Peltohakkeelle tuli tarve

Metsähakkeen käyttö energiaksi on noussut maassamme 1990-luvulta lähtien. Huipussaan käyttö oli vuonna 2013. Yhteensä 8,7 miljoonaa kuutiota haketettua puuta poltettiin sähköksi ja lämmöksi. Vuoden 2013 jälkeen metsähakkeen käyttö kääntyi kuitenkin odottamattomaan, hienoiseen laskuun. Näin kävi vaikka sekä kivihiilestä ja turpeesta luopumisesta on samalla puhuttu. Vuonna 2018 haketta paloi enää 8,0 miljoonaa kuutiota.

Metsähaketta lienee hivenen hyljeksitty kotimaassa. Huolestuttavampaa on kuitenkin Euroopan unionin piirissä syntyneen, hakevastaisen ilmaston koulukunnan ajattelu. Koulukunta pitää nykyistä metsähakettamme liian hitaasti uusiutuvana energiana.

Syyskuussa eurooppalaisen tutkimusryhmä EASAC:n (European Academies’ Science Advisory Council) tutkijat arvioivat, että keskipitkällä aikavälillä, vuosikymmenten aikaskaalassa, metsät eivät ehdi kerryttää takaisin sitä hiilidioksidin määrää, mikä energiaa tuottaessa vapautuu ilmakehään.

Tutkijat vaativat Euroopan unionia luopumaan ajatuksesta, että metsäpohjainen bioenergia olisi hiilineutraalia. Sen mukaan etenkin havupuun hake lisäisi lähivuosikymmeninä ilmakehän hiilidioksidia kivihiilen ja polttoturpeen tavoin.

Ajattelu saattaa tuoda EU-rajoitteita metsähakkeen energiakäytölle. Ääritapauksessa metsähakkeelle voidaan ajaa samaa hiilidioksidin sakkoveroa mitä sekä kivihiili että turve jo maksavat.

Meidän tulee varautua esittämään EU:lle nykyistä monipuolisempi biohakkeen tuotanto. Tarvitsemme metsähakkeen lisäksi peltohaketta. Sitä voi tuottaa lehtipuiden lyhytkiertoviljelyllä.

Lyhyen kierron (3-5 vuotta) energiapaju kuuluu nopeasti uusiutuviin energialähteisiin. Energiaviljely kehitettiin 1980-luvulla Ruotsin peltomaille, viljelyyn kehitetyillä pajulajikkeilla. Pohjoismaat olivat silloin maatalouden ylituotannossa. Peltoa oli tarjolla. Vielä 1992 Suomen Maataloustieteellinen Seurakin järjesti seminaaritilaisuuden nimellä ”Miljoonan peltohehtaarin ongelma”.

Suomessa energiapajua kokeili perusteellisimmin Imatran Voima Oy (nykyinen Fortum) vuosina 1983-1993 Kopparnäsin tilallaan Inkoossa. Menetelmä ei meillä ehtinyt edetä käytäntöön. Liittymisemme 1995 Euroopan unioniin muutti maatalouspolitiikan. 2020-luvulla EU:n uusiutuvan energian politiikka voi muuttaa taas tilanteen.

Meillä Ruotsia pohjoisempiin olosuhteisiin kehitettyä energiapajua voi istuttaa myös käytöstä poistuneille turvesoille. Vapolla on menetelmästä näyttöä eri puolilla Suomea.

Turvesoilla on energiapajulle maatalous- ja energiapolitiikkaan liittyvä lisäetu. Euroopan unionissa on nimittäin toinenkin koulukunta. Se vastustaa bioenergian tuotantoa pelloilla silloin kun se kilpailee ruoan tuotannon, etenkin viljan kanssa. Pääosa turvesoitamme on vehnän tuleentumisrajan pohjoispuolella. Viljelypaju ei näillä alueilla kilpaile maasta ruoan tuotannon kanssa.

Hakepajua viljelemällä saamme nopeasti uusiutuvaa energiaa. Jo ilmastosyistä pajun energiaviljelyä tulisi 2020-luvulla edistää. Peltohake vahvistaisi bioenergian valikoimaamme.

VELI POHJONEN

Kotiseudun Sanomat. Mielipide. 9.10.2019.