Turvetuotanto seuraa kestävän kehityksen periaatetta

Kes­tä­vän ke­hi­tyk­sen opin teki tun­ne­tuk­si Nor­jan pää­mi­nis­te­ri Gro Har­lem Brundt­land vuon­na 1987.

Opin mu­kaan voim­me hyö­dyn­tää luon­non­va­ro­ja, mut­ta mei­dän tu­lee jät­tää nii­tä tu­le­vil­le su­ku­pol­vil­le vä­hin­tään yh­tä pal­jon, mie­luus­ti enem­män, kuin ai­kai­sem­mal­ta su­ku­pol­vel­ta saim­me.

Olem­me luo­pu­mas­sa tur­peen hyö­dyn­tä­mi­ses­tä, il­mas­to­syis­tä.

Kor­keim­mil­laan, vuon­na 2007 saim­me tur­pees­ta kah­dek­san pro­sent­tia kai­kes­ta ener­gi­as­tam­me. Vuon­na 2019 tur­peen käyt­tö oli jo puo­lit­tu­nut.

SOIL­TA nos­tet­ta­va polt­to­tur­ve on mo­nel­ta kan­nal­ta kel­po polt­to­ai­ne. Sitä riit­tää, se on ko­ti­mais­ta ja se työl­lis­tää.

On­gel­ma on tur­peen uu­siu­tu­vuus. Tur­ve kas­vaa niin hi­taas­ti, et­tä tyh­jäk­si kuo­ri­tul­le suol­le kas­vaa en­ti­sen pak­sui­nen tur­ve­pat­ja vas­ta 4000 vuo­des­sa.

Kun kier­to­ai­ka on näin pit­kä, voi­ko tur­vet­ta ni­mit­tää uu­siu­tu­vak­si luon­non­va­rak­si sa­mal­la ta­paa kuin puu­ta?

Hi­taan uu­siu­tu­vuu­ten­sa vuok­si tur­ve rin­nas­te­taan ki­vi­hii­leen. Pe­rus­tel­laan, et­tä tur­peen polt­to li­sää il­ma­ke­hän hii­li­di­ok­si­dia ja kiih­dyt­tää il­mas­ton muu­tos­ta.

MYÖS tur­ve­ta­lout­ta kan­nat­taa tar­kas­tel­la kes­tä­vän ke­hi­tyk­sen opin mu­kaan.

Meil­lä on edel­leen 6,7 mil­joo­naa heh­taa­ria rah­ka­sam­ma­len, sa­ro­jen ja suo­var­pu­jen kat­ta­maa suo­a­laa. Nii­den elä­vä pin­ta­ker­ros si­too joka kesä hiil­tä.

Pin­ta-ala si­säl­tää sekä ojit­ta­mat­to­mat suot (4,1 mil­joo­naa heh­taa­ria) et­tä pak­su­tur­pei­set, ker­taal­leen met­sä­o­ji­te­tut suot.

Kun suon pin­ta­kas­vit kas­va­vat nor­maa­lis­ti, tur­vet­ta ker­tyy maan­pääl­li­ses­tä bi­o­mas­sas­ta ka­rik­kee­na ja maa­na­lai­ses­ta bi­o­mas­sas­ta hie­no­juu­ri­na.

GE­O­LO­GI­SEN tut­ki­mus­kes­kuk­sen 2009 las­kel­man mu­kaan kes­ki­mää­räi­nen suo­heh­taa­rim­me kas­voi tur­pee­na 1,02 kui­va­ton­nia vuo­des­sa.

Luon­non­tur­peen kas­vu on 10-20 pro­sent­tia tur­ve­pel­lol­le vil­jel­lyn re­hu­hei­nän maan­pääl­li­sen kui­va­bi­o­mas­san vuo­si­tuo­tok­ses­ta.

Tur­peen kas­vu ver­tau­tuu myös vil­jel­lyn rah­ka­sam­ma­leen kas­vuun.

Luon­non­va­ra­kes­kuk­sen 2015 las­kel­man mu­kaan rah­ka­sam­ma­leen tuo­tan­nos­sa ole­va suo kas­vaa 2-5 kui­va­ton­nia vuo­des­sa heh­taa­ril­la.

TUR­PEEK­SI maa­tu­nees­ta kui­va­bi­o­mas­sas­ta puo­let on al­ku­ai­ne­hiil­tä. Kes­ki­mää­räi­nen al­ku­ai­ne­hii­len nie­lu­vir­ta Suo­men soil­le on 0,51 ton­nia vuo­des­sa heh­taa­ril­le.

Ki­vi­hii­len ta­voin tur­ve­voi­ma­la ai­heut­taa pääs­tö­jä, hii­li­vir­ran tai­vaal­le.

Vuon­na 2019 tur­peen käyt­töm­me oli ener­gi­a­mi­tas­sa yh­teen­sä 49 800 te­ra­jou­lea.

Sen ai­heut­ta­ma al­ku­ai­ne­hii­len pääs­tö­vir­ta yh­tä suo­heh­taa­ri­am­me koh­ti oli 0,24 ton­nia vuo­des­sa. Se on va­jaa puo­let soi­hin pää­ty­väs­tä hii­len nie­lu­vir­ras­ta (0,51 tn C/ha/v).

Näin tar­kas­tel­len Suo­men suot ker­ryt­tä­vät tä­nään tur­vet­ta kak­si ker­taa polt­toa enem­män.

TOI­NEN se­li­tys tu­lee osas­ta met­sä­o­ji­tet­tu­ja soi­ta, jot­ka pa­lau­tu­vat al­ku­pe­räi­seen ti­laan­sa.

Soi­den en­sim­mäi­sen kier­rok­sen oji­tus, uu­di­so­ji­tus, ei tuot­ta­nut kaik­ki­al­la toi­vot­tua met­si­tys­tu­los­ta. Kun­nos­tu­so­ji­tuk­ses­ta luo­vut­ta­neen noin 15 pro­sen­til­la koko oji­tu­sa­las­ta.

Oji­kois­ta pa­lau­tu­nee luon­non­ti­laan va­jaa mil­joo­naa heh­taa­ria.

Ker­taal­leen oji­te­tul­la, mut­ta ta­kai­sin sois­tu­maan jä­te­tyl­lä suol­la sam­ma­let ja var­vus­to kas­va­vat hy­vin, ja tur­vet­ta sil­le ker­ty­nee jat­kos­sa kes­ki­mää­räis­tä no­pe­am­min.

KOL­MAS se­li­tys liit­tyy tur­ve­tuo­tan­non jät­tö­soi­hin.

Tuo­tan­non lo­put­tua ne met­si­te­tään, mie­lui­ten ly­hy­en kier­ron leh­ti­puil­la. Suo­poh­jat sie­men­ty­vät hies­koi­vun ja män­nyn se­ka­met­sik­si it­ses­tään­kin.

Kas­va­es­saan suo­poh­jan puus­to ru­pe­aa ke­rää­mään il­ma­ke­häs­tä hiil­tä. Sitä ker­tyy pait­si leh­tiin, neu­la­siin ja run­koi­hin, myös juu­riin.

Osa hie­no­juu­ria la­kas­tuu vuo­sit­tain juu­ri­ka­rik­keek­si. Juu­ri­ka­ri­ke maa­tuu ai­kaa myö­ten ta­val­li­sek­si met­sä­sa­ra­tur­peek­si.

Maa­han näin ker­ty­vä juu­ri­ka­ri­ke on hii­li­ta­seen kan­nal­ta sa­man ar­vois­ta kuin luon­non­ti­lai­sen suon sa­rois­ta tai rah­ka­sam­ma­leis­ta syn­ty­vä ka­ri­ke.

KOKO suo­luon­non osal­ta tur­peen hyö­dyn­tä­mi­sen vai­ku­tus ei ole maas­sam­me hä­lyt­tä­vä.

Val­ta­kun­nan tur­ve­va­ral­li­suus ei kään­ny las­kuun ny­ky­laa­jui­sen tur­ve­tuo­tan­non vuok­si.

Luon­non­ti­lais­ten soi­den, hy­lät­tä­vien met­sä­o­jik­ko­jen ja met­si­tet­tä­vien suon­poh­jien an­si­os­ta tur­ve­va­ral­li­suus pi­kem­min­kin li­sään­tyy.

TUR­PEEN ni­me­ä­mi­nen uu­siu­tu­vak­si luon­non­va­rak­si voi sä­räh­tää kor­vaan.

Suo­men tur­ve­ta­lous voi sil­ti seu­ra­ta luon­non­va­ro­jen kes­tä­vän käy­tön pe­ri­aa­tet­ta.

Luon­non­va­ra tur­ve ei vä­he­ne; tur­peen hyö­dyn­tä­mi­ses­tä huo­li­mat­ta voim­me jät­tää tu­le­vil­le pol­vil­le enem­män tur­vet­ta, kuin mitä edel­li­sel­tä pol­vel­ta it­se saim­me.

Gro Har­lem Brundt­lan­din op­pi to­teu­tuu.

Veli Poh­jo­nen

Suomenmaa. Mielipide. 9.3.2020