Peltohaketta viljelemällä

Peltohake ja biopolttoaine ovat 1980-luvulla kehitetyn energiaviljelyn käsitteitä. Peltohakkeeksi nimetty tuote on 3-5 vuoden vanhaa pellolla viljeltävää polttoainetta. Peltohake sekoitetaan voimalassa metsähakkeeseen.

Hakemenetelmä on puun korjuun merkittävimpiä viime vuosikymmenten keksintöjä. Hakemenetelmässä runkomainen puu muuntuu jo korjuuketjun alkupäässä hakkeeksi, massatuotteeksi, jonka kuljetus ja siirtely ovat runkojen käsittelyä helpompaa. Korjuun ketjussa yksinpuin käsittelystä pääsee eroon.

Hakemenetelmässä on jäljellä enää yksi pullonkaula: puut pitää metsässä edelleen kaataa ja siirtää kannolta hakkuriin runko rungolta. Pienpuille se on työnä kevyttä, mutta toivottoman hidasta - ja toivottoman kallista. Viljelty hakepaju poistaa viimeisen pullonkaulan.

Hakepajun viljelyketju on koneellistettu. Paju viljellään täysmuokatulle pellolle. Istutuskone sylkee pistokkaat riveihin, kuin perunan.

Hakepajun lannoittaminen ja kasvinsuojelu eivät koneiltaan poikkea muusta peltoviljelystä. Määrältään lannoituksen tarve on kuitenkin alle puolet ja kasvinsuojelun tarve alle kymmenesosa yksivuotisten viljelykasvien tarpeesta.

Hakepajun konekorjuu perustuu puimureihin. Ne on kehitetty kolmesta peruskoneesta: itsekulkevasta maissin tarkkuussilppurista, sokeriruo'on puimurista ja maataloustraktoriin kiinnitettävästä niittosilppurista. Tänään etevimmät hakepuimurit valmistetaan Ruotsissa ja Tanskassa.

Suomessa yhtään hakepuimuria ei ole kokeiltu sitten syksyn 1979, kun Kannuksen energiametsäkoeasema järjesti bioenergian päivän kansainväliselle tutkijajoukolle. Tervolan keksijä Kyösti Pallari esitteli siellä keksimäänsä hakepuimurin mallia. Pallari myi keksintönsä sittemmin Ruotsiin.

Hakepaju puidaan loppusyksystä tai talvella, kun maa on roudassa, mutta lumipeite ei ole kovin syvä (alle 30-50 cm). Peltohakkeen korjuukausi kestää yli 100 päivää, marraskuusta vappuun, lumipeitteen säätelemänä.

Mitä lyhyempi on kiertoaika, sitä enemmän metsityspuulaji työllistää. Ja biopolttoaineen merkitys kasvaa nykyään kohisten. Siksi peltohaketta kasvava ja ympäristöä hoitava viljelypaju on varteen otettava vaihtoehto peltojen viljelyssä.

Ehkä jo parinkymmenen vuoden kuluttua peltoa tarvitaan taas viljan ja rehun tuotantoon. Nykykonein pajuviljelmän voi kyntää korjuun jälkeen viljamaaksi lähes yhtä nopeasti kuin nurmen.

Hakepajusta voi luoda myös ekologisen haravan. Peltoviljelystä jokiin ja järviin valuvat typpi ja fosfori ovat maatalouden kasvava ongelma. Tässä on viljelypajulle myös tuotannon rako.

Pajulla on tiheä juuristo. Eteläisten pajujen kasvukausi ulottuu toukokuusta lokakuulle. Kaikista viljeltävistä maakasveista pajun juuret imevät maasta vettä ja sen mukana ravinteita tehokkaimmin ja pisimpään kasvukauden aikana. Viljelemällä pajua suojakaistoiksi järvien ja jokien rantapelloille, 5-10 metrin vyöhykkeiksi vasten rantaviivaa, veteen karkaavat ravinteet voi pysäyttää pajun juuriin.

Hakepajun viljely on osa suljettujen kiertojen tulevaisuutta, millä vesistöihin ja kaatopaikoille joutuvat ravinteet palautetaan hyötykäyttöön. Voimalan tuhka on eräs palautettavia aineita. Sen voi, ja se tulisi palauttaa viljelyn kiertoon. Energialähteeksi kasvatettavat metsät soveltuvat lannoitettaviksi tuhkalla ja muilla luonnollisilla jätteillä.

VELI POHJONEN

Lestijoki-lehti. Mielipide. 10.10.2019.