kaupunkeihin ja lopulta suurkaupunkeihin. Näin tapahtui myös monissa Aasian kaupallisesti kehittyneissä maissa, esimerkiksi Etelä-Koreassa ja Malesiassa.
TOINEN LINJA, tuettu talous syntyi maatalouteen Amerikassa 1930-luvun lamavuosina. Merkittävin päätös lienee ollut presidentti Franklin D. Rooseveltin 1933 antama maatalouden tukiasetus. Se käynnisti viljelijöiden avustuksen ja sen ohessa säätelyn vuotuisella hehtaarimaksulla.
Eurooppa otti Yhdysvalloista mallia. Mittavana tukitalous alkoi vuonna 1962. Myös Suomi alkoi kehittää sotien jälkeen omaa maataloustukeaan. Mittavasti kytkeydyimme siihen kuitenkin vasta 1995 alkaneella EU-kaudellamme.
SOTIEN JÄLKEEN kehitimme myös tukea yksityisille metsätiloille. 1900-luvun jälkipuoliskolla tuet olivat metsänparannuksen avustuksia ja metsänparannuslainoja.
Näyttävin toimi oli soistuvien metsien ojitusohjelma, joka oli huipussaan 1960-luvun lopulla. 2000-luvun puolella tunnemme tukimetsätalouden Kemerana (kehittyvän metsätalouden rahoituksena).
Tukea myönnettään esimerkiksi taimikon ja nuoren metsän hoitoon, metsäteihin ja terveyslannoitukseen. Myös metsäluonnon hoitoon voi saada tukea.
OLEMME ONNISTUNEET säilyttämään metsämme osana kansallista taloutta. Suomalaiselle metsätilalle ei ole haluttu EU-tukea ja -ohjailua.
EU-maatalouden nyrkkisääntö on ainakin Suomelle: puolet peltohehtaarin bruttotulosta tulee sadon myynnistä, puolet on hehtaarituesta.
Vehnän keskisato oli viime vuonna 4,6 tonnia hehtaarilta ja tuottajahinta 178 euroa tonnilta, Hehtaarilta sai silloin 814 euroa. Kiinteä hehtaarituki sen päälle oli lähes saman verran.
YKSITYISEN metsätalouden puunmyyntitulo (kantorahatulo) oli toissavuonna 2,3 miljardia euroa. Metsätilan hehtaaria kohti se oli 220 euroa vuodessa.
Suomen valtion maksamaa Kemera -tukea maksettiin hehtaarille keskimäärin vajaat viisi euroa vuodessa.
Tukitaloutta on siis kaksi prosenttia. Metsätaloutemme on säilyttänyt vahvan tuotantoon painottuvan asemansa.
EUROOPAN UNIONIN tukitaloudella oli maatalouden kehittymistä hidastava vaikutus. Yksityisyrittäjyys tehokkuutena, innovaatioina ja niiden luomina keksintöinä ei maatiloillamme enää kukoista samassa suhteessa kuin tuotantotalouden aikoihin. Sen sijaan puhumme yhä useammin maatilojemme ahdingosta.
METSÄTILOILLA JA yksityismetsätaloudessa ylipäänsä tehokkuus etenee. Innovaatioita syntyy ja keksintöjä etenee käytäntöön suhteellisesti enemmän. Talousahdinko on metsätiloillamme lähes tuntematon käsite.
Joko neljännesvuosisadan kestänyt Euroopan unionin luoma tukitalous olisi kehittämisen tarpeessa?
VELI POHJONEN
Etelä-Suomen Sanomat. Mielipide. 11.3.2020.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment